Inhimillisten resurssien johtaminen osastonhoitajan työssä
HELLEMAA, PAULA (2005)
2005
Hoitotiede - Nursing Science
Lääketieteellinen tiedekunta - Faculty of Medicine
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2005-10-04
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-15052
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-15052
Tiivistelmä
Hakutermit:
hoitotyön johtaminen, inhimillisten resurssien johtaminen, osastonhoitaja
Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata erikoissairaanhoidossa työskentelevien osaston-hoitajien käsityksiä inhimillisten resurssien johtamisesta työssään ja minkälaisia voimavaroja heillä kokemuksensa mukaan oli johtaa niitä.
Tutkimus oli laadullinen. Tutkimusaineisto kerättiin puolistrukturoidulla teemahaastattelulla joulukuussa 2004 ja tammikuussa 2005. Tutkimus kohdennettiin yliopistosairaalan 14 osastonhoitajalle. Teemahaastattelun teemat muodostuivat inhimillisten resurssien johtamisesta. Tutkimusaineisto analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysilla.
Osastonhoitajien inhimillisten resurssien johtamisessa korostui hoitotyön päivittäisen toiminnan organisoinnin ja henkilöstöhallinnoinnin työnjohdollisten tehtävien merkitys. Osastonhoitajat halusivat edistää henkilökunnan ammatillista kasvua ja kehittymistä, mutta heillä ei ollut välineitä palkita henkilöstöä. Inhimillisten resurssien johtaminen ilmeni kannustavana ja tukea antavana johtamisena, avoimena työilmapiirinä ja työntekijöiden mahdollisuutena osallistua päätöksentekoon. Osastonhoitajan rooleista korostui oman yksikön puolesta puhujan rooli ja tulkkina toimiminen työyksikön ja muun organisaation välillä.
Osastonhoitajat halusivat itse laaja-alaista lisäkoulutusta, joka sisältäisi ammatillisen osaamisen hallintaa ja työyhteisön kehittämiseen sekä omaan ammatilliseen kasvuun liittyvää koulutusta. Osastonhoitajat kokivat, että heillä on vastuuta ja valtaa omassa yksikössään vaikuttaa henkilöstövoimavarojen johtamiseen. Yksikön ulkopuolella heillä ei asemaansa perustuvaa valtaa ollut.
Tutkimuksessa tuotettua tietoa voidaan hyödyntää sekä hoitotyön johtamisen suunnittelussa, toteutuksessa ja arvioinnissa että hoitotyön johtamistutkimuksen painopisteidenalueiden arvioinnissa.
hoitotyön johtaminen, inhimillisten resurssien johtaminen, osastonhoitaja
Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata erikoissairaanhoidossa työskentelevien osaston-hoitajien käsityksiä inhimillisten resurssien johtamisesta työssään ja minkälaisia voimavaroja heillä kokemuksensa mukaan oli johtaa niitä.
Tutkimus oli laadullinen. Tutkimusaineisto kerättiin puolistrukturoidulla teemahaastattelulla joulukuussa 2004 ja tammikuussa 2005. Tutkimus kohdennettiin yliopistosairaalan 14 osastonhoitajalle. Teemahaastattelun teemat muodostuivat inhimillisten resurssien johtamisesta. Tutkimusaineisto analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysilla.
Osastonhoitajien inhimillisten resurssien johtamisessa korostui hoitotyön päivittäisen toiminnan organisoinnin ja henkilöstöhallinnoinnin työnjohdollisten tehtävien merkitys. Osastonhoitajat halusivat edistää henkilökunnan ammatillista kasvua ja kehittymistä, mutta heillä ei ollut välineitä palkita henkilöstöä. Inhimillisten resurssien johtaminen ilmeni kannustavana ja tukea antavana johtamisena, avoimena työilmapiirinä ja työntekijöiden mahdollisuutena osallistua päätöksentekoon. Osastonhoitajan rooleista korostui oman yksikön puolesta puhujan rooli ja tulkkina toimiminen työyksikön ja muun organisaation välillä.
Osastonhoitajat halusivat itse laaja-alaista lisäkoulutusta, joka sisältäisi ammatillisen osaamisen hallintaa ja työyhteisön kehittämiseen sekä omaan ammatilliseen kasvuun liittyvää koulutusta. Osastonhoitajat kokivat, että heillä on vastuuta ja valtaa omassa yksikössään vaikuttaa henkilöstövoimavarojen johtamiseen. Yksikön ulkopuolella heillä ei asemaansa perustuvaa valtaa ollut.
Tutkimuksessa tuotettua tietoa voidaan hyödyntää sekä hoitotyön johtamisen suunnittelussa, toteutuksessa ja arvioinnissa että hoitotyön johtamistutkimuksen painopisteidenalueiden arvioinnissa.