Yhteisöllisyyden januskasvot - Diskurssianalyyttinen tutkimus yhteisyyden ja erillisyyden muodoista yhteisöhoidollisessa puhetodellisuudessa

Abstract

Hakutermit:

yhteisöllisyys, yhteisöhoito, yhteisyys, erillisyys, diskurssianalyysi

Tämän tutkielman aiheena on yhteisöllisyys osana yhteisöhoitoa. Aineistona on yhteisöhoidon kouluttajien, tutkijoiden ja henkilökunnan haastatteluja. Tutkielman teoreettinen perusvire on sosiaalisen konstruktionismin mukainen ja sovellettu metodologinen viitekehys on diskurssianalyyttinen.

Työssäni tarkastelen keskeisimmin sitä, kuinka ja minkälaista yhteisöllisyyttä yhteisöhoidollisista lähtökohdista tuotetaan haastattelupuheen tasolla. Lähtökohtanani on ollut yhteisöllisyyden konstruktioluonteen tunnustaminen. Tästä käsin olen eritellyt ja purkanut niitä yhteisöhoidollisesti vallitsevia merkityksenantoja ja todellisuusnäkemyksiä, joissa yhteisöllisyys saa ilmaisunsa. Olen pyrkinyt huomioimaan myös sen diskurssianalyysiä kannattelevan ajatuksen, että nämä tietyt yhteisöllisyyden merkityksellistämisen tavat ovat vaihtelevasti sidoksissa juuri tämän aikakauden diskursiiviseen ilmastoon ja yhteisöhoitoa laajempiin kulttuurisiin merkityksiin.

Näitä esittelemiäni yhteisöhoitoa ohittavia merkityksellistämisen tapoja ovat olleet kommunitarismi ja syrjäytyminen. Analyyttistä esiymmärrystäni näiden lisäksi ovat olleet muokkaamassa yhteisö-käsitteen teoreettis-historiallinen paikantaminen ja sosialisaation tarkastelu. Kulttuurisen jatkumon idea on työssäni konkretisoitunut siis enemmälti aineistoni laajempana etukäteiskontekstualisointina, kuin sen analyyttisen sulkeistamisen jälkeisenä keskustelukumppanuutena.

Tutkimukseni tuloksena näyttäytyy januskasvoinen yhteisöllisyys. Aineistoni analyysin perusteella esitän yhteisöhoidollisen yhteisöllisyyden puitteissa olevan mahdollista sekä rakentaa yhteisyyttä ihmisten välille, että artikuloida heidän erillisyyttään. Nämä kaksi teemaa ovat sekä rinnakkaisia, että toisiinsa limittyviä. On mahdollista, että ne ovat myös toisilleen välttämättömiä. Välttämättömäksi en sen sijaan katso sitä tässä tutkimuksessa esiintyvää niiden merkityksellistämisen tapaa, jossa yhteisyys tuotetaan yhteisöhoidon henkilökuntaan paikantuvan normaalin, sekä yhteiskunnallisen keskustan ajatuksesta käsin, enkä myöskään sitä, jossa erillisyys vertautuu näihin keskiöihin poikkeavuutena ja liittyy yhteisöhoidon asiakkaiden alemmaksi näkemiseen.

Tutkimukseni perusteella esitän, että yhteisöhoito pystyisi vastaamaan sekä moniarvoistuvan yhteiskunnan vaatimuksiin, että yksilölliseen hätään entistä paremmin, jos se olisi myönteisempi yhteisöllisyyksien moneudelle ja inhimilliselle heterogeenisuudelle.