Peruskoulun 4.- ja 9.-luokkalaiset kielikuvien lukijoina
PELKONEN, ANNU (2006)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
PELKONEN, ANNU
2006
Suomen kieli - Finnish Language
Humanistinen tiedekunta - Faculty of Humanities
Hyväksymispäivämäärä
2006-02-03Tiivistelmä
Tutkielmassani tarkastelen, kuinka hyvin peruskoulun 4.- ja 9.-luokkalaiset oppilaat tunnistavat ja ymmärtävät sekä onnistuvat tulkitsemaan erilaisia kirjallisuudesta poimittuja kielikuvia. Tutkielman aineisto koostuu luetun ymmärtämisen testin vastauksista. Testin kielikuvat on poimittu Aleksis Kiven teoksesta Seitsemän veljestä, ja testi on kaksiosainen: Testin monivalintaosion avulla mitataan kielikuvien tunnistamista ja ymmärtämistä molemmilla luokka-asteilla ja testin avointen kysymysten osion tarkoituksena on selvittää, kuinka hyvin 9.-luokkalaiset onnistuvat muotoilemaan kielikuville omia tulkintoja. Luetun ymmärtämisen taitojen selvittämisen lisäksi testitulosten pohjalta pohditaan, ovatko jotkin kielikuvatyypit peruskoululaisille tutumpia ja helpompia ymmärrettäviä. Toisaalta tarkoituksena on myös pohtia, mitkä kielikuvien ominaisuudet vaikuttavat siihen, kuinka hyvin peruskoululaiset onnistuvat niitä tulkitsemaan.
Jotta kielikuva voi tulla ymmärretyksi tulee lukijan ensinnäkin tunnistaa kielikuva eli erottaa kirjaimellinen ja kuvaannollinen kielenkäyttö toisistaan. Tämä tunnistaminen perustuu usein siihen, että ilmauksen kirjaimellinen lukutapa saisi aikaan jollakin tapaa tyrmistyttävän tulkinnan. Kuvallisen kielenkäytön havaittuaan, lukija voi alkaa pohtia kielikuvan merkitystä. Luetun ymmärtämisen näkökulmasta kielikuvan ymmärtäminen edellyttää, että lukija hallitsee niin sanotun syvätason päättelevän luetunymmärtämisstrategian käytön. Pintatason luetunymmärtämisstrategiaa käyttävä lukija tunnistaa ja muistaa tekstistä yksityiskohtia ja kykenee vastaamaan kysymyksiin, joihin tesktistä on löydettävissä selkeä vastaus. Kielikuvan ymmärtäminen vaatii kuitenkin aina tekstin tulkintaa ja päättelyä. Syvätason päättelevän luetunymmärtämisstrategian hallitseva lukija pohtiikin tekstin merkityssisältöä ja tekee tekstistä johtopäätöksiä, joihin hänen aiemmat kokemuksensa vaikuttavat; hän ymmärtää, mitä tekstissä on sanottu rivien välissä, ja onnistuu näin löytämään kielikuvallekin relevantin tulkinnan.
Tutkielmani tulokset osoittavat selviä yhteneväisyyksiä aiempaan suomalaiseen luetun ymmärtämistä käsitelleeseen tutkimukseen. Ensinnäkin niin 4.- kuin 9.-luokkalaistenkin keskuudessa tytöt onnistuivat tunnistamaan ja ymmärtämään kielikuvia poikia paremmin, ja huomattavasti selkeämmät erot ovat 9.-luokkalaisten keskuudessa. Tämän tutkielman perusteella näyttäisi myös siltä, että heikoimmat 9.-luokkalaiset ovat jääneet selvästi Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa (2004) luetun ymmärtämisen tadoille määritellyistä tavoitteista jälkeen. Toisaalta vahvimmat 4.-luokkalaiset ovat saavuttaneet kielikuvien ymmärtämisessä yläkoululaisten tason.
Tutkielman tulokset osoittavat, että vaikka 9.-luokkalaiset onnistuvatkin hyvin kielikuvien ymmärtämistä mittaavassa testiosiossa, on omien tulkintojen muotoilu selkeästi heikompaa. Vaikka omien tulkintojen tekeminen osoittautuikin hankalaksi, antavat oppilaiden tulkinnat niin oikeat, väärät kuin kirjaimellisetkin selviä viitteitä siitä, mitkä kielikuvien ominaisuudet saattavat tulkinnan epäonnistumiseen johtaa, ja toisaalta paljastavat niitä mielikuvia ja analogioita, joiden pohjalta tulkinta etenee. Tulkinnan epäonnistumisen syitä olivat muiden muassa liian laaja tai niukka konteksti kielikuvan ympärillä. Kielikuvaketjusta oppilaat saattoivat jättää jonkin osan kokonaan tulkitsematta tai tulkitsivat jonkin osan kirjaimellisesti. Lisäksi esimerkiksi yksittäisten sanojen monitulkintaisuus tai niiden herättämät vahvat mielikuvat saattoivat aiheuttaa tulkinnan epäonnistumisen. Vaikka siis tutkielman avointen kysymysten osuus osoittautui vaativimmaksi niin tutkittaville kuin tutkielman tekijällekin, oli tämä osuus myös tutkielman antoisin: se valotti selvästi kielikuvien tulkintaprosessia ja osoitti myös, että konventionaalisenakin pidetty kielikuva voi saada useita toisistaan poikkeavia mutta kuitenkin hyväksyttäviä tulkintoja.
Hakutermit:
kielen kuvallisuus, metafora, vertaus, luetun ymmärtäminen, luetunymmärtämisstrategiat, peruskoululaiset
Jotta kielikuva voi tulla ymmärretyksi tulee lukijan ensinnäkin tunnistaa kielikuva eli erottaa kirjaimellinen ja kuvaannollinen kielenkäyttö toisistaan. Tämä tunnistaminen perustuu usein siihen, että ilmauksen kirjaimellinen lukutapa saisi aikaan jollakin tapaa tyrmistyttävän tulkinnan. Kuvallisen kielenkäytön havaittuaan, lukija voi alkaa pohtia kielikuvan merkitystä. Luetun ymmärtämisen näkökulmasta kielikuvan ymmärtäminen edellyttää, että lukija hallitsee niin sanotun syvätason päättelevän luetunymmärtämisstrategian käytön. Pintatason luetunymmärtämisstrategiaa käyttävä lukija tunnistaa ja muistaa tekstistä yksityiskohtia ja kykenee vastaamaan kysymyksiin, joihin tesktistä on löydettävissä selkeä vastaus. Kielikuvan ymmärtäminen vaatii kuitenkin aina tekstin tulkintaa ja päättelyä. Syvätason päättelevän luetunymmärtämisstrategian hallitseva lukija pohtiikin tekstin merkityssisältöä ja tekee tekstistä johtopäätöksiä, joihin hänen aiemmat kokemuksensa vaikuttavat; hän ymmärtää, mitä tekstissä on sanottu rivien välissä, ja onnistuu näin löytämään kielikuvallekin relevantin tulkinnan.
Tutkielmani tulokset osoittavat selviä yhteneväisyyksiä aiempaan suomalaiseen luetun ymmärtämistä käsitelleeseen tutkimukseen. Ensinnäkin niin 4.- kuin 9.-luokkalaistenkin keskuudessa tytöt onnistuivat tunnistamaan ja ymmärtämään kielikuvia poikia paremmin, ja huomattavasti selkeämmät erot ovat 9.-luokkalaisten keskuudessa. Tämän tutkielman perusteella näyttäisi myös siltä, että heikoimmat 9.-luokkalaiset ovat jääneet selvästi Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa (2004) luetun ymmärtämisen tadoille määritellyistä tavoitteista jälkeen. Toisaalta vahvimmat 4.-luokkalaiset ovat saavuttaneet kielikuvien ymmärtämisessä yläkoululaisten tason.
Tutkielman tulokset osoittavat, että vaikka 9.-luokkalaiset onnistuvatkin hyvin kielikuvien ymmärtämistä mittaavassa testiosiossa, on omien tulkintojen muotoilu selkeästi heikompaa. Vaikka omien tulkintojen tekeminen osoittautuikin hankalaksi, antavat oppilaiden tulkinnat niin oikeat, väärät kuin kirjaimellisetkin selviä viitteitä siitä, mitkä kielikuvien ominaisuudet saattavat tulkinnan epäonnistumiseen johtaa, ja toisaalta paljastavat niitä mielikuvia ja analogioita, joiden pohjalta tulkinta etenee. Tulkinnan epäonnistumisen syitä olivat muiden muassa liian laaja tai niukka konteksti kielikuvan ympärillä. Kielikuvaketjusta oppilaat saattoivat jättää jonkin osan kokonaan tulkitsematta tai tulkitsivat jonkin osan kirjaimellisesti. Lisäksi esimerkiksi yksittäisten sanojen monitulkintaisuus tai niiden herättämät vahvat mielikuvat saattoivat aiheuttaa tulkinnan epäonnistumisen. Vaikka siis tutkielman avointen kysymysten osuus osoittautui vaativimmaksi niin tutkittaville kuin tutkielman tekijällekin, oli tämä osuus myös tutkielman antoisin: se valotti selvästi kielikuvien tulkintaprosessia ja osoitti myös, että konventionaalisenakin pidetty kielikuva voi saada useita toisistaan poikkeavia mutta kuitenkin hyväksyttäviä tulkintoja.
Hakutermit:
kielen kuvallisuus, metafora, vertaus, luetun ymmärtäminen, luetunymmärtämisstrategiat, peruskoululaiset