Vankien tiedontarpeet ja tiedonhankinta
RAUHAMAA, OLLI-PEKKA (2005)
2005
Informaatiotutkimus - Information Studies
Informaatiotieteiden tiedekunta - Faculty of Information Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2005-11-02
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-15130
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-15130
Tiivistelmä
Hakutermit:
vangit, vankilat, tiedontarve, tiedonhankinta
Tutkimuksessa tarkastellaan vankien tiedontarpeita ja tiedonhankintaa neljässä ns. suljetussa vankilassa eri puolella Suomea. Tutkimusmenetelmänä oli puolistrukturoitu teemahaastattelu; haastatellut olivat eri-ikäisiä ja erimittaisia tuomioita kärsiviä vankeja, yhteensä 31 vankia, joista 6 oli naisia.
Tutkimusongelmia oli neljä: 1) Millä tavoin vankiloissa on järjestetty tiedonsaanti ja miten erityisesti vankilakirjastot palvelevat vankien tiedonhankintaa? 2) Millaisia tiedontarpeita vangeilla on? 3) Mitkä lähteet ja kanavat tyydyttävät heidän tiedontarpeitaan? 4) Millä tavoin vankilan säännöt ja käytännöt rajaavat vankien tiedonhankintaa?
Tutkimuksessa selvisi, etteivät vangit eristyneisyydestään huolimatta elä tiedollisessa pimennossa. Useimmilla vangeilla on sellissään televisio ja osastoille sekä vankilan kirjastoon tulee sanomalehtiä. Vankilan sääntöjä ja käytäntöjä vangit pitivät tiedonhankinnan kannalta hitaina ja byrokraattisina. Paras suullinen tiedonlähde ei ollut henkilökunnan edustaja vaan toinen vanki. Tuomion alkuvaiheessa vangin tiedontarpeet liittyvät talon tapojen ja päivittäisen rytmin opetteluun, tuomion loppuvaiheessa asunto- ja työpaikkaongelmien ratkaisemiseen.
Tuomion pituus vaikuttaa tiedontarpeisiin ja tiedonhankinnan intensiviteettiin. Lyhyellä tuomiolla vanki keskittyy vain tuomion kärsimiseen ja vapauduttuaan jatkamaan elämäänsä siitä mihin se jäi. Pitkällä tuomiolla ulkomaailma halutaan unohtaa ja tiedonhankinta ja tiedontarpeet keskittyvät tuomioajan mahdollisimman miellyttävään kuluttamiseen sekä itsensä kehittämiseen vankilan sääntöjen ja käytäntöjen antamissa rajoissa.
vangit, vankilat, tiedontarve, tiedonhankinta
Tutkimuksessa tarkastellaan vankien tiedontarpeita ja tiedonhankintaa neljässä ns. suljetussa vankilassa eri puolella Suomea. Tutkimusmenetelmänä oli puolistrukturoitu teemahaastattelu; haastatellut olivat eri-ikäisiä ja erimittaisia tuomioita kärsiviä vankeja, yhteensä 31 vankia, joista 6 oli naisia.
Tutkimusongelmia oli neljä: 1) Millä tavoin vankiloissa on järjestetty tiedonsaanti ja miten erityisesti vankilakirjastot palvelevat vankien tiedonhankintaa? 2) Millaisia tiedontarpeita vangeilla on? 3) Mitkä lähteet ja kanavat tyydyttävät heidän tiedontarpeitaan? 4) Millä tavoin vankilan säännöt ja käytännöt rajaavat vankien tiedonhankintaa?
Tutkimuksessa selvisi, etteivät vangit eristyneisyydestään huolimatta elä tiedollisessa pimennossa. Useimmilla vangeilla on sellissään televisio ja osastoille sekä vankilan kirjastoon tulee sanomalehtiä. Vankilan sääntöjä ja käytäntöjä vangit pitivät tiedonhankinnan kannalta hitaina ja byrokraattisina. Paras suullinen tiedonlähde ei ollut henkilökunnan edustaja vaan toinen vanki. Tuomion alkuvaiheessa vangin tiedontarpeet liittyvät talon tapojen ja päivittäisen rytmin opetteluun, tuomion loppuvaiheessa asunto- ja työpaikkaongelmien ratkaisemiseen.
Tuomion pituus vaikuttaa tiedontarpeisiin ja tiedonhankinnan intensiviteettiin. Lyhyellä tuomiolla vanki keskittyy vain tuomion kärsimiseen ja vapauduttuaan jatkamaan elämäänsä siitä mihin se jäi. Pitkällä tuomiolla ulkomaailma halutaan unohtaa ja tiedonhankinta ja tiedontarpeet keskittyvät tuomioajan mahdollisimman miellyttävään kuluttamiseen sekä itsensä kehittämiseen vankilan sääntöjen ja käytäntöjen antamissa rajoissa.