Hyvä elämä ihmisille? Terveydenhoitajien näkemys terveysneuvonnan tavoitteista ja neuvontatyötä ohjaavista tekijöistä
RUPONEN, ARJA (2005)
2005
Hoitotiede - Nursing Science
Lääketieteellinen tiedekunta - Faculty of Medicine
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2005-10-05
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-15064
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-15064
Tiivistelmä
Hakutermit:
terveysneuvonta, perusterveydenhuolto, terveydenhoitaja, tavoitteet, organisaatio, ammattietiikka
Tutkielman tarkoituksena oli kuvata aikuisten parissa terveysneuvontatyötä tekevien terveydenhoitajien käsitystä neuvontatyön tavoitteista sekä neuvontatyötä ohjaavista ja oikeuttavista tekijöistä. Neuvontatyön tavoitteiden avulla kuvattiin hoitajien neuvontakäsitystä. Kartoittamalla työtä ohjaavia tekijöitä pyrittiin puolestaan liittämään hoitajien neuvontakäsitys organisatoriseen ja yhteiskunnalliseen kontekstiin. Tutkimuksessa neuvontatyötä tarkasteltiin myös etiikan näkökulmasta. Tarkoituksena oli kuvata hoitajien käsitystä neuvontatyön oikeutuksesta sekä muista eettisistä kysymyksistä, joita he neuvontatyöhön liittivät.
Tutkimus oli luonteeltaan kuvaileva ja kvalitatiivinen. Tutkimusaineisto kerättiin teemahaastatteluin kuudelta (N=6) aikuisneuvonnassa työskentelevältä terveydenhoitajalta. Kutakin tiedonantajaa haastateltiin kahdesti. Tutkimusaineisto analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysillä.
Hoitajien ilmaisemat terveysneuvonnan tavoitteet liittyivät suurimmalta osin fyysisten sairauksien ehkäisyyn. Tavoitteet voitiin ryhmitellä hierarkkisesti neuvonnan välittömiin ja välillisiin tavoitteisiin sekä neuvonnan lopullisiin päämääriin. Terveysneuvonnan välittömiä tavoitteita olivat elämäntapamuutoksen tiedollisten, asenteellisten sekä psyykkisten edellytysten syntyminen. Neuvonnan välillinen tavoite, elämäntapamuutos, oli hoitajille tärkeä tavoite. Neuvonnan päämääräksi hoitajat nimesivät asiakkaan terveyden, toimintakyvyn tai hyvinvoinnin säilymisen tai kohenemisen. Hoitajien työtä ohjasi lääketieteellinen tieto sairauksien riskitekijöistä, muun terveystieteellisen tiedon käyttö oli jäsentymätöntä. Ihanteenaan hoitajat pitivät asiakaskeskeistä toimintatapaa. Asiakkaiden todellisten tarpeiden sovittaminen vahvaan preventiiviseen työotteeseen oli kuitenkin ongelmallista. Myös organisaation tehtäväkeskeinen työnjako ja riittämättömiksi koetut resurssit rajoittivat hoitajien mahdollisuutta vastata asiakkaan todellisiin tarpeisiin. Organisaation työtä ohjaavat tekijät vaikuttivat jäsentymättömiltä. Julkilausuttuja tavoitteita ja toimintaohjeita työlle näytti tarjoavan lähes ainoastaan diabeteksen ehkäisyohjelma. Yhteistyö kollegoiden sekä muiden ammattiryhmien kanssa koettiin riittämättömäksi.
Johtopäätöksinä voidaan todeta, että terveysneuvonnan tavoitteenasettelua olisi syytä kehittää. Selkeämpien tavoitteiden avulla hoitajien olisi mahdollista saada motivoivaa palautetta työstään. Asiakaskeskeisen hoitotyön edesauttamiseksi olisi tarpeellista arvioida sekä hoitajien toimintaa että organisaation yhteisiä käytäntöjä. Neuvontatyön kehittämisen kannalta organisaatiossa olisi tärkeää kehittää yhteistyötä työn tavoitteiden jäsentämiseksi, yhteisten toimintalinjojen löytämiseksi sekä tutkitun tiedon hyödyntämiseksi.
terveysneuvonta, perusterveydenhuolto, terveydenhoitaja, tavoitteet, organisaatio, ammattietiikka
Tutkielman tarkoituksena oli kuvata aikuisten parissa terveysneuvontatyötä tekevien terveydenhoitajien käsitystä neuvontatyön tavoitteista sekä neuvontatyötä ohjaavista ja oikeuttavista tekijöistä. Neuvontatyön tavoitteiden avulla kuvattiin hoitajien neuvontakäsitystä. Kartoittamalla työtä ohjaavia tekijöitä pyrittiin puolestaan liittämään hoitajien neuvontakäsitys organisatoriseen ja yhteiskunnalliseen kontekstiin. Tutkimuksessa neuvontatyötä tarkasteltiin myös etiikan näkökulmasta. Tarkoituksena oli kuvata hoitajien käsitystä neuvontatyön oikeutuksesta sekä muista eettisistä kysymyksistä, joita he neuvontatyöhön liittivät.
Tutkimus oli luonteeltaan kuvaileva ja kvalitatiivinen. Tutkimusaineisto kerättiin teemahaastatteluin kuudelta (N=6) aikuisneuvonnassa työskentelevältä terveydenhoitajalta. Kutakin tiedonantajaa haastateltiin kahdesti. Tutkimusaineisto analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysillä.
Hoitajien ilmaisemat terveysneuvonnan tavoitteet liittyivät suurimmalta osin fyysisten sairauksien ehkäisyyn. Tavoitteet voitiin ryhmitellä hierarkkisesti neuvonnan välittömiin ja välillisiin tavoitteisiin sekä neuvonnan lopullisiin päämääriin. Terveysneuvonnan välittömiä tavoitteita olivat elämäntapamuutoksen tiedollisten, asenteellisten sekä psyykkisten edellytysten syntyminen. Neuvonnan välillinen tavoite, elämäntapamuutos, oli hoitajille tärkeä tavoite. Neuvonnan päämääräksi hoitajat nimesivät asiakkaan terveyden, toimintakyvyn tai hyvinvoinnin säilymisen tai kohenemisen. Hoitajien työtä ohjasi lääketieteellinen tieto sairauksien riskitekijöistä, muun terveystieteellisen tiedon käyttö oli jäsentymätöntä. Ihanteenaan hoitajat pitivät asiakaskeskeistä toimintatapaa. Asiakkaiden todellisten tarpeiden sovittaminen vahvaan preventiiviseen työotteeseen oli kuitenkin ongelmallista. Myös organisaation tehtäväkeskeinen työnjako ja riittämättömiksi koetut resurssit rajoittivat hoitajien mahdollisuutta vastata asiakkaan todellisiin tarpeisiin. Organisaation työtä ohjaavat tekijät vaikuttivat jäsentymättömiltä. Julkilausuttuja tavoitteita ja toimintaohjeita työlle näytti tarjoavan lähes ainoastaan diabeteksen ehkäisyohjelma. Yhteistyö kollegoiden sekä muiden ammattiryhmien kanssa koettiin riittämättömäksi.
Johtopäätöksinä voidaan todeta, että terveysneuvonnan tavoitteenasettelua olisi syytä kehittää. Selkeämpien tavoitteiden avulla hoitajien olisi mahdollista saada motivoivaa palautetta työstään. Asiakaskeskeisen hoitotyön edesauttamiseksi olisi tarpeellista arvioida sekä hoitajien toimintaa että organisaation yhteisiä käytäntöjä. Neuvontatyön kehittämisen kannalta organisaatiossa olisi tärkeää kehittää yhteistyötä työn tavoitteiden jäsentämiseksi, yhteisten toimintalinjojen löytämiseksi sekä tutkitun tiedon hyödyntämiseksi.