Ryhmäkuntoutus lasten tarkkaavaisuus- ja toiminnanohjaustaitojen tukena

Abstract

Hakutermit:

tarkkaavaisuus, aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö, kuntoutus, ryhmät, neuropsykologia ­ lapset

Tarkkaavaisuushäiriöisillä lapsilla on todettu olevan vaikeuksia monilla tarkkaavaisuuden ja toiminnanohjauksen osa-alueilla: he toimivat impulsiivisesti ja heillä on muun muassa vaikeuksia päästä alkuun tehtävissä, ylläpitää tarkkaavaisuuttaan ja edetä suunnitelmallisesti. Tutkimuksessa selvitettiin, millaisia muutoksia neuropsykologiseen TOTAKU-ryhmäkuntoutukseen osallistuvien lasten toiminnanohjaus- ja tarkkaavaisuustaidoissa tapahtuu yhden kuntoutuskauden aikana. Lisäksi tarkasteltiin muutosten yhteyksiä tarkkaavaisuushäiriön tyyppiin ja vaikeusasteeseen, lasten ikään, luokka-asteeseen koulussa sekä siihen, monettako vuotta he osallistuvat kuntoutukseen. Tarkkaavaisuus- ja toiminnanohjaustaitoja arvioitiin psykologisilla testeillä (WISC-III, NEPSY ja Hanoin torni) sekä vanhempien ja opettajien täyttämien arviointilomakkeiden (Conners' Rating Scales­Revised ja Teacher's Self-Control Rating Scale) kautta. Alkumittaus tehtiin syksyllä 2001 kuntoutuskauden alkaessa ja loppumittaus sen päättyessä keväällä 2002. Tutkimukseen osallistui 16 iältään 6­-12-vuotiasta lasta, joista kaksi oli tyttöjä.

Alkumittauksessa lapset suoriutuivat keskimääräistä heikommin useissa tarkkaavaisuutta ja toiminnanohjausta edellyttävissä testitehtävissä. Kuntoutuskauden aikana myönteistä muutosta tapahtui impulssien inhibitiota, auditiivisen tarkkaavaisuuden ylläpitoa ja toiminnan sujuvuutta arvioivissa NEPSY:n osioissa. Myönteisiä muutoksia lasten käyttäytymisessä tapahtui erityisesti opettajien arvioimana: lasten kognitiiviset ongelmat, tarkkaamattomuus, hyperaktiivisuus sekä perfektionismi vähenivät kuntoutuksen aikana ja kognitiivinen itsekontrolli lisääntyi. Vanhempien arvioissa ainoastaan lasten ahdistuneisuus ja ujous väheni lievästi, mutta vanhemmat ilmaisivat siitä huolimatta olevansa erittäin tyytyväisiä kuntoutukseen. Kuntoutuksen aikaisten myönteisten muutosten havaittiin olevan yhteydessä lapsen tarkkaavaisuusongelmien oirekuvaan, mutta iän, luokka-asteen ja kuntoutusvuoden yhteydet muutoksiin olivat melko vähäisiä.

Tutkimuksen perusteella näyttäisi siltä, että kuntoutus hyödyttää jossain määrin sekä erityyppisiä tarkkaavaisuushäiriöisiä lapsia että lapsia, joiden vaikeudet painottuvat toiminnanohjauksen ongelmiin. Tarkkaavaisuushäiriöön liittyvien oireiden suhteen normaalivaihtelun piiriin tässä tutkimuksessa luokitellut lapset edistyivät erityisesti testitehtävillä arvioiduissa taidoissa. Sen sijaan kouluympäristössä eniten myönteistä muutosta havaittiin lapsilla, joiden oirekuvassa oli kuntoutuskauden alkaessa ollut eniten ylivilkkautta ja impulsiivisuutta. Näyttää siis siltä, että tyypillisimmin lapsilla edistymistä tapahtui eniten sillä osa-alueella, joka heille kuntoutuksen alkaessa oli vaikein. Keskeisin esiinnoussut haaste niin tulevalle tutkimukselle kuin kuntoutustyöllekin on, miten kehittää ja arvioida niitä käytäntöjä, joilla kuntouttajat soveltavat TOTAKU-mallia erityyppisten tarkkaavaisuuden ja toiminnanohjauksen ongelmien kuntoutuksessa.