Ikääntyvien neuvolaterveydenhoitajien työssä jaksaminen - terveydenhoitajien kokemuksia ja kehittämisajatuksia
TAURIALA, RAIJA (2005)
TAURIALA, RAIJA
2005
Hoitotiede - Nursing Science
Lääketieteellinen tiedekunta - Faculty of Medicine
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2005-10-25
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-15117
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-15117
Tiivistelmä
Hakutermit:
ikääntyvä, neuvolaterveydenhoitaja, työhyvinvointi, työssä jaksaminen
Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata ikääntyvien neuvolaterveydenhoitajien kokemuksia neuvolatyöstä ja työssä jaksamisesta sekä heidän käsityksiä neuvolatyön kehittämisestä. Tavoitteena oli löytää keinoja, joilla voitaisiin kehittää neuvolaterveydenhoitajien työtä ja työssä jaksamista.
Tutkimus suoritettiin Helsingin ja Tampereen äitiys- ja lastenneuvoloissa. Tutkimukseen otettiin mukaan harkinnanvarainen otos (n= 53) yli 45-vuotiaita neuvolaterveydenhoitajia, joiden työajasta vähintään 70 % kului neuvolatyöhön. Aineisto kerättiin postikyselyllä. Kyselylomakkeissa oli sekä strukturoituja että avoimia kysymyksiä. Kvalitatiivinen tutkimusaineisto analysoitiin sekä induktiivisesti että deduktiivisesti sisällönanalyysilla.
Useimmat neuvolaterveydenhoitajat kertoivat olevansa tyytyväisiä nykyisessä työssään. Vajaa viidennes ei ollut työhönsä tyytyväinen, mutta kukaan ei ollut siihen suoranaisesti tyytymätönkään. Oman jaksamisensa työssään vastaajat arvioivat hyväksi tai melko hyväksi. Joka toinen terveydenhoitaja oli joskus ajatellut siirtyvänsä eläkkeelle ennen lakisääteistä eläkeikää. Kuvatessaan työtään neuvolaterveydenhoitajat toivat esille seuraavia työhönsä sisältyviä voimavaratekijöitä: oman työn arvostamisen, ammattitaidon, positiiviset asiakaskontaktit, työpaikan hyvän ilmapiirin, hyvin toimivan yhteistyön kollegojen kanssa, työkuvan selkeyden, työn tuloksellisuuden havaitsemisen, työn kehittävyyden ja työn itsenäisyyden. Työnsä kielteisinä puolina neuvolaterveydenhoitajat mainitsivat työn määrällisen, sisällöllisen ja asiakaskontaktien kuormittavuuden, vähäiset vaikuttamismahdollisuutensa työnsä suunnittelussa ja toteuttamisessa, yhteistyövaikeudet kollegojen ja muiden yhteistyötahoje!
n kanssa, neuvolatyön riittämättömän sosiaalinen arvostuksen, esimiesten tuen puuttumisen, oman riittämättömyyden ja voimattomuuden kokemukset, koulutukseen liittyvät ongelmat, heikon taloudellisen palkitsevuuden ja fyysisen työympäristön kuormittavuuden. Kehittämisehdotuksia esitettiin koskien ajankäyttöä ja työtehtävien rajaamista, moniammatillisen yhteistyön kehittämistä, neuvolan henkilöstöresurssien määrällistä ja laadullista vahvistamista. Lisäksi toivottiin koulutuksen järjestämistä, itse neuvolajärjestelmän ja työskentelytapojen kehittämistä, neuvolatyön arvostuksen kohottamista, laatukriteerien kehittämistä, työnohjauksen lisäämistä ja työntekijöiden omien vaikuttamismahdollisuuksien parantamista.
ikääntyvä, neuvolaterveydenhoitaja, työhyvinvointi, työssä jaksaminen
Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata ikääntyvien neuvolaterveydenhoitajien kokemuksia neuvolatyöstä ja työssä jaksamisesta sekä heidän käsityksiä neuvolatyön kehittämisestä. Tavoitteena oli löytää keinoja, joilla voitaisiin kehittää neuvolaterveydenhoitajien työtä ja työssä jaksamista.
Tutkimus suoritettiin Helsingin ja Tampereen äitiys- ja lastenneuvoloissa. Tutkimukseen otettiin mukaan harkinnanvarainen otos (n= 53) yli 45-vuotiaita neuvolaterveydenhoitajia, joiden työajasta vähintään 70 % kului neuvolatyöhön. Aineisto kerättiin postikyselyllä. Kyselylomakkeissa oli sekä strukturoituja että avoimia kysymyksiä. Kvalitatiivinen tutkimusaineisto analysoitiin sekä induktiivisesti että deduktiivisesti sisällönanalyysilla.
Useimmat neuvolaterveydenhoitajat kertoivat olevansa tyytyväisiä nykyisessä työssään. Vajaa viidennes ei ollut työhönsä tyytyväinen, mutta kukaan ei ollut siihen suoranaisesti tyytymätönkään. Oman jaksamisensa työssään vastaajat arvioivat hyväksi tai melko hyväksi. Joka toinen terveydenhoitaja oli joskus ajatellut siirtyvänsä eläkkeelle ennen lakisääteistä eläkeikää. Kuvatessaan työtään neuvolaterveydenhoitajat toivat esille seuraavia työhönsä sisältyviä voimavaratekijöitä: oman työn arvostamisen, ammattitaidon, positiiviset asiakaskontaktit, työpaikan hyvän ilmapiirin, hyvin toimivan yhteistyön kollegojen kanssa, työkuvan selkeyden, työn tuloksellisuuden havaitsemisen, työn kehittävyyden ja työn itsenäisyyden. Työnsä kielteisinä puolina neuvolaterveydenhoitajat mainitsivat työn määrällisen, sisällöllisen ja asiakaskontaktien kuormittavuuden, vähäiset vaikuttamismahdollisuutensa työnsä suunnittelussa ja toteuttamisessa, yhteistyövaikeudet kollegojen ja muiden yhteistyötahoje!
n kanssa, neuvolatyön riittämättömän sosiaalinen arvostuksen, esimiesten tuen puuttumisen, oman riittämättömyyden ja voimattomuuden kokemukset, koulutukseen liittyvät ongelmat, heikon taloudellisen palkitsevuuden ja fyysisen työympäristön kuormittavuuden. Kehittämisehdotuksia esitettiin koskien ajankäyttöä ja työtehtävien rajaamista, moniammatillisen yhteistyön kehittämistä, neuvolan henkilöstöresurssien määrällistä ja laadullista vahvistamista. Lisäksi toivottiin koulutuksen järjestämistä, itse neuvolajärjestelmän ja työskentelytapojen kehittämistä, neuvolatyön arvostuksen kohottamista, laatukriteerien kehittämistä, työnohjauksen lisäämistä ja työntekijöiden omien vaikuttamismahdollisuuksien parantamista.