Ajoväylä vai kokonaisvaltainen liikkumisympäristö? Ympäristönäkökulma Tampereen kaupungin liikennepolitiikassa valtuustokaudella 2001-­2004

Abstract

Tutkimukseni käsittelee Tampereen kaupungin liikennepolitiikkaa vaalikaudella 2001­2004 liikennepolitiikan aktiivien näkökulmasta. Tutkimukseni tarkoituksena on selvittää, onko ympäristönäkökulmalla ollut merkitystä liikennepolitiikassa ja millä tavoin. Ympäristönäkökulman painoarvoa liikennepolitiikassa kuvaa aktiivisesti liikennepolitiikkaan osallistuneiden luottamushenkilöiden ja virkamiesten argumentaatio sekä heidän kokemuksensa ympäristönäkökulman merkityksestä liikennepolitiikassa. Lisäksi halusin selvittää, mistä ympäristönäkökulman merkitys tai merkityksettömyys voisi johtua.

Tutkimuksen aineiston keräsin teemahaastatteluin vuoden 2004 lopussa haastattelemalla luottamushenkilöitä ja virkamiehiä. Haastatteluja kertyi lumipallo-otannalla 9 kappaletta. Haastattelut analysoin argumentaatioanalyysin ja laadullisen sisällönanalyysin avulla.

Tutkimuksessa ilmeni, että kauden tapahtumista erityisesti pikaraitiotie, Koskenniskansilta ja Särkijärven silta liitettiin ympäristönäkökulmaan. Kaksi haastateltavaa yhdisti ympäristönäkökulman liikennepolitiikkaan läpi haastattelun, mutta muut haastateltavat ottivat ympäristönäkökulman esiin vasta siitä kysyttäessä. Osa myös väheksyi ympäristöongelmia. Argumentaatiossa suosituimmat perustelut liittyivät liikenteen kapasiteettiin ja sujuvuuteen.

Haastateltavani hahmottivat liikennepolitiikan eri tavoin. Molemmat ääripäät, sekä liikennekeskeinen että yhteiskuntakeskeinen liikennepolitiikkanäkökulma, olivat edustettuina aineistossa. Puolet haastatelluista kuitenkin hyödynsi useampia näkökulmia, tilanteesta riippuen. Liikennepolitiikkanäkökulmat eivät siis ilmenneet puhtaina muotoinaan yhdessäkään haastattelussa, vaan liikennepolitiikan moniulotteisuuden vuoksi lienee ollut vaikeaa hahmottaa kokonaisuutta joka tilanteessa. Tällöin vaikeasti muihin liikennepolitiikan arvoihin yhdistettävät ympäristönäkökohdat saattavat jäädä muiden arvojen varjoon, vaikka ympäristönäkökulmaa pidettäisiinkin tärkeänä. Ympäristönäkökulmalla ei liikennepolitiikan aktiivien argumentaation perusteella siis ollut kovinkaan suurta merkitystä. Useat haastateltavat myös totesivat, ettei ympäristön tilan muutoksilla ollut ollut vaikutusta liikennepolitiikkaan.

Tiedon puutetta ei juurikaan koettu, mutta epävarmuutta ilmeni joidenkin ympäristöongelmien kohdalla. Ilmansaasteet olivat tunnetuin liikenteen aiheuttama ympäristöongelma. Vaikka ympäristöongelmista tiedettiin, niiden ongelmallisuutta myös väheksyttiin. Lisäksi tietoa koettiin saadun kylliksi, vaikkakin virkamiesten ja luottamushenkilöiden välillä ilmeni epäluottamusta tietoa ja sen käyttöä koskien. Ajan puutteen ja tiedon määrän vuoksi päätöksiä tehdäänkin tärkeimpien tunnuslukujen varassa. Ongelmallisia ovat ennusteiden taustalla olevat taustaoletukset ja päätökset tärkeimmistä tunnusluvuista, jotka ovat tärkeitä poliittisia valintoja.

Syitä ympäristönäkökulman vähäiseen merkitykseen liikennepolitiikassa oli löydettävissä monia. Ympäristökysymysten merkitys liikennepolitiikassa saattoi rajoittua paikallisiin ympäristöongelmiin ja toisaalta ympäristöongelmien vaikutusten laajuus kaupungissa vaikutti niiden painoarvoon liikennepolitiikan päätöksenteossa. Ympäristönäkökulma huomioitiin lähinnä vaikutusarvioinneissa ja lakisääteisten velvoitteiden edellyttäessä. Ympäristöystävälliset ratkaisut liikennepolitiikassa olivatkin kuin kaupanpäällisiä eri vaihtoehtoja punnittaessa. Asenteiden muuttuminen, yhteisymmärrys ympäristöongelmien vakavuudesta ja pysyminen valittujen linjausten takana koettiin ympäristöystävällisemmän liikennepolitiikan edellytyksiksi.