Like two open cities : Tajunnan kuvaus Katherine Mansfieldin novelleissa
HAKALA, ANNA (2005)
2005
Yleinen kirjallisuustiede - Comparative Literature
Humanistinen tiedekunta - Faculty of Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2005-11-28
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-15190
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-15190
Tiivistelmä
Hakutermit:
Mansfield, tajunnankuvaus, narratologia, ironia, FID
Tutkielma käsittelee uusseelantilaisen Katherine Mansfieldin (1888-1923) kuutta novellia kokoelmista Bliss and Other Stories (1920) ja The Garden Party and Other Stories (1922). Tutkimuskohteina ovat novellit ”Psychology”, ”The Little Governess”, ”Bliss”, Mr Reginald Peacock’s Day”, ”Her First Ball” ja ”The Garden Party”. Mansfieldin novellien kerronta tapahtuu kolmannessa persoonassa, mutta keskeinen niissä on kokevan ja ajattelevan näkökulmahenkilön tajunta. Tutkielma pohtiikin, miten näiden näkökulmahenkilöiden tajuntaa on novelleissa esitetty ja millaiseksi kertojan, näkökulmahenkilön, fiktiivisen maailman ja lukijan väliset suhteet niissä muodostuvat.
Metodisena lähtökohtana tutkielmassa ovat klassisen, strukturalistisen narratologian esittämät puhekategoriat, suora, epäsuora ja vapaa epäsuora esitys, jotka jäsentävät tajunnan kuvausta suhteessa henkilön alkuperäiseen ajatukseen ja kertojaan sen välittäjänä. Tutkielmassa hyödynnetään etenkin Dorrit Cohnin (1978) esitystä näistä puhekategorioista, jotka hän on nimennyt lainatuksi monologiksi, psykonarraatioksi ja kerrotuksi monologiksi. Puhekategorioista otetaan erityiseen tarkasteluun vapaa epäsuora esitys, FID. Vapaa epäsuora esitys nähdään tutkielmassa kertojan keinona hyödyntää henkilöiden diskurssia omiin tarkoitusperiinsä, jotka Mansfieldin novelleissa ovat useimmiten ironisia.
Klassisen, strukturalistisen narratologian lingvistisistä lähtökohdista tutkielmassa edetään tajunnan kuvauksen tarkasteluun uudemman, kognitiivisen narratologian välineiden avulla. Kognitiivisessakin tarkastelussa novellit hahmotetaan kerronnan eri tasojen henkilön, kertojan, lukijan välisenä yhteispelinä, mutta kuitenkin niin, että kertomukset ovat aina myös jonkin käsityksen välittämistä maailmasta lukijalle ja että fiktiivisten mielten toiminta vastaa reaalisten mielten toimintaa. Kognitiivisen narratologian käsitteistä hyödynnetään Fludernikin (1996) narrativisaation tasoja sekä kehyksen ja skeeman käsitteitä.
Klassisen, strukturalistisen ja kognitiivisen narratologian lähtökohtien eroista huolimatta voidaan todeta, että Mansfieldin novellien tulkinnassa ne eivät anna vastakkaisia, vaan rinnakkaisia ja toisiaan täydentäviä mahdollisuuksia. Osittain metodit myös vastaavat tajunnan kuvausta koskien eri kysymyksiin: klassinen kysymykseen miten?, kognitiivinen kysymykseen miksi?. Kahden eri metodin perusteella tajunnan kuvauksesta Mansfieldin novelleissa saadaan esiin neljä kaikkia kuutta kohdetekstiä koskevaa skeemaa: tajunnan esittämisen kysymysten tematisoituminen, figuraalisen kerronnan käyttäminen autoriaalisen diskurssin välineenä, kertojan ja henkilön äänten ristiriidan kautta rakentuva ironia sekä henkilön ja lukijan asema kahden tulkinnallisen kehyksen välissä.
Mansfield, tajunnankuvaus, narratologia, ironia, FID
Tutkielma käsittelee uusseelantilaisen Katherine Mansfieldin (1888-1923) kuutta novellia kokoelmista Bliss and Other Stories (1920) ja The Garden Party and Other Stories (1922). Tutkimuskohteina ovat novellit ”Psychology”, ”The Little Governess”, ”Bliss”, Mr Reginald Peacock’s Day”, ”Her First Ball” ja ”The Garden Party”. Mansfieldin novellien kerronta tapahtuu kolmannessa persoonassa, mutta keskeinen niissä on kokevan ja ajattelevan näkökulmahenkilön tajunta. Tutkielma pohtiikin, miten näiden näkökulmahenkilöiden tajuntaa on novelleissa esitetty ja millaiseksi kertojan, näkökulmahenkilön, fiktiivisen maailman ja lukijan väliset suhteet niissä muodostuvat.
Metodisena lähtökohtana tutkielmassa ovat klassisen, strukturalistisen narratologian esittämät puhekategoriat, suora, epäsuora ja vapaa epäsuora esitys, jotka jäsentävät tajunnan kuvausta suhteessa henkilön alkuperäiseen ajatukseen ja kertojaan sen välittäjänä. Tutkielmassa hyödynnetään etenkin Dorrit Cohnin (1978) esitystä näistä puhekategorioista, jotka hän on nimennyt lainatuksi monologiksi, psykonarraatioksi ja kerrotuksi monologiksi. Puhekategorioista otetaan erityiseen tarkasteluun vapaa epäsuora esitys, FID. Vapaa epäsuora esitys nähdään tutkielmassa kertojan keinona hyödyntää henkilöiden diskurssia omiin tarkoitusperiinsä, jotka Mansfieldin novelleissa ovat useimmiten ironisia.
Klassisen, strukturalistisen narratologian lingvistisistä lähtökohdista tutkielmassa edetään tajunnan kuvauksen tarkasteluun uudemman, kognitiivisen narratologian välineiden avulla. Kognitiivisessakin tarkastelussa novellit hahmotetaan kerronnan eri tasojen henkilön, kertojan, lukijan välisenä yhteispelinä, mutta kuitenkin niin, että kertomukset ovat aina myös jonkin käsityksen välittämistä maailmasta lukijalle ja että fiktiivisten mielten toiminta vastaa reaalisten mielten toimintaa. Kognitiivisen narratologian käsitteistä hyödynnetään Fludernikin (1996) narrativisaation tasoja sekä kehyksen ja skeeman käsitteitä.
Klassisen, strukturalistisen ja kognitiivisen narratologian lähtökohtien eroista huolimatta voidaan todeta, että Mansfieldin novellien tulkinnassa ne eivät anna vastakkaisia, vaan rinnakkaisia ja toisiaan täydentäviä mahdollisuuksia. Osittain metodit myös vastaavat tajunnan kuvausta koskien eri kysymyksiin: klassinen kysymykseen miten?, kognitiivinen kysymykseen miksi?. Kahden eri metodin perusteella tajunnan kuvauksesta Mansfieldin novelleissa saadaan esiin neljä kaikkia kuutta kohdetekstiä koskevaa skeemaa: tajunnan esittämisen kysymysten tematisoituminen, figuraalisen kerronnan käyttäminen autoriaalisen diskurssin välineenä, kertojan ja henkilön äänten ristiriidan kautta rakentuva ironia sekä henkilön ja lukijan asema kahden tulkinnallisen kehyksen välissä.