Ihminen liikkeen virrassa -Tutkimus tanssin erilaisista merkityksistä tanssijoille
HARTIKAINEN, PETRA (2005)
2005
Etnomusikologia - Ethnomusicology
Humanistinen tiedekunta - Faculty of Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2005-12-07
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-15207
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-15207
Tiivistelmä
Hakutermit:
tanssi, tanssintutkimus, tanssiantropologia, fenomenologia, ruumiillisuus
Pro gradu-tutkielmani on tutkimus tanssin erilaisista merkityksistä nuorille suomalaisille ammattitanssijoille. Tutkimus peilaa tanssiantropologi Judith Lynne Hannan tanssiteoriaa. Hannan teorian mukaan tanssi on fyysistä, psyykkistä, kulttuurista, sosiaalista, ekonomista, poliittista ja kommunikatiivista toimintaa. Tutkimukseni kartoittaa, kuinka nämä tanssin erilaiset aspektit merkityksellistyvät tanssijoille.
Tanssiantropologian piirissä tanssille on määritelty erilaisia funktioita. Tutkimuksessani tarkastellaan, miten Judith Lynne Hannan tanssille määrittelemät aspektit merkityksellistyvät tanssijoiden puheissa. Aineistoni koostuu viiden nuoren ammattilaistanssijan haastatteluista. Tanssijat edustavat erilaisia tanssilajeja: nykytanssia, kansantanssia ja etnisiä tansseja. Lähtöajatuksena on tutkia, muodostaako tanssi tanssijoille samankaltaisia vai toisistaan poikkeavia merkityksiä, ja vastaavatko nämä merkitykset tanssille määriteltyjä funktioita.
Teoreettinen viitekehys tässä tutkimuksessa pohjaa kahteen tutkimustraditioon: funktionalistiseen tanssiantropologiaan ja kehon fenomenologiaan. Fenomenologisen tulkintamallin ja funktionalististen tanssiteorioiden vertaamisella analyysivaiheessa pyrin kartoittamaan, kuinka tanssi ilmenee tanssijoille merkityksinä yksilöllisenä tai kollektiivisena tapahtumana. Fenomenologisen teorian mukaan tanssi on tanssijalle merkityksellistä yksilöllisenä psyko-fyysisenä tilana. Funktionalistiset teoriat näkevät tanssin taas enemmän kulttuurillisfunktionalistisena, sosiaalisena ja kollektiivisena tapahtumana. Tutkimuksessani kysytään, tanssijat itse mieltävät tanssimisen, korostavatko he itse puheissaan henkilökohtaista kokemusta ja tanssituntemuksia vai korostavatko he puheissaan tanssin kulttuurisia, sosiaalisia tai poliittisia puolia?
Haastatteluista tuli ilmi, että tanssijat mieltävät tanssin itselleen merkitykselliseksi hyvin eri tavoin. Tanssijat muodostivat selkeästi omat profiilinsa. Silti he kaikki myös tunnistivat Judith Lynne Hannan tanssille määrittelemät aspektit tanssin merkityksiksi. Kahdella etnisten tanssien tanssijoilla oli samankaltaisin näkemys keskenään tanssin merkityksistä. Etnisten tanssilajien edustajat ajattelivat tanssin olevan heille ensisijaisesti psykologinen kokemus. Tanssi on merkityksellistä heille ennen kaikkea psykologisen helpotuksentunteen tuojana ja hyvän olon tunteen kanavana. Kansantanssin edustaja näki tanssimisen hänelle merkityksellisenä ennen kaikkea ilmaisuvoimaisena kielenä. Tanssiminen on hänelle tärkeä itsensä ilmaisumuoto; tanssi on kieli, jolla on erityinen luonteensa. Nykytanssin edustajista toinen koki tanssin itselleen merkityksellisenä poliittisen vaikuttamisen kanavana ja toinen näki tanssin itselleen merkityksellisenä ensisijaisesti ammattina, jolla on taloudellinen merkitys.
Tanssijat muodostivat siis selkeästi omat profiilinsa tanssin merkityksien muovautumisessa. Haastatteluita analysoidessa löytyi haastatteluista kuitenkin kolme yhdistävää teemaa. Nämä teemat olivat 1) kulttuurisen aspektin merkityksen vähäisyys tanssijoille 2) tanssin merkitys tanssijan itsetunnon rakentumiselle ja 3) vapauden kokemuksen tavoitteleminen tanssin kautta.
tanssi, tanssintutkimus, tanssiantropologia, fenomenologia, ruumiillisuus
Pro gradu-tutkielmani on tutkimus tanssin erilaisista merkityksistä nuorille suomalaisille ammattitanssijoille. Tutkimus peilaa tanssiantropologi Judith Lynne Hannan tanssiteoriaa. Hannan teorian mukaan tanssi on fyysistä, psyykkistä, kulttuurista, sosiaalista, ekonomista, poliittista ja kommunikatiivista toimintaa. Tutkimukseni kartoittaa, kuinka nämä tanssin erilaiset aspektit merkityksellistyvät tanssijoille.
Tanssiantropologian piirissä tanssille on määritelty erilaisia funktioita. Tutkimuksessani tarkastellaan, miten Judith Lynne Hannan tanssille määrittelemät aspektit merkityksellistyvät tanssijoiden puheissa. Aineistoni koostuu viiden nuoren ammattilaistanssijan haastatteluista. Tanssijat edustavat erilaisia tanssilajeja: nykytanssia, kansantanssia ja etnisiä tansseja. Lähtöajatuksena on tutkia, muodostaako tanssi tanssijoille samankaltaisia vai toisistaan poikkeavia merkityksiä, ja vastaavatko nämä merkitykset tanssille määriteltyjä funktioita.
Teoreettinen viitekehys tässä tutkimuksessa pohjaa kahteen tutkimustraditioon: funktionalistiseen tanssiantropologiaan ja kehon fenomenologiaan. Fenomenologisen tulkintamallin ja funktionalististen tanssiteorioiden vertaamisella analyysivaiheessa pyrin kartoittamaan, kuinka tanssi ilmenee tanssijoille merkityksinä yksilöllisenä tai kollektiivisena tapahtumana. Fenomenologisen teorian mukaan tanssi on tanssijalle merkityksellistä yksilöllisenä psyko-fyysisenä tilana. Funktionalistiset teoriat näkevät tanssin taas enemmän kulttuurillisfunktionalistisena, sosiaalisena ja kollektiivisena tapahtumana. Tutkimuksessani kysytään, tanssijat itse mieltävät tanssimisen, korostavatko he itse puheissaan henkilökohtaista kokemusta ja tanssituntemuksia vai korostavatko he puheissaan tanssin kulttuurisia, sosiaalisia tai poliittisia puolia?
Haastatteluista tuli ilmi, että tanssijat mieltävät tanssin itselleen merkitykselliseksi hyvin eri tavoin. Tanssijat muodostivat selkeästi omat profiilinsa. Silti he kaikki myös tunnistivat Judith Lynne Hannan tanssille määrittelemät aspektit tanssin merkityksiksi. Kahdella etnisten tanssien tanssijoilla oli samankaltaisin näkemys keskenään tanssin merkityksistä. Etnisten tanssilajien edustajat ajattelivat tanssin olevan heille ensisijaisesti psykologinen kokemus. Tanssi on merkityksellistä heille ennen kaikkea psykologisen helpotuksentunteen tuojana ja hyvän olon tunteen kanavana. Kansantanssin edustaja näki tanssimisen hänelle merkityksellisenä ennen kaikkea ilmaisuvoimaisena kielenä. Tanssiminen on hänelle tärkeä itsensä ilmaisumuoto; tanssi on kieli, jolla on erityinen luonteensa. Nykytanssin edustajista toinen koki tanssin itselleen merkityksellisenä poliittisen vaikuttamisen kanavana ja toinen näki tanssin itselleen merkityksellisenä ensisijaisesti ammattina, jolla on taloudellinen merkitys.
Tanssijat muodostivat siis selkeästi omat profiilinsa tanssin merkityksien muovautumisessa. Haastatteluita analysoidessa löytyi haastatteluista kuitenkin kolme yhdistävää teemaa. Nämä teemat olivat 1) kulttuurisen aspektin merkityksen vähäisyys tanssijoille 2) tanssin merkitys tanssijan itsetunnon rakentumiselle ja 3) vapauden kokemuksen tavoitteleminen tanssin kautta.