Polikliinisen hoidon toimintamallit : tutkimus erikoissairaanhoidon aikuispotilaiden somaattisilla ajanvarauspoliklinikoilla
SÄILÄ, TIINA (2005)
2005
Hoitotiede - Nursing Science
Lääketieteellinen tiedekunta - Faculty of Medicine
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2005-09-26
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-15042
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-15042
Tiivistelmä
Hakutermit:
polikliininen hoito, toimintamalli, työnjako, tehtävien siirto
Tarkoitus: Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata erikoissairaanhoidon aikuispotilaiden somaattisilla ajanvarauspoliklinikoilla käytössä olevat toimintamallit sekä poliklinikoilla toteutetut ja suunnitteilla olevat tehtävien siirrot.
Tausta: Polikliinisen hoidon merkitys terveydenhuollossa korostuu tulevaisuudessa. Polikliinista hoitoa kehitetään, koska uudet hoitomuodot ja hoitoaikojen lyheneminen lisäävät poliklinikoilla annettavaa hoitoa. Lisäksi työvoiman ylitarjonnasta on ajauduttu tilanteeseen, jossa on pula ammattikoulutetusta henkilökunnasta. Yhtenä ratkaisuna palveluiden turvaamiseksi on esitetty tehtävien siirtämistä ammattiryhmältä toiselle. Uudet työnkuvat ja vastuut edellyttävät uusien toimintamallien kehittämistä hoitotyön omasta tietoperustasta käsin, terveyslähtöisesti ja asiakkaan tarpeita ja odotuksia kuunnellen.
Menetelmät ja aineisto: Tutkimusaineisto kerättiin erään yliopistollisen sairaalan ajanvarauspoliklinikoiden henkilökunnalta. Mukana oli yhteensä 19 poliklinikkaa. Aineiston keräämisen menetelminä käytettiin kyselylomaketta ja puolistrukturoitua haastattelua. Osastonhoitajille lähetettiin kyselylomake, joka pyydettiin täyttämään yhteistyössä usean eri ammattiryhmän kanssa. Haastateltavana olivat joko poliklinikan osastonhoitaja, apulaisosastonhoitaja tai toiminnasta vastaava hoitaja. Analyysimenetelmänä käytettiin sekä deduktiivista että induktiivista sisällönanalyysia. Analyysia jatkettiin kvantifioimalla aineisto.
Tulokset: Tutkimuksessa kuvattiin viittä eri polikliinisen hoidon toimintamallia. Hoitajavastaanotot ovat joko toimenpide-, hoito- tai tutkimuspainotteisia tai neuvonta- ja ohjauspainotteisia vastaanottoja. Lääkäri-hoitaja työparit toimivat joko erillisissä työtiloissa tai omissa vastaanottohuoneissaan. Lääkäri-sihteeri työparina hoidetaan osa kirjeliikenteestä ja lisäksi osa poliklinikkavastaanotoista. Puhelinvastaanottotoiminta on osittain organisoimatonta. Tavallista kuitenkin on, että potilaat saavat soittoajan joko lääkärille tai hoitajalle. Moniammatillisilla vastaanotoilla on potilaan, lääkärin ja hoitajan lisäksi joko muiden ammattiryhmien edustajia tai muiden lääketieteen erikoisalojen lääkäreitä tai erityishoitajia. Vastaanottojen lisäksi on moniammatillisia palavereita, jossa potilas ei ole mukana. Poliklinikoilla on tehty eniten lääkärin ja hoitajan välisiä sekä sihteerin ja hoitajan välisiä tehtävien siirtoja. Pääasiassa siirrot on tehty lääkäriltä hoitajille tai sihteereiltä hoitajille.
Johtopäätökset: Poliklinikoilla on käytössä useita erilaisia toimintamalleja, joiden kehittäminen on tarpeellista lisääntyvän potilasmäärän, vähenevien resurssien ja maaliskuussa 2005 voimaantulleen hoitotakuun myötä. Ensin on tunnettava olemassa olevat käytännöt ja vasta niiden perusteella voidaan suunnitella muutoksia.
polikliininen hoito, toimintamalli, työnjako, tehtävien siirto
Tarkoitus: Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata erikoissairaanhoidon aikuispotilaiden somaattisilla ajanvarauspoliklinikoilla käytössä olevat toimintamallit sekä poliklinikoilla toteutetut ja suunnitteilla olevat tehtävien siirrot.
Tausta: Polikliinisen hoidon merkitys terveydenhuollossa korostuu tulevaisuudessa. Polikliinista hoitoa kehitetään, koska uudet hoitomuodot ja hoitoaikojen lyheneminen lisäävät poliklinikoilla annettavaa hoitoa. Lisäksi työvoiman ylitarjonnasta on ajauduttu tilanteeseen, jossa on pula ammattikoulutetusta henkilökunnasta. Yhtenä ratkaisuna palveluiden turvaamiseksi on esitetty tehtävien siirtämistä ammattiryhmältä toiselle. Uudet työnkuvat ja vastuut edellyttävät uusien toimintamallien kehittämistä hoitotyön omasta tietoperustasta käsin, terveyslähtöisesti ja asiakkaan tarpeita ja odotuksia kuunnellen.
Menetelmät ja aineisto: Tutkimusaineisto kerättiin erään yliopistollisen sairaalan ajanvarauspoliklinikoiden henkilökunnalta. Mukana oli yhteensä 19 poliklinikkaa. Aineiston keräämisen menetelminä käytettiin kyselylomaketta ja puolistrukturoitua haastattelua. Osastonhoitajille lähetettiin kyselylomake, joka pyydettiin täyttämään yhteistyössä usean eri ammattiryhmän kanssa. Haastateltavana olivat joko poliklinikan osastonhoitaja, apulaisosastonhoitaja tai toiminnasta vastaava hoitaja. Analyysimenetelmänä käytettiin sekä deduktiivista että induktiivista sisällönanalyysia. Analyysia jatkettiin kvantifioimalla aineisto.
Tulokset: Tutkimuksessa kuvattiin viittä eri polikliinisen hoidon toimintamallia. Hoitajavastaanotot ovat joko toimenpide-, hoito- tai tutkimuspainotteisia tai neuvonta- ja ohjauspainotteisia vastaanottoja. Lääkäri-hoitaja työparit toimivat joko erillisissä työtiloissa tai omissa vastaanottohuoneissaan. Lääkäri-sihteeri työparina hoidetaan osa kirjeliikenteestä ja lisäksi osa poliklinikkavastaanotoista. Puhelinvastaanottotoiminta on osittain organisoimatonta. Tavallista kuitenkin on, että potilaat saavat soittoajan joko lääkärille tai hoitajalle. Moniammatillisilla vastaanotoilla on potilaan, lääkärin ja hoitajan lisäksi joko muiden ammattiryhmien edustajia tai muiden lääketieteen erikoisalojen lääkäreitä tai erityishoitajia. Vastaanottojen lisäksi on moniammatillisia palavereita, jossa potilas ei ole mukana. Poliklinikoilla on tehty eniten lääkärin ja hoitajan välisiä sekä sihteerin ja hoitajan välisiä tehtävien siirtoja. Pääasiassa siirrot on tehty lääkäriltä hoitajille tai sihteereiltä hoitajille.
Johtopäätökset: Poliklinikoilla on käytössä useita erilaisia toimintamalleja, joiden kehittäminen on tarpeellista lisääntyvän potilasmäärän, vähenevien resurssien ja maaliskuussa 2005 voimaantulleen hoitotakuun myötä. Ensin on tunnettava olemassa olevat käytännöt ja vasta niiden perusteella voidaan suunnitella muutoksia.