"Nigeriassa ei opeteta Kalevalaa" - Suomalaisuudesta
SAHILA, MIKKO; ROUVINEN, MIKKO (2005)
2005
Kasvatustiede, luokanopettajan koulutus - Class Teacher Education
Kasvatustieteiden tiedekunta - Faculty of Education
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2005-12-28
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-15282
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-15282
Tiivistelmä
Hakutermit:
nationalismi, suomalaisuus, koulu, opetussuunnitelma
Tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia suomalaisuutta koulussa itsenäisen Suomen aikana. Aihetta tutkittiin sekä eri aikojen oppilaiden että opettajien näkökulmasta ja nuo ajat oli jäsennelty Suomessa tehtyjen valtakunnallisten opetussuunnitelmien mukaan. Aihetta lähestyttiin tutustumalla hyvin huolellisesti siihen liittyviin käsitteisiin ja kirjallisuuteen. Aiheen tiimoilta haastateltiin 17 eri-ikäistä ja eri sukupuolta olevaa ihmistä sotaveteraaneista juuri lukionsa päättäneeseen.
Tutkimusongelmia oli laadittu neljä. Ensin otettiin selvää haastateltavien käsityksistä suomalaisuudesta, mikä toimi pohjana varsinaiselle pääongelmalle eli suomalaisuudelle koulussa. Sen lisäksi, että tutkimuksen tarkoituksena oli ottaa selvää erinäisistä suomalaisuuden ilmenemismuodoista, pyrittiin päästä astetta korkeammalle tasolle. Tavoitteena oli löytää merkitysketjuja, vastata kysymykseen ’miksi’. Tämä tarkoittaa sitä, että opettajien suomalaisuuden määrittelyistä koetettiin löytää syitä sille, miten he suomalaisuutta työssään tuovat esille. Toisaalta oppilaiden muistoista suomalaisuudesta koulussa koetettiin löytää syitä heidän määrittelyilleen suomalaisuudesta.
Tutkimus osoitti Suomen ja siten suomalaisuuden aseman suuren muutoksen maailmanpoliittisella kartalla. 1920-luvulla kansa oli vielä selvästi jakautunut ja vasta sotien jälkeen yhdistyttiin myös henkisesti ja voitiin alkaa toden teolla rakentaa itsenäistä yhteiskuntaa. Samalla pikkuhiljaa alettiin kääntää katsetta kohti kansainvälisyyttä noudattaen kuitenkin tiukkaa puolueettomuuspolitiikkaa. 1970-luvulta lähtien kansainvälistyminen on jatkuvasti kiihtynyt ja näin 2000-luvulla Suomi on hyvin kiinteä osa Eurooppaa ja suurta maailmaa. Merkittävää on se, että kun vielä 1800-luvulla oltiin ensisijaisesti esimerkiksi hämäläisiä, myöhemmin identiteetti sai kerroksen ’suomalaisuus’ ja viime aikoina vielä kerroksen ’eurooppalaisuus’.
Suomen itsenäistymisen jälkeisenä aikana suomalaisuus määriteltiin varsin universaalisti. Tästä oli etua sodissa, ja sotien jälkeen aikuisuuttaan eläneet ihmiset helposti määrittelevät käsitteen isänmaallisuuden kautta. Kuitenkin hyvin pian tämän jälkeen käsite alkoi abstrahoitua yhä enemmän ja subjektin merkitys alkoi korostua. Sittemmin suomalaisuus on ammentanut voimansa juuri sen monialaisuudesta ja yksilöllisyydestä. Merkittävää on se, että tietyistä suomalaisuuden ilmentymistä vallitsee suomalaisten kesken yhteisymmärrys, ei välttämättä samanmielisyys. Jokainen, joka kokee suomalaisuuden merkittävänä, voi käyttää haluamiaan ilmentymiä ja antaa niille itselle tärkeitä merkityksiä.
nationalismi, suomalaisuus, koulu, opetussuunnitelma
Tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia suomalaisuutta koulussa itsenäisen Suomen aikana. Aihetta tutkittiin sekä eri aikojen oppilaiden että opettajien näkökulmasta ja nuo ajat oli jäsennelty Suomessa tehtyjen valtakunnallisten opetussuunnitelmien mukaan. Aihetta lähestyttiin tutustumalla hyvin huolellisesti siihen liittyviin käsitteisiin ja kirjallisuuteen. Aiheen tiimoilta haastateltiin 17 eri-ikäistä ja eri sukupuolta olevaa ihmistä sotaveteraaneista juuri lukionsa päättäneeseen.
Tutkimusongelmia oli laadittu neljä. Ensin otettiin selvää haastateltavien käsityksistä suomalaisuudesta, mikä toimi pohjana varsinaiselle pääongelmalle eli suomalaisuudelle koulussa. Sen lisäksi, että tutkimuksen tarkoituksena oli ottaa selvää erinäisistä suomalaisuuden ilmenemismuodoista, pyrittiin päästä astetta korkeammalle tasolle. Tavoitteena oli löytää merkitysketjuja, vastata kysymykseen ’miksi’. Tämä tarkoittaa sitä, että opettajien suomalaisuuden määrittelyistä koetettiin löytää syitä sille, miten he suomalaisuutta työssään tuovat esille. Toisaalta oppilaiden muistoista suomalaisuudesta koulussa koetettiin löytää syitä heidän määrittelyilleen suomalaisuudesta.
Tutkimus osoitti Suomen ja siten suomalaisuuden aseman suuren muutoksen maailmanpoliittisella kartalla. 1920-luvulla kansa oli vielä selvästi jakautunut ja vasta sotien jälkeen yhdistyttiin myös henkisesti ja voitiin alkaa toden teolla rakentaa itsenäistä yhteiskuntaa. Samalla pikkuhiljaa alettiin kääntää katsetta kohti kansainvälisyyttä noudattaen kuitenkin tiukkaa puolueettomuuspolitiikkaa. 1970-luvulta lähtien kansainvälistyminen on jatkuvasti kiihtynyt ja näin 2000-luvulla Suomi on hyvin kiinteä osa Eurooppaa ja suurta maailmaa. Merkittävää on se, että kun vielä 1800-luvulla oltiin ensisijaisesti esimerkiksi hämäläisiä, myöhemmin identiteetti sai kerroksen ’suomalaisuus’ ja viime aikoina vielä kerroksen ’eurooppalaisuus’.
Suomen itsenäistymisen jälkeisenä aikana suomalaisuus määriteltiin varsin universaalisti. Tästä oli etua sodissa, ja sotien jälkeen aikuisuuttaan eläneet ihmiset helposti määrittelevät käsitteen isänmaallisuuden kautta. Kuitenkin hyvin pian tämän jälkeen käsite alkoi abstrahoitua yhä enemmän ja subjektin merkitys alkoi korostua. Sittemmin suomalaisuus on ammentanut voimansa juuri sen monialaisuudesta ja yksilöllisyydestä. Merkittävää on se, että tietyistä suomalaisuuden ilmentymistä vallitsee suomalaisten kesken yhteisymmärrys, ei välttämättä samanmielisyys. Jokainen, joka kokee suomalaisuuden merkittävänä, voi käyttää haluamiaan ilmentymiä ja antaa niille itselle tärkeitä merkityksiä.