Vanhemmuus ja defenssimekanismit lapsen ensimmäisen elinvuoden aikana
SAVOLAINEN, SUVI MIRJA (2006)
SAVOLAINEN, SUVI MIRJA
2006
Psykologia - Psychology
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2006-01-24
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-15331
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-15331
Tiivistelmä
Defenssimekanismit ovat esitietoisia sisäisiä malleja, joiden avulla psyykkinen tasapaino pyritään säilyttämään. Ne organisoivat kognitioita, emootioita ja toimintaa. Vanhemmuuteen siirryttäessä yksilö liukuu uuteen elämäntilanteeseen, mikä haastaa hänet sopeutumaan tilanteeseen kognitiivisesti ja emotionaalisesti sekä oppimaan uusia toimintamalleja. Roolit ja suhteet ympäröivään maailmaan muuttuvat ja vanhemman ja lapsen välinen kiintymyssuhde alkaa muotoutua. Vanhemman toiminta varhaisessa vuorovaikutuksessa lapsensa kanssa muodostaa pohjan lapsen sosiaaliselle ja emotionaaliselle kehitykselle. Vanhemman persoonallisuudella on merkitystä sille, millaiseksi vuorovaikutus muotoutuu. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan defenssimekanismien yhteyttä vanhemmuuskokemukseen ja lapseen liittyviin arvioihin. Lisäksi tarkastellaan defenssimekanismien merkitystä psyykkisen stressin säätelyssä kun lapsen terveys on uhattuna.
Tutkimukseen osallistui 450 pariskuntaa, joilta kerättiin tietoa kyselylomakkeilla. Vanhemman taipumus käyttää tiettyjä defenssimekanismeja kartoitettiin raskauden aikana. Lapsen ollessa 1-vuotias mitattiin vanhemman kokemuksia vanhemmuudesta ja lapsestaan. Defensseille suoritettiin pääkomponenttianalyysi, jonka tuloksena defenssit jaettiin kypsymättömiin, emootioita välttäviin, neuroottisiin ja rajatilaisiin defensseihin. Vanhemmuuskokemukseen liittyviä yhdistelmämuuttujia olivat kiintymys lapseen, vanhemmuuspystyvyys ja sosiaalinen eristyneisyys; lapseen liittyviä arvioita olivat arvio lapsen sopeutuvuudesta ja levottomuudesta sekä lapsen hyväksyvyys. Aineiston analysoinnissa käytettiin pääkomponenttianalyysiä, regressioanalyysejä ja varianssianalyysejä.
Hypoteesien mukaisesti kypsymättömien defenssimekanismien käyttö ennusti ongelmia vanhemmuudessa. Emootioita välttävät defenssit puolestaan toimivat vanhemmuutta tukevina defenssimekanismeina. Neuroottisten defenssien käyttö ennusti ongelmia äitien, mutta ei isien vanhemmuudessa. Rajatilaiset defenssit ennustivat vanhemmuuskokemuksen alhaisuutta sekä isillä että äideillä ja näiden defenssien käyttö oli yhteydessä myös äitien kiintymyksen ongelmiin. Lisäksi runsas kypsymättömien defenssimekanismien käyttö toimi äideillä suuntaa antavasti riskitekijänä vanhemmuudelle kun vanhemmuuteen liittyi stressiä lapsen terveydestä. Runsas rajatilaisten defenssien käyttö oli puolestaan hypoteesien vastaisesti yhteydessä äidin hyvään vanhemmuuteen stressaavassa tilanteessa. Tulokset osoittivat, että esitietoisesti toimivilla defenssimekanismeilla on merkitystä vanhemmuuteen lapsen ensimmäisen elinvuoden aikana. Erilaiset defenssimekanismien yhdistelmät toimivat vanhemmuuden riski- ja suojaavina tekijöinä.
Tulosten vahvistamiseksi tarvitaan lisätutkimuksia. Mikäli erot vanhemmuudessa erilaisia defenssimekanismeja käyttävillä voidaan vahvistaa, saadaan lisätietoa persoonallisuuden esitietoisten mekanismien merkityksestä varhaiseen vuorovaikutukseen. Tieto toimisi arvokkaana pohjana mm. varhaisen vuorovaikutuksen ongelmien seulomiseen äitiysneuvoloissa sekä terapeuttisten intverventioiden suunnittelussa.
Hakutermit:
vanhemmuus, persoonallisuus, defenssimekanismit
Tutkimukseen osallistui 450 pariskuntaa, joilta kerättiin tietoa kyselylomakkeilla. Vanhemman taipumus käyttää tiettyjä defenssimekanismeja kartoitettiin raskauden aikana. Lapsen ollessa 1-vuotias mitattiin vanhemman kokemuksia vanhemmuudesta ja lapsestaan. Defensseille suoritettiin pääkomponenttianalyysi, jonka tuloksena defenssit jaettiin kypsymättömiin, emootioita välttäviin, neuroottisiin ja rajatilaisiin defensseihin. Vanhemmuuskokemukseen liittyviä yhdistelmämuuttujia olivat kiintymys lapseen, vanhemmuuspystyvyys ja sosiaalinen eristyneisyys; lapseen liittyviä arvioita olivat arvio lapsen sopeutuvuudesta ja levottomuudesta sekä lapsen hyväksyvyys. Aineiston analysoinnissa käytettiin pääkomponenttianalyysiä, regressioanalyysejä ja varianssianalyysejä.
Hypoteesien mukaisesti kypsymättömien defenssimekanismien käyttö ennusti ongelmia vanhemmuudessa. Emootioita välttävät defenssit puolestaan toimivat vanhemmuutta tukevina defenssimekanismeina. Neuroottisten defenssien käyttö ennusti ongelmia äitien, mutta ei isien vanhemmuudessa. Rajatilaiset defenssit ennustivat vanhemmuuskokemuksen alhaisuutta sekä isillä että äideillä ja näiden defenssien käyttö oli yhteydessä myös äitien kiintymyksen ongelmiin. Lisäksi runsas kypsymättömien defenssimekanismien käyttö toimi äideillä suuntaa antavasti riskitekijänä vanhemmuudelle kun vanhemmuuteen liittyi stressiä lapsen terveydestä. Runsas rajatilaisten defenssien käyttö oli puolestaan hypoteesien vastaisesti yhteydessä äidin hyvään vanhemmuuteen stressaavassa tilanteessa. Tulokset osoittivat, että esitietoisesti toimivilla defenssimekanismeilla on merkitystä vanhemmuuteen lapsen ensimmäisen elinvuoden aikana. Erilaiset defenssimekanismien yhdistelmät toimivat vanhemmuuden riski- ja suojaavina tekijöinä.
Tulosten vahvistamiseksi tarvitaan lisätutkimuksia. Mikäli erot vanhemmuudessa erilaisia defenssimekanismeja käyttävillä voidaan vahvistaa, saadaan lisätietoa persoonallisuuden esitietoisten mekanismien merkityksestä varhaiseen vuorovaikutukseen. Tieto toimisi arvokkaana pohjana mm. varhaisen vuorovaikutuksen ongelmien seulomiseen äitiysneuvoloissa sekä terapeuttisten intverventioiden suunnittelussa.
Hakutermit:
vanhemmuus, persoonallisuus, defenssimekanismit