Sisätautien ja tartuntatautien sairaanhoitajien ja osastonhoitajien henkilöstökoulutuksen kehittyminen Hatanpään sairaalassa vuosina 1935-2004
ELOMAA-KRAPU, MINNA (2005)
ELOMAA-KRAPU, MINNA
2005
Hoitotiede - Nursing Science
Lääketieteellinen tiedekunta - Faculty of Medicine
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2005-12-20
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-15267
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-15267
Tiivistelmä
Tutkimuksen tarkoituksena oli tuottaa tietoa hoitotyön henkilöstökoulutuksen historiasta. Tässä tutkimuksessa tutkittiin, miten ulkopuolinen henkilöstökoulutus on kehittynyt ja millaisia ovat olleet henkilöstökoulutuksen aiheet vuosina 1935-2004. Tutkimuskohteena olivat Hatanpään sairaalan sisätautien ja tartuntatautien sairaanhoitajat, osastonhoitajat ja apulaisosastonhoitajat. Tavoitteenani on ollut paljastaa tuloksista eri vuosikymmeninä vallinneita hoitotyön ihanteita ja arvoja. Nämä ihanteet ja arvot voidaan paljastaa tarkastelemalla, millaisia henkilöstökoulutuksia on pidetty tarpeellisina eri vuosikymmenillä.
Tutkimus on historiantutkimus. Tutkimusaineistoa kerättiin Tampereen kaupunginarkistosta, Tampereen sosiaali- ja terveystoimen arkistosta sekä Hatanpään sairaalasta. Aineistoa kerättiin sairaalalautakunnan päätöspöytäkirjoista vuosien 1935-1976 osalta, asiadiaariokorteista ja terveyslautakunnan päätöspöytäkirjoista vuosien 1977-1991 osalta sekä ylihoitajien päätöspöytäkirjoista vuosien 1992-2004. Tutkimustuloksia on täydennetty myös muulla Hatanpään sairaalasta löytyneellä kirjallisella ja kuvallisella materiaalilla. Aineisto analysointiin induktiivisella sisällön analyysillä.
Tutkimustulosten mukaan hoitotyön ulkopuolinen koulutus keskittyi vuosina 1935-1969 pääasiassa täydennyskoulutuksiin, jatko-opiskeluun sekä ammatti- ja opintopäiville osallistumisiin. 1970-luvulla koulutuksia löytyi vain neljä, mutta koulutuksen aiheissa oli tapahtunut muutoksia. Koulutusaiheina olivat esimerkiksi verenpaine ja hoitotyön kehittäminen. Henkilöstökoulutusten aihealueiden ja koulutusten määrät kasvoivat 1980-luvulla. Henkilöstökoulutukset jakaantuivat sairauden mukaisiin koulutuksiin, hoitotiedon- ja taidon kehittämiseen, kuolevan potilaan hoitotyöhön, potilaan ohjaamiseen, hoitotyön filosofisiin koulutuksiin sekä hoitotyön kehittämisen ja johtamisen koulutuksiin. 1990-luvulla ilmaantuivat lisäksi työhyvinvointiin sekä hoitotyön päätöksentekoon ja kirjaamiseen liittyvät koulutukset. Vuosina 2000-2004 Hatanpään sairaalasta osallistuttiin myös tietoteknologisiin koulutuksiin. Tutkimustuloksissa näkyy eri vuosikymmeninä vallinneita hoitotyön ihanteita ja arvoja. Hatanpään sairaalan ulkopuoliset henkilöstökoulutukset eivät kaikilta osin ole vastanneet ammattitaitovaatimuksiin.
Avainsanat: hoitotyön historiantutkimus, henkilöstökoulutus, hoitotyö
Tutkimus on historiantutkimus. Tutkimusaineistoa kerättiin Tampereen kaupunginarkistosta, Tampereen sosiaali- ja terveystoimen arkistosta sekä Hatanpään sairaalasta. Aineistoa kerättiin sairaalalautakunnan päätöspöytäkirjoista vuosien 1935-1976 osalta, asiadiaariokorteista ja terveyslautakunnan päätöspöytäkirjoista vuosien 1977-1991 osalta sekä ylihoitajien päätöspöytäkirjoista vuosien 1992-2004. Tutkimustuloksia on täydennetty myös muulla Hatanpään sairaalasta löytyneellä kirjallisella ja kuvallisella materiaalilla. Aineisto analysointiin induktiivisella sisällön analyysillä.
Tutkimustulosten mukaan hoitotyön ulkopuolinen koulutus keskittyi vuosina 1935-1969 pääasiassa täydennyskoulutuksiin, jatko-opiskeluun sekä ammatti- ja opintopäiville osallistumisiin. 1970-luvulla koulutuksia löytyi vain neljä, mutta koulutuksen aiheissa oli tapahtunut muutoksia. Koulutusaiheina olivat esimerkiksi verenpaine ja hoitotyön kehittäminen. Henkilöstökoulutusten aihealueiden ja koulutusten määrät kasvoivat 1980-luvulla. Henkilöstökoulutukset jakaantuivat sairauden mukaisiin koulutuksiin, hoitotiedon- ja taidon kehittämiseen, kuolevan potilaan hoitotyöhön, potilaan ohjaamiseen, hoitotyön filosofisiin koulutuksiin sekä hoitotyön kehittämisen ja johtamisen koulutuksiin. 1990-luvulla ilmaantuivat lisäksi työhyvinvointiin sekä hoitotyön päätöksentekoon ja kirjaamiseen liittyvät koulutukset. Vuosina 2000-2004 Hatanpään sairaalasta osallistuttiin myös tietoteknologisiin koulutuksiin. Tutkimustuloksissa näkyy eri vuosikymmeninä vallinneita hoitotyön ihanteita ja arvoja. Hatanpään sairaalan ulkopuoliset henkilöstökoulutukset eivät kaikilta osin ole vastanneet ammattitaitovaatimuksiin.
Avainsanat: hoitotyön historiantutkimus, henkilöstökoulutus, hoitotyö