Who Did What to Whom: A Transitive Analysis of Amnesty Hearings in South Africa
HOLOPAINEN, LIISA-MAIJA (2005)
2005
Englantilainen filologia - English Philology
Humanistinen tiedekunta - Faculty of Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2005-12-20
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-15269
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-15269
Tiivistelmä
Hakutermit: South Africa, Transitivity, Halliday, Functional grammar
Tässä Pro Gradu – tutkielmassa analysoin kymmentä pöytäkirjaa Etelä-Afrikan totuuskomission amnesty komitean istunnoista. Pöytäkirjat ovat transkripteja oikeudenistuntoa muistuttavista istunnoista, joissa hakija osapuolet ovat osallistuneet väkivaltaisuuksiin apartheid – ajalla. Analyysiin on otettu kohdat, joissa hakijat kertovat väkivallanteoista omin sanoin. Tarkoitus on selvittää, kuinka hyvin kertomukset vastaavat kysymykseen kuka teki mitä ja kenelle, sekä mitkä kielelliset ominaisuudet luovat kysymykseen liittyviä epäselvyyksiä.
Teoreettisena viitekehyksenä on M.A.K. Hallidayn funktionaalinen kielioppi (functional grammar), jota on laajalti käytetty muun muassa media-analyyseissa selvittämään kirjoittajan ja tämän edustaman lehden ideologista taustaa ja kokemusta maailmasta. Teoreettisen viitekehyksen lisäksi esitän aluksi yleiskuvauksen totuuskomissiosta ja sen taustalla olleesta tilanteesta Etelä-Afrikassa.
Kolmannessa luvussa analysoin edellisessä luvussa esiteltyä teoriaa käyttäen esimerkin omaisesti yhden tapauksista. Tämän tapauksen teksti on esitetty kokonaisuudessaan, jotta lukija saisi kuvan analysoidusta materiaalista. Tapauksen hakija, poliisi Jeffrey Benzien, haki armahdusta osallisuudestaan ampumisvälikohtaukseen 1980-luvulla, jossa hän ampui terroristina pidetyn vapaustaistelijan. Benzien väitti tapauksen olleen onnettomuus, jolla linjalla hän systemaattisesti pysyy selostuksessaan. Benzien selostaa tapahtumia hyvinkin yksityiskohtaisesti ja selkeästi. Kielelliset epäselvyydet keskittyvät kohtaan, jossa hän selostaa itse ampumista. Hän tekemänsä kielelliset valinnat tekevät hänestä tältä osin tarkkailijan omassa kertomuksessaan ennemmin kuin aktiivisen toimijan. Kausaalisuhde hänen, ampumisen ja uhrin kuoleman välillä jää epäselväksi.
Neljännessä luvussa esittelen loput analyysin tulokset vertaillen näitä Benzienin tapaukseen. Nämä tulokset on yhteenvedon omaisesti esitetty taulukoissa ja vastaavat yleisesti ottaen Benzienin tapauksesta saatuja tuloksia. Kielelliset epäselvyydet keskittyvät näissäkin tapauksissa varsinaisten väkivaltaisuuksien kuvaukseen. Hakijoiden ja tapahtumien taustaa käytetään selittämässä kielellisiä valintoja. Yleisesti ottaen hakijat vastaavat kysymykseen kuka teki mitä ja kenelle, mutta kun kysymystä tarkastellaan osasina, esiintyy epäselvyyksiä kaikissa tapauksissa. Vaikka kausaalisuhde tekijän, teon ja teon tuloksen välillä jääkin usein näin tarkasteltuna epäselväksi, saattaa selostus kokonaisuutena vaikuttaa huomattavastikin selvemmältä. Koska analyysi tehdään lause-tasolla, tulevat epäselvyydet esille hyvin yksityiskohtaisesti. Tutkimuksessa ei ole tarkoitus ottaa kantaa selostuksien totuudenmukaisuuteen, joten analyysi keskittyykin näihin lausetason löydöksiin ja kommentoi suurempia kokonaisuuksia vähemmän.
Tässä Pro Gradu – tutkielmassa analysoin kymmentä pöytäkirjaa Etelä-Afrikan totuuskomission amnesty komitean istunnoista. Pöytäkirjat ovat transkripteja oikeudenistuntoa muistuttavista istunnoista, joissa hakija osapuolet ovat osallistuneet väkivaltaisuuksiin apartheid – ajalla. Analyysiin on otettu kohdat, joissa hakijat kertovat väkivallanteoista omin sanoin. Tarkoitus on selvittää, kuinka hyvin kertomukset vastaavat kysymykseen kuka teki mitä ja kenelle, sekä mitkä kielelliset ominaisuudet luovat kysymykseen liittyviä epäselvyyksiä.
Teoreettisena viitekehyksenä on M.A.K. Hallidayn funktionaalinen kielioppi (functional grammar), jota on laajalti käytetty muun muassa media-analyyseissa selvittämään kirjoittajan ja tämän edustaman lehden ideologista taustaa ja kokemusta maailmasta. Teoreettisen viitekehyksen lisäksi esitän aluksi yleiskuvauksen totuuskomissiosta ja sen taustalla olleesta tilanteesta Etelä-Afrikassa.
Kolmannessa luvussa analysoin edellisessä luvussa esiteltyä teoriaa käyttäen esimerkin omaisesti yhden tapauksista. Tämän tapauksen teksti on esitetty kokonaisuudessaan, jotta lukija saisi kuvan analysoidusta materiaalista. Tapauksen hakija, poliisi Jeffrey Benzien, haki armahdusta osallisuudestaan ampumisvälikohtaukseen 1980-luvulla, jossa hän ampui terroristina pidetyn vapaustaistelijan. Benzien väitti tapauksen olleen onnettomuus, jolla linjalla hän systemaattisesti pysyy selostuksessaan. Benzien selostaa tapahtumia hyvinkin yksityiskohtaisesti ja selkeästi. Kielelliset epäselvyydet keskittyvät kohtaan, jossa hän selostaa itse ampumista. Hän tekemänsä kielelliset valinnat tekevät hänestä tältä osin tarkkailijan omassa kertomuksessaan ennemmin kuin aktiivisen toimijan. Kausaalisuhde hänen, ampumisen ja uhrin kuoleman välillä jää epäselväksi.
Neljännessä luvussa esittelen loput analyysin tulokset vertaillen näitä Benzienin tapaukseen. Nämä tulokset on yhteenvedon omaisesti esitetty taulukoissa ja vastaavat yleisesti ottaen Benzienin tapauksesta saatuja tuloksia. Kielelliset epäselvyydet keskittyvät näissäkin tapauksissa varsinaisten väkivaltaisuuksien kuvaukseen. Hakijoiden ja tapahtumien taustaa käytetään selittämässä kielellisiä valintoja. Yleisesti ottaen hakijat vastaavat kysymykseen kuka teki mitä ja kenelle, mutta kun kysymystä tarkastellaan osasina, esiintyy epäselvyyksiä kaikissa tapauksissa. Vaikka kausaalisuhde tekijän, teon ja teon tuloksen välillä jääkin usein näin tarkasteltuna epäselväksi, saattaa selostus kokonaisuutena vaikuttaa huomattavastikin selvemmältä. Koska analyysi tehdään lause-tasolla, tulevat epäselvyydet esille hyvin yksityiskohtaisesti. Tutkimuksessa ei ole tarkoitus ottaa kantaa selostuksien totuudenmukaisuuteen, joten analyysi keskittyykin näihin lausetason löydöksiin ja kommentoi suurempia kokonaisuuksia vähemmän.