Henkisen väkivallan käsittäminen, kokeminen ja sen ratkaisumahdollisuudet eräässä työyhteisössä
NIEMI, RIINA (2005)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
NIEMI, RIINA
2005
Sosiaalipsykologia - Social Psychology
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
Hyväksymispäivämäärä
2005-10-04Tiivistelmä
Hakutermit:
henkinen väkivalta, työpaikkakiusaaminen, henkinen työsuojelu, työyhteisöt
Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, mitkä ilmiöt ovat yhteydessä henkiseen väkivaltaan sekä miten tutkittavat määrittelivät ja kokivat henkisen väkivallan työyhteisössään. Edelleen tutkimustehtävänä oli kehittää toimintamalli siihen, miten työyhteisöjen henkistä väkivaltaa voisi ratkaista. Aineisto kerättiin vuosien 20042005 aikana erään suuren yrityksen yksiköstä. Määrällinen tutkimusaineisto kerättiin kyselylomakkeen (n=51) avulla ja sitä analysoitiin tilastollisin menetelmin. Laadullinen aineisto kerättiin teemahaastatteluin (n=9) ja analysointi toteutettiin aineistolähtöisen analyysin kautta.
Työyhteisössä henkistä väkivaltaa oli kokenut 10 % työilmapiirikartoitukseen vastanneista. Kiusatuista kaikki olivat miehiä ja työntekijöitä. Vastanneista 24 % raportoi huomanneensa työyhteisössään henkistä väkivaltaa. Kiusatut ja sivustakatsojat kokivat työyhteisössään negatiivisemmin työilmapiirin, luottivat vähemmän esimiehensä kanssa tehtyihin sopimuksiin sekä kokivat työnsä vähemmän kehittäväksi kuin ne, jotka eivät ilmiöstä tienneet. Edelleen henkisen väkivallan kohteeksi joutuneet kokivat terveytensä olevan heikompi kuin muilla ryhmillä. Työpaikkakiusaamista selittäviksi tekijöiksi nousi koettu terveydentila sekä liika kiire työssä. Henkinen väkivalta määriteltiin joko tietoiseksi tai tahattomaksi pitkäkestoiseksi konfliktiksi, jossa käytettiin valtaa toista osapuolta kohtaan. Ongelma nähtiin sekä yksilö- että ryhmäongelmaksi. Henkisen väkivallan ajateltiin johtuvan yksilön kyvyttömyydestä toimia ryhmässä, johtamisen epäkohdista sekä puutteellisista työjärjestelyistä.Työpaikalla henkinen väkivalta ilmeni henkilökohtaisena ahdisteluna, vallan väärinkäyttönä sekä epätasa-arvona ja aiheutti niin kiusatuille kuin sivustakatsojille psyykkisiä, fyysisiä sekä sosiaalisia ongelmia, joista kärsivät niin työyhteisö kuin organisaatio. Kiusatut pyrkivät selviytymään asenteen, aktiivisen ongelmanratkaisun sekä sosiaalisen verkoston avulla.
Työpaikkakiusaamiseen puututtaessa ratkaisevaa olisi sen ennaltaehkäisy sekä välitön puuttuminen kiusaamistapauksiin. Ennaltaehkäisyyn kuuluvat tärkeimpinä organisaation ja sen jäsenten toimintatapa, henkilöstön koulutus työpaikkakiusaamisesta sekä toimintamallin laatiminen ja siitä tiedottaminen. Väkivaltatapauksia ratkaistaessa avainasemassa ovat palaverit asianosaisten kesken sekä ratkaisumahdollisuuksien yhteinen löytäminen. Työyhteisöjen henkisellä väkivallalla on moninaisia negatiivisia vaikutuksia yksilöihin, työyhteisöihin sekä myös yhteiskuntaan, minkä vuoksi sen ennaltaehkäisyyn ja ratkaisuun tulee kiinnittää organisaatioissa erityistä huomiota.
henkinen väkivalta, työpaikkakiusaaminen, henkinen työsuojelu, työyhteisöt
Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, mitkä ilmiöt ovat yhteydessä henkiseen väkivaltaan sekä miten tutkittavat määrittelivät ja kokivat henkisen väkivallan työyhteisössään. Edelleen tutkimustehtävänä oli kehittää toimintamalli siihen, miten työyhteisöjen henkistä väkivaltaa voisi ratkaista. Aineisto kerättiin vuosien 20042005 aikana erään suuren yrityksen yksiköstä. Määrällinen tutkimusaineisto kerättiin kyselylomakkeen (n=51) avulla ja sitä analysoitiin tilastollisin menetelmin. Laadullinen aineisto kerättiin teemahaastatteluin (n=9) ja analysointi toteutettiin aineistolähtöisen analyysin kautta.
Työyhteisössä henkistä väkivaltaa oli kokenut 10 % työilmapiirikartoitukseen vastanneista. Kiusatuista kaikki olivat miehiä ja työntekijöitä. Vastanneista 24 % raportoi huomanneensa työyhteisössään henkistä väkivaltaa. Kiusatut ja sivustakatsojat kokivat työyhteisössään negatiivisemmin työilmapiirin, luottivat vähemmän esimiehensä kanssa tehtyihin sopimuksiin sekä kokivat työnsä vähemmän kehittäväksi kuin ne, jotka eivät ilmiöstä tienneet. Edelleen henkisen väkivallan kohteeksi joutuneet kokivat terveytensä olevan heikompi kuin muilla ryhmillä. Työpaikkakiusaamista selittäviksi tekijöiksi nousi koettu terveydentila sekä liika kiire työssä. Henkinen väkivalta määriteltiin joko tietoiseksi tai tahattomaksi pitkäkestoiseksi konfliktiksi, jossa käytettiin valtaa toista osapuolta kohtaan. Ongelma nähtiin sekä yksilö- että ryhmäongelmaksi. Henkisen väkivallan ajateltiin johtuvan yksilön kyvyttömyydestä toimia ryhmässä, johtamisen epäkohdista sekä puutteellisista työjärjestelyistä.Työpaikalla henkinen väkivalta ilmeni henkilökohtaisena ahdisteluna, vallan väärinkäyttönä sekä epätasa-arvona ja aiheutti niin kiusatuille kuin sivustakatsojille psyykkisiä, fyysisiä sekä sosiaalisia ongelmia, joista kärsivät niin työyhteisö kuin organisaatio. Kiusatut pyrkivät selviytymään asenteen, aktiivisen ongelmanratkaisun sekä sosiaalisen verkoston avulla.
Työpaikkakiusaamiseen puututtaessa ratkaisevaa olisi sen ennaltaehkäisy sekä välitön puuttuminen kiusaamistapauksiin. Ennaltaehkäisyyn kuuluvat tärkeimpinä organisaation ja sen jäsenten toimintatapa, henkilöstön koulutus työpaikkakiusaamisesta sekä toimintamallin laatiminen ja siitä tiedottaminen. Väkivaltatapauksia ratkaistaessa avainasemassa ovat palaverit asianosaisten kesken sekä ratkaisumahdollisuuksien yhteinen löytäminen. Työyhteisöjen henkisellä väkivallalla on moninaisia negatiivisia vaikutuksia yksilöihin, työyhteisöihin sekä myös yhteiskuntaan, minkä vuoksi sen ennaltaehkäisyyn ja ratkaisuun tulee kiinnittää organisaatioissa erityistä huomiota.