Vientivetoinen kasvu
OLLILA, JANI (2005)
OLLILA, JANI
2005
Kansantaloustiede - Economics
Kauppa- ja hallintotieteiden tiedekunta - Faculty of Economics and Administration
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2005-11-14
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-15162
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-15162
Tiivistelmä
Hakutermit:
vientivetoinen kasvu, tuonninkorvaaminen, avoimuus, kauppapolitiikka
Keskustelu viennin kasvun ja taloudellisen kasvun yhteydestä on käynyt vilkkaana, eikä yksimielisyyttä ole löydetty. Keskeisin kysymys on ollut johtuuko vahva taloudellinen aikaansaannos viennin kasvusta vai johtaako tuotannon lisääntyminen viennin kasvuun. Kysymys on tärkeä, sillä vastauksen perusteella politiikan tekijät tekevät päätöksensä kasvu- ja kehitysstrategioista, joita tullaan soveltamaan. Kirjallisuudesta löytyy varmaa näyttöä viennin kasvun ja reaalisen BKT:n kasvun voimakkaasta korrelaatiosta, mutta empiirisistä tutkimuksista saaduissa tuloksissa tämän kausaalisen suhteen suunnalle ja luonteelle on saatu monenkirjavia ja ristiriitaisia tuloksia.
Kauppa- ja kehitysstrategia liittyvät läheisesti toisiinsa. Import-substitution eli tuonninkorvaaminen aloitettiin kehitysmaissa ja varsinkin useissa latinalaisamerikkalaisissa maissa reaktiona maailmansotien ja 1930-luvun laman aiheuttamille kauppasuhteiden katkeamisille. Useimmat strategiaa soveltaneista maista olivat lähinnä maatalousmaita ja alkutuotteiden viejiä. Silloin uskottiin, että nopea teollistuminen on keskeisin (ellei ainoa) taloudellisen kasvun ominaispiirre ja että vain tuottamalla kotimaassa siihen asti maahantuotuja hyödykkeitä voidaan teollistua Pääsyy tuonninkorvaamisen ja siitä johtuen teollistumisen epäonnistumiselle oli tuonninkorvaamisen luomat erittäin vääristyneet puitteet, jotka eivät kannustaneet oppimaan ja kehittymään. Aloittelevat teollisuudenalat jäivät aloitteleviksi eivätkä ne saavuttaneet itsenäistä ja kannattavaa kehitystä vaan jarruttivat kasvua
Growth-led exports (GLE) eli kasvuvetoisen viennin kasvun -hypoteesi olettaa päinvastaisen vuorovaikutuksen viennin ja kasvun välillä kuin ELG-hypoteesi. GLE perustuu oletukseen taloudellisen kasvun synnyttämästä kaupankäynnistä. Se saa mahdollisesti aikaan suhteellisen edun tietyille aloille, mikä johtaa erikoistumiseen ja edistää näin vientiä. Kumpikaan lähestymistapa (ELG ja GLE) ei sulje toista pois, vaan ne luovat yhdessä kolmannen käsityksen viennin ja kasvun yhteydestä ns. viennin kasvun ja taloudellisen kasvun välinen takaisinkytkentävaikutus (feedback effect). Siinä vienti voi kasvaa mittakaavaetujen toteutuessa kun tuottavuus kasvaa; ja vienninkasvu voi edelleen alentaa kustannuksia ja tuottavuus kasvaa lisää.
Vientivetoisen kasvun teorian paikkansapitävyydestä ei ole olemassa yksimielisyyttä. Varhaiset poikkileikkaustutkimukset olivat vientivetoisen kasvun puolella, mutta aikasarjatutkimuksissa ei yksimielisyyttä ole juurikaan löytynyt. Poikkileikkaustutkimukset ovat olleet ehkä puutteellisia, koska löydetty positiivinen suhde, joka tulkittiin todisteeksi hypoteesin pitävyydelle, on yhteensopiva myös kasvuvetoisen viennin hypoteesin ja takaisinkytkentävaikutusten kanssa. Aikasarjatutkimus yritti korjata poikkileikkaustutkimuksen ongelmia, mutta päätyi myös aiheuttamaan niitä monimutkaisuudellaan. Vientivetoisesta kasvusta tehtävät johtopäätökset ovat hyvin herkkiä monille mallin tuntemattomille ominaisuuksille, kuten informaatiolle, viiveille ja epästationaarisuudelle.
vientivetoinen kasvu, tuonninkorvaaminen, avoimuus, kauppapolitiikka
Keskustelu viennin kasvun ja taloudellisen kasvun yhteydestä on käynyt vilkkaana, eikä yksimielisyyttä ole löydetty. Keskeisin kysymys on ollut johtuuko vahva taloudellinen aikaansaannos viennin kasvusta vai johtaako tuotannon lisääntyminen viennin kasvuun. Kysymys on tärkeä, sillä vastauksen perusteella politiikan tekijät tekevät päätöksensä kasvu- ja kehitysstrategioista, joita tullaan soveltamaan. Kirjallisuudesta löytyy varmaa näyttöä viennin kasvun ja reaalisen BKT:n kasvun voimakkaasta korrelaatiosta, mutta empiirisistä tutkimuksista saaduissa tuloksissa tämän kausaalisen suhteen suunnalle ja luonteelle on saatu monenkirjavia ja ristiriitaisia tuloksia.
Kauppa- ja kehitysstrategia liittyvät läheisesti toisiinsa. Import-substitution eli tuonninkorvaaminen aloitettiin kehitysmaissa ja varsinkin useissa latinalaisamerikkalaisissa maissa reaktiona maailmansotien ja 1930-luvun laman aiheuttamille kauppasuhteiden katkeamisille. Useimmat strategiaa soveltaneista maista olivat lähinnä maatalousmaita ja alkutuotteiden viejiä. Silloin uskottiin, että nopea teollistuminen on keskeisin (ellei ainoa) taloudellisen kasvun ominaispiirre ja että vain tuottamalla kotimaassa siihen asti maahantuotuja hyödykkeitä voidaan teollistua Pääsyy tuonninkorvaamisen ja siitä johtuen teollistumisen epäonnistumiselle oli tuonninkorvaamisen luomat erittäin vääristyneet puitteet, jotka eivät kannustaneet oppimaan ja kehittymään. Aloittelevat teollisuudenalat jäivät aloitteleviksi eivätkä ne saavuttaneet itsenäistä ja kannattavaa kehitystä vaan jarruttivat kasvua
Growth-led exports (GLE) eli kasvuvetoisen viennin kasvun -hypoteesi olettaa päinvastaisen vuorovaikutuksen viennin ja kasvun välillä kuin ELG-hypoteesi. GLE perustuu oletukseen taloudellisen kasvun synnyttämästä kaupankäynnistä. Se saa mahdollisesti aikaan suhteellisen edun tietyille aloille, mikä johtaa erikoistumiseen ja edistää näin vientiä. Kumpikaan lähestymistapa (ELG ja GLE) ei sulje toista pois, vaan ne luovat yhdessä kolmannen käsityksen viennin ja kasvun yhteydestä ns. viennin kasvun ja taloudellisen kasvun välinen takaisinkytkentävaikutus (feedback effect). Siinä vienti voi kasvaa mittakaavaetujen toteutuessa kun tuottavuus kasvaa; ja vienninkasvu voi edelleen alentaa kustannuksia ja tuottavuus kasvaa lisää.
Vientivetoisen kasvun teorian paikkansapitävyydestä ei ole olemassa yksimielisyyttä. Varhaiset poikkileikkaustutkimukset olivat vientivetoisen kasvun puolella, mutta aikasarjatutkimuksissa ei yksimielisyyttä ole juurikaan löytynyt. Poikkileikkaustutkimukset ovat olleet ehkä puutteellisia, koska löydetty positiivinen suhde, joka tulkittiin todisteeksi hypoteesin pitävyydelle, on yhteensopiva myös kasvuvetoisen viennin hypoteesin ja takaisinkytkentävaikutusten kanssa. Aikasarjatutkimus yritti korjata poikkileikkaustutkimuksen ongelmia, mutta päätyi myös aiheuttamaan niitä monimutkaisuudellaan. Vientivetoisesta kasvusta tehtävät johtopäätökset ovat hyvin herkkiä monille mallin tuntemattomille ominaisuuksille, kuten informaatiolle, viiveille ja epästationaarisuudelle.