Perusterveydenhuollon ja vanhuspalveluiden sairaanhoitajien ammatillinen tietokäyttäytyminen
TIISALA, MARJUT (2005)
2005
Informaatiotutkimus - Information Studies
Informaatiotieteiden tiedekunta - Faculty of Information Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2005-11-15
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-15169
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-15169
Tiivistelmä
Hakutermit:
tiedonhankinta, tiedontarpeet, hoitotyö, sairaanhoitajat, perusterveydenhuolto, vanhuspalvelut
Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, millaista on pienissä työyksiköissä maaseudulla työskentelevien sairaanhoitajien ammatillinen tietokäyttäytyminen, eli millaisia tiedontarpeita heillä on, mistä he hankkivat tietoa ja miten sitä käyttävät. Orientoivat sekä praktiset tiedontarpeet otettiin mukaan tarkasteluun, samoin aktiivinen kuin passiivisempikin tapa hankkia tietoa sekä tiedonhankinnan esteet. Tarkemmin selvitettiin elektronisten lähteiden käyttöä sekä hoitoalan tutkimustiedon tarvetta ja käyttöä. Tutkittavina olivat kolmen alle 2300 asukkaan kunnan perus-terveydenhuollon ja vanhuspalveluiden sairaanhoitajat. Tutkittujen työskentely-yksiköt olivat juuri siirtyneet suurehkoon kuntayhtymään, ja muutostilanne otettiin mukaan tarkasteluun.
Tutkimuksen viitekehys syntyi informaatio- ja tiedonhankintatukimuksen jäsennyksistä ja malleista sekä hoitotyöhön liittyvistä keskeisistä määrittelyistä ja ajankohtaisista näkökulmista. Aineiston keruumenetelmänä olivat teemahaastattelut. Tutkimusta varten haastateltiin 14 sairaanhoitajaa: kolme miestä ja yksitoista naista, jotka työskentelivät terveyskeskuksen vuodeosastolla, toimintakeskuksen vanhainkodilla, dementiaosastolla tai palvelukodilla, lääkärin vastaanotossa tai kotisairaanhoitajina. Aineisto käsiteltiin sisällönanalyysin menetelmin.
Tutkimus osoitti, että tiedonhankinnalla on keskeinen merkitys sairaanhoitajien päivittäisessä työssä, johon se usein piiloisestikin limittyy ja jossa pärjäämistä se palvelee. Terveydenhuolto on muuttuva ala. Lääkehoitoon sekä erilaisiin joko ohjeiltaan muuttuviin tai harvemmin tehtyihin hoitotoimenpiteisiin liittyviä asioita tarkistetaan ja selvitetään lähes päivittäin. Tärkeimpiä lähteitä tehtäväkohtaisen tiedon hankinnassa olivat kollegat, käsikirjat ja lääkärit. Työn tietoteknistyminen on luonut atk-tiedon tarvetta. Lisäksi orientoivaa tietoa oli tarvittu näissä vanhuspainotteisissa työympäristöissä liittyen vanhustyöhön, esim. dementoiviin sairauksiin. Alan ammattilehdet tukivat orientoivaa tiedonhankintaa, jossa yleisesti korostui omaehtoisuus ja työajan ulkopuolisen ajan käyttö, tosin työpaikan järjestämää koulutusta pidettiin myös tärkeänä kanavana.
Internet oli muutamalla tärkeimpiä kanavia hankkia tietoa, ja noin puolet käytti sitä jonkin verran ammatilliseen tarkoitukseen. Omaan alaan liittyvää tutkimustietoa joko ei pyritty aktiivisesti hankkimaan, tai ei oikein tiedetty, miten käytännön tilanteita tukevaa näytön tuomaa, mielellään jalostettua tietoa saisi käsiinsä. Tiedonhankintaa yleenä hankaloittivat vaihtelevasti ajan puute, lääkärin puute, joidenkin mielestä puutteellinen käsikirjakokoelma tai koulutusmäärärahojen rajallisuus. Sähköisten lähteiden käytössä esteinä koettiin omien tietoteknisten tietojen ja taitojen puute, työpaikan tarjoaman atk-koulutuksen riittämättömyys tai tietokoneiden rajallinen määrä.
Tutkimuksen tulokset tuovat esiin joitain kehittämiskohtia niin työorganisaatiolle kuin myös alueiden kirjastoille. Tulokset hankitun uuden tiedon hyödyntämisen vaikutuksista kertovat, että tiedonhankinnalla on merkitystä ja sen esteiden poistamiseen kannattaa kiinnittää huomiota. Sinänsä hyvin kontekstisidonnaiset tulokset muutostilanteen vaikutuksesta ovat myös huomionarvoisia.
tiedonhankinta, tiedontarpeet, hoitotyö, sairaanhoitajat, perusterveydenhuolto, vanhuspalvelut
Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, millaista on pienissä työyksiköissä maaseudulla työskentelevien sairaanhoitajien ammatillinen tietokäyttäytyminen, eli millaisia tiedontarpeita heillä on, mistä he hankkivat tietoa ja miten sitä käyttävät. Orientoivat sekä praktiset tiedontarpeet otettiin mukaan tarkasteluun, samoin aktiivinen kuin passiivisempikin tapa hankkia tietoa sekä tiedonhankinnan esteet. Tarkemmin selvitettiin elektronisten lähteiden käyttöä sekä hoitoalan tutkimustiedon tarvetta ja käyttöä. Tutkittavina olivat kolmen alle 2300 asukkaan kunnan perus-terveydenhuollon ja vanhuspalveluiden sairaanhoitajat. Tutkittujen työskentely-yksiköt olivat juuri siirtyneet suurehkoon kuntayhtymään, ja muutostilanne otettiin mukaan tarkasteluun.
Tutkimuksen viitekehys syntyi informaatio- ja tiedonhankintatukimuksen jäsennyksistä ja malleista sekä hoitotyöhön liittyvistä keskeisistä määrittelyistä ja ajankohtaisista näkökulmista. Aineiston keruumenetelmänä olivat teemahaastattelut. Tutkimusta varten haastateltiin 14 sairaanhoitajaa: kolme miestä ja yksitoista naista, jotka työskentelivät terveyskeskuksen vuodeosastolla, toimintakeskuksen vanhainkodilla, dementiaosastolla tai palvelukodilla, lääkärin vastaanotossa tai kotisairaanhoitajina. Aineisto käsiteltiin sisällönanalyysin menetelmin.
Tutkimus osoitti, että tiedonhankinnalla on keskeinen merkitys sairaanhoitajien päivittäisessä työssä, johon se usein piiloisestikin limittyy ja jossa pärjäämistä se palvelee. Terveydenhuolto on muuttuva ala. Lääkehoitoon sekä erilaisiin joko ohjeiltaan muuttuviin tai harvemmin tehtyihin hoitotoimenpiteisiin liittyviä asioita tarkistetaan ja selvitetään lähes päivittäin. Tärkeimpiä lähteitä tehtäväkohtaisen tiedon hankinnassa olivat kollegat, käsikirjat ja lääkärit. Työn tietoteknistyminen on luonut atk-tiedon tarvetta. Lisäksi orientoivaa tietoa oli tarvittu näissä vanhuspainotteisissa työympäristöissä liittyen vanhustyöhön, esim. dementoiviin sairauksiin. Alan ammattilehdet tukivat orientoivaa tiedonhankintaa, jossa yleisesti korostui omaehtoisuus ja työajan ulkopuolisen ajan käyttö, tosin työpaikan järjestämää koulutusta pidettiin myös tärkeänä kanavana.
Internet oli muutamalla tärkeimpiä kanavia hankkia tietoa, ja noin puolet käytti sitä jonkin verran ammatilliseen tarkoitukseen. Omaan alaan liittyvää tutkimustietoa joko ei pyritty aktiivisesti hankkimaan, tai ei oikein tiedetty, miten käytännön tilanteita tukevaa näytön tuomaa, mielellään jalostettua tietoa saisi käsiinsä. Tiedonhankintaa yleenä hankaloittivat vaihtelevasti ajan puute, lääkärin puute, joidenkin mielestä puutteellinen käsikirjakokoelma tai koulutusmäärärahojen rajallisuus. Sähköisten lähteiden käytössä esteinä koettiin omien tietoteknisten tietojen ja taitojen puute, työpaikan tarjoaman atk-koulutuksen riittämättömyys tai tietokoneiden rajallinen määrä.
Tutkimuksen tulokset tuovat esiin joitain kehittämiskohtia niin työorganisaatiolle kuin myös alueiden kirjastoille. Tulokset hankitun uuden tiedon hyödyntämisen vaikutuksista kertovat, että tiedonhankinnalla on merkitystä ja sen esteiden poistamiseen kannattaa kiinnittää huomiota. Sinänsä hyvin kontekstisidonnaiset tulokset muutostilanteen vaikutuksesta ovat myös huomionarvoisia.