Kasvatustiede tiedon ja vallan kentässä. Kokeellisen kasvatustieteen muotoutuminen Suomessa foucault'laisen kriittisen historiankirjoituksen valossa
SAARI, ANTTI (2005)
2005
Kasvatustiede - Education
Kasvatustieteiden tiedekunta - Faculty of Education
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2005-09-20
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-15024
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-15024
Tiivistelmä
Hakutermit:
kokeellinen kasvatustiede, kriittinen historiankirjoitus, valta-analytiikka, diskursiivinen muodostelma
Tutkielmassa tarkastellaan suomalaisen empiirisen kasvatustieteen varhaisia vaiheita analysoimalla 1900-luvun ensimmäisten vuosikymmenten kasvatustieteellisiä tekstejä suhteessa sekä ihmistieteiden historiaan että yhteiskunnallisen vallankäytön tekniikoihin. Huomio kiinnittyy tällöin erityisesti kokeellisen kasvatustieteen muotoutumiseen ja legitimaatiopyrkimyksiin. Kokeellinen kasvatustiede pyrki 1900-luvun alussa esittämään itsensä sekä eksaktina, luonnontieteiden kategorioita, käsitteitä ja tutkimusmetodeja hyödyntävänä tieteenalana, mutta samalla myös yhteiskunnallisesti relevanttia tietoa tuottavana suuntauksena. Tällä tavoin se pystyi erottautumaan snellmanilaisesta spekulatiivisen kasvatustieteen perinteestä, joka oli vallalla vielä 1800-luvun lopulla ja jonka voidaan sanoa keskittyneen lähinnä kasvatuksen normatiivisten aspektien kuvaamiseen.
Teoreettisena viitekehyksenä toimii foucault’lainen kriittinen historiankirjoitus. Sen mukaisesti tutkielmassa kiinnitetään huomiota kokeellisen kasvatustieteen tiedon rakentumiseen tiettyjen historiallisten ja yhteiskunnallisten tekijöiden ehdollistamana. Samassa viitekehyksessä sovelletaan myös valta-analytiikkaa tutkimalla vallankäytön tekniikoiden vaikutusta kasvatustieteellisen tiedon muotoutumisessa. Kyseisen teoreettisen näkökulman pohjalta kokeellinen kasvatustiede näyttäytyy tiedontuotannon perinteenä, joka tukeutuu toisaalta laajaan ihmistieteelliseen tapaan ymmärtää objektiivisen tiedon luonne, mutta joka kytkeytyy myös modernin vallankäytön tekniikoihin.
Tutkielman aineistona ovat kokeellista kasvatustiedettä käsittelevät tieteelliset artikkelit 1900-luvun ensimmäisiltä vuosikymmeniltä. Aineiston analyysin metodina on käytetty foucault’laista diskurssianalyysiä, jossa diskursiivinen muodostelma ymmärretään laajassa yhteiskunnallisessa viitekehyksessä muotoutuvaksi puhetapojen ja käytänteiden säännönmukaiseksi kokonaisuudeksi. Aineiston pohjalta rekonstruoidaan naturalistis-empiristinen diskursiivinen muodostelma, josta tuodaan esiin kolmenlaisia teemoja. Aluksi analysoidaan kokeellisen kasvatustieteen tiedontuotannon perusteita tarkastelemalla sen tapaa ymmärtää objektiivisen empiirisen tiedon ennakkoehdot. Toiseksi kiinnitetään huomiota niihin esiteoreettisiin oletuksiin ja kategorioihin, joilla kokeellinen kasvatustiede kuvaa tutkimuksensa kohdetta. Kolmanneksi tarkastellaan, millä tavoin kyseisessä diskursiivisessa muodostelmassa pyritään tuottamaan kokeelliselle kasvatustieteelle uudenlaista moraalista sisältöä.
kokeellinen kasvatustiede, kriittinen historiankirjoitus, valta-analytiikka, diskursiivinen muodostelma
Tutkielmassa tarkastellaan suomalaisen empiirisen kasvatustieteen varhaisia vaiheita analysoimalla 1900-luvun ensimmäisten vuosikymmenten kasvatustieteellisiä tekstejä suhteessa sekä ihmistieteiden historiaan että yhteiskunnallisen vallankäytön tekniikoihin. Huomio kiinnittyy tällöin erityisesti kokeellisen kasvatustieteen muotoutumiseen ja legitimaatiopyrkimyksiin. Kokeellinen kasvatustiede pyrki 1900-luvun alussa esittämään itsensä sekä eksaktina, luonnontieteiden kategorioita, käsitteitä ja tutkimusmetodeja hyödyntävänä tieteenalana, mutta samalla myös yhteiskunnallisesti relevanttia tietoa tuottavana suuntauksena. Tällä tavoin se pystyi erottautumaan snellmanilaisesta spekulatiivisen kasvatustieteen perinteestä, joka oli vallalla vielä 1800-luvun lopulla ja jonka voidaan sanoa keskittyneen lähinnä kasvatuksen normatiivisten aspektien kuvaamiseen.
Teoreettisena viitekehyksenä toimii foucault’lainen kriittinen historiankirjoitus. Sen mukaisesti tutkielmassa kiinnitetään huomiota kokeellisen kasvatustieteen tiedon rakentumiseen tiettyjen historiallisten ja yhteiskunnallisten tekijöiden ehdollistamana. Samassa viitekehyksessä sovelletaan myös valta-analytiikkaa tutkimalla vallankäytön tekniikoiden vaikutusta kasvatustieteellisen tiedon muotoutumisessa. Kyseisen teoreettisen näkökulman pohjalta kokeellinen kasvatustiede näyttäytyy tiedontuotannon perinteenä, joka tukeutuu toisaalta laajaan ihmistieteelliseen tapaan ymmärtää objektiivisen tiedon luonne, mutta joka kytkeytyy myös modernin vallankäytön tekniikoihin.
Tutkielman aineistona ovat kokeellista kasvatustiedettä käsittelevät tieteelliset artikkelit 1900-luvun ensimmäisiltä vuosikymmeniltä. Aineiston analyysin metodina on käytetty foucault’laista diskurssianalyysiä, jossa diskursiivinen muodostelma ymmärretään laajassa yhteiskunnallisessa viitekehyksessä muotoutuvaksi puhetapojen ja käytänteiden säännönmukaiseksi kokonaisuudeksi. Aineiston pohjalta rekonstruoidaan naturalistis-empiristinen diskursiivinen muodostelma, josta tuodaan esiin kolmenlaisia teemoja. Aluksi analysoidaan kokeellisen kasvatustieteen tiedontuotannon perusteita tarkastelemalla sen tapaa ymmärtää objektiivisen empiirisen tiedon ennakkoehdot. Toiseksi kiinnitetään huomiota niihin esiteoreettisiin oletuksiin ja kategorioihin, joilla kokeellinen kasvatustiede kuvaa tutkimuksensa kohdetta. Kolmanneksi tarkastellaan, millä tavoin kyseisessä diskursiivisessa muodostelmassa pyritään tuottamaan kokeelliselle kasvatustieteelle uudenlaista moraalista sisältöä.