Usko, toivo ja rakkaus, nuoren henkisen selviytymisen kulmakivet
TUOMOLA, ANITA (2005)
TUOMOLA, ANITA
2005
Kasvatustiede, ammattikasvatus - Education, Vocational Education
Kasvatustieteiden tiedekunta - Faculty of Education
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2005-09-23
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-15045
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-15045
Tiivistelmä
Hakutermit:
nuoruus, syrjäytyminen, selviytyminen, henkisyys, mielenterveys, vapaaehtoistyö
Tutkimus käsittelee nuoruuteen liittyviä merkittäviä elämänkokemuksia. Tutkimusaineisto muodostuu kymmenestä tarinasta, jossa tukihenkilötoiminnassa tuettavina olevat nuoret ja heidän aikuiset tukihenkilönsä muistelevat oman elämänsä merkittäviä hetkiä ja tilanteita. Perspektiiviä tutkimukselle antaa empiirinen aineisto, jossa näkyy sukupolvien välisiä eroja ja yhtäläisyyksiä. Tutkimuksessa on käytetty muistelumenetelmää, jossa tutkimuksen kohteena olevat ihmiset kertovat itselleen merkityksellisistä kokemuksista. Tutkimuksen tavoitteena on ollut selvittää millaiset kokemukset vaikuttavat syrjäytymiskehitykseen, millaiset selviytymisprosessiin ja miten tutkittavat itse tulkitsevat niitä kokemuksia, jotka he liittävät omaan selviytymiseensä. Toisaalta on selvitetty myös, mitä eroja on nuorten ja aikuisten syrjäytymiseen ja selviytymiseen liittyvissä kokemuksissa. Aineistosta on rakennettu tulkintoja sisällönanalyysimenetelmällä, analyysissä on toimittu aineistolähtöisesti. Tutkimusaineistosta on pyritty hahmottamaan tutkimusongelman kannalta olennaiset ilmaukset. Tarinoista nousi selvästi esille teemoja, jotka ovat pelkistettävissä kahteen ilmiöön: syrjäytymiseen ja selviytymiseen. Selviytymisprosessiin liittyi myös selviytymistä edeltävä elämän käännekohta. Aineiston analyysia on pyritty selventämään tiimalasimallisen kuvion avulla, jossa tiimalasin yläosassa kuvataan syrjäytymiseen liittyviä kategorioita, suppilo-osa kuvaa elämän käännekohtaa, joka mahdollistaa muutoksen ja alaosassa kuvataan yksilöllisiin ominaisuuksiin liittyviä selviytymiskategorioita. Syrjäytymiskehitykseen liittyivät ympäristöön liittyvät tekijät; kolme kovaa K:ta; koti, koulu ja kaverit. Kodin ilmapiirillä oli suuri merkitys nuoren hyvinvointiin. Keskeisiksi kodin ilmapiiriin negatiivisesti vaikuttaviksi tekijöiksi nousivat alkoholismi, isän sairaus ja hylkäämisen kokemukset. Koulukiusaaminen ja oppimisen vaikeudet nousivat keskeisiksi kouluun liittyviksi syrjäytymiskategorioiksi. Selviytyminen oli yksilön omiin voimavaroihin ja asenteisiin liittyvä prosessi, jonka käynnistymiseen liittyi jonkinlainen elämän käännekohta. Selviytymisen alakategorioiksi nousivat uskoon tulemiseen, toivon heräämiseen sekä rakastumiseen liittyvät kokemukset. Rakkaus, usko ja toivo, nousivat keskeisiksi sekä selviytymiseen liittyviksi elämän käännekohdiksi että siihen tarvittaviksi henkisiksi voimavaroiksi. Uskoon tuleminen, rakastuminen tai toivon herääminen keskeisinä elämän käännekohtina ja toisaalta tietynlainen elämänasenne; rakkaus ja kiitollisuus elämää kohtaan, usko johonkin korkeampaan voimaan ja oman elämänsä merkityksellisyyden kokeminen nousevat keskeisen tärkeiksi tekijöiksi yksilön selviytymisessä. Selviytymisprosessiin liittyi myös sosiaalinen verkosto, isovanhemmat, suku, valmentajat ja lemmikkieläimet. Etenkin aikuisilla tukihenkilöillä selviytymiseen liittyi myös tunteista puhuminen, liikunta, leikki, mielikuvituksen käyttö, lukeminen ja tiedon hankinta. ”Maailman laidalla elävien nuorten” elämästä näyttää puuttuvan henkisyys, yhteisöllisyys ja toivo. Ehkä meidän jokaisen olisi hyvä herätellä vanhoja suuria kertomuksia ja käyttää nuorten kanssa aikaa ihmisyyden, henkisyyden, eettisyyden ja moraalin syvimmän olemuksen pohtimiseen. Lisäksi nuoria olisi hyvä kannustaa luovuuteen, intuitioon uskomiseen ja oman mielikuvituksen käyttämiseen.
nuoruus, syrjäytyminen, selviytyminen, henkisyys, mielenterveys, vapaaehtoistyö
Tutkimus käsittelee nuoruuteen liittyviä merkittäviä elämänkokemuksia. Tutkimusaineisto muodostuu kymmenestä tarinasta, jossa tukihenkilötoiminnassa tuettavina olevat nuoret ja heidän aikuiset tukihenkilönsä muistelevat oman elämänsä merkittäviä hetkiä ja tilanteita. Perspektiiviä tutkimukselle antaa empiirinen aineisto, jossa näkyy sukupolvien välisiä eroja ja yhtäläisyyksiä. Tutkimuksessa on käytetty muistelumenetelmää, jossa tutkimuksen kohteena olevat ihmiset kertovat itselleen merkityksellisistä kokemuksista. Tutkimuksen tavoitteena on ollut selvittää millaiset kokemukset vaikuttavat syrjäytymiskehitykseen, millaiset selviytymisprosessiin ja miten tutkittavat itse tulkitsevat niitä kokemuksia, jotka he liittävät omaan selviytymiseensä. Toisaalta on selvitetty myös, mitä eroja on nuorten ja aikuisten syrjäytymiseen ja selviytymiseen liittyvissä kokemuksissa. Aineistosta on rakennettu tulkintoja sisällönanalyysimenetelmällä, analyysissä on toimittu aineistolähtöisesti. Tutkimusaineistosta on pyritty hahmottamaan tutkimusongelman kannalta olennaiset ilmaukset. Tarinoista nousi selvästi esille teemoja, jotka ovat pelkistettävissä kahteen ilmiöön: syrjäytymiseen ja selviytymiseen. Selviytymisprosessiin liittyi myös selviytymistä edeltävä elämän käännekohta. Aineiston analyysia on pyritty selventämään tiimalasimallisen kuvion avulla, jossa tiimalasin yläosassa kuvataan syrjäytymiseen liittyviä kategorioita, suppilo-osa kuvaa elämän käännekohtaa, joka mahdollistaa muutoksen ja alaosassa kuvataan yksilöllisiin ominaisuuksiin liittyviä selviytymiskategorioita. Syrjäytymiskehitykseen liittyivät ympäristöön liittyvät tekijät; kolme kovaa K:ta; koti, koulu ja kaverit. Kodin ilmapiirillä oli suuri merkitys nuoren hyvinvointiin. Keskeisiksi kodin ilmapiiriin negatiivisesti vaikuttaviksi tekijöiksi nousivat alkoholismi, isän sairaus ja hylkäämisen kokemukset. Koulukiusaaminen ja oppimisen vaikeudet nousivat keskeisiksi kouluun liittyviksi syrjäytymiskategorioiksi. Selviytyminen oli yksilön omiin voimavaroihin ja asenteisiin liittyvä prosessi, jonka käynnistymiseen liittyi jonkinlainen elämän käännekohta. Selviytymisen alakategorioiksi nousivat uskoon tulemiseen, toivon heräämiseen sekä rakastumiseen liittyvät kokemukset. Rakkaus, usko ja toivo, nousivat keskeisiksi sekä selviytymiseen liittyviksi elämän käännekohdiksi että siihen tarvittaviksi henkisiksi voimavaroiksi. Uskoon tuleminen, rakastuminen tai toivon herääminen keskeisinä elämän käännekohtina ja toisaalta tietynlainen elämänasenne; rakkaus ja kiitollisuus elämää kohtaan, usko johonkin korkeampaan voimaan ja oman elämänsä merkityksellisyyden kokeminen nousevat keskeisen tärkeiksi tekijöiksi yksilön selviytymisessä. Selviytymisprosessiin liittyi myös sosiaalinen verkosto, isovanhemmat, suku, valmentajat ja lemmikkieläimet. Etenkin aikuisilla tukihenkilöillä selviytymiseen liittyi myös tunteista puhuminen, liikunta, leikki, mielikuvituksen käyttö, lukeminen ja tiedon hankinta. ”Maailman laidalla elävien nuorten” elämästä näyttää puuttuvan henkisyys, yhteisöllisyys ja toivo. Ehkä meidän jokaisen olisi hyvä herätellä vanhoja suuria kertomuksia ja käyttää nuorten kanssa aikaa ihmisyyden, henkisyyden, eettisyyden ja moraalin syvimmän olemuksen pohtimiseen. Lisäksi nuoria olisi hyvä kannustaa luovuuteen, intuitioon uskomiseen ja oman mielikuvituksen käyttämiseen.