"Emme ole laittomia, olemme ihmisiä" - Liikkuvat muukalaiset symbolisen väkivallan kohteina sekä diskurssianalyyttinen tapaustutkimus ”laittoman” siirtolaisuuden uutisoinnista espanjalaisissa sanomalehdissä
SARKONEN, NIINA (2005)
2005
Kansainvälinen politiikka - International Relations
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2005-08-29
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-14988
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-14988
Tiivistelmä
Hakutermit:
siirtolaisuus, media, diskurssianalyysi, Espanja, symbolinen väkivalta
Tutkielman aiheena on liikkuvien muukalaisten haltuunotto symbolisen väkivallan keinoin modernin mielentilan rajaamassa maailmassa. Suvereenien kansallisvaltioiden muodostama kansainvälispoliittinen järjestelmä perustuu muukalaisuuden ja erilaisuuden ulossulkemiseen. Järjestelmä on luonut myös kahden tason ihmisoikeudet, jotka ilmenevät esimerkiksi nk. ”laittomiin” siirtolaisiin kohdistuvana symbolisena ja fyysisenä väkivaltana. Tutkielman aihetta syventävän tapaustutkimuksen kohteeksi olen valinnut ”laittomiin” siirtolaisiin kohdistuvan symbolisen väkivallan diskurssit espanjalaisen median teksteissä.
Tutkimusasenteeni on postpositivistinen, kriittinen ja kantaaottava. Koska kieli on välineenä lähtökohtaisesti arvottava ja tunteita herättävä ilmaisun väline, myönnän itsekin avoimesti osallisuuteni maailman rakentamisprosessiin. Määrittely on politiikkaa, samoin sen analysointi. On kiinnostavaa tutkia foucault’laisessa hengessä, miten tietynlaiset määrittelyt ovat saaneet taakseen totuusefektin voiman, miten ne lunastavat itselleen luonnollistetun totuuden sijan julkisessa keskustelussa, kuten tiedotusvälineissä.
Laajemmassa teoreettisessa kehyksessä perehdyn paitsi siirtolaisten niin yleisemmin ottaen myös muukalaisten ja etenkin liikkuvien muukalaisten elämän hallinnoinnin mekanismeihin. Tämä voi tapahtua epähenkilöimällä muukalaisia, riisumalla heiltä ”persoonalle” kuuluvat oikeudet, kuten Alessandro Dal Lago asian ilmaisee. Michel Foucault’n kirjoitukset elämän hallinnoinnista ja ”hallintamentaliteetista” kuvaavat ”epänormaalin” erottamista ”normaalista”: symbolisen väkivallan oikeuttamisen lähtökohdasta.
Diskurssianalyyttisen tapaustutkimuksen tarkoituksena on selvittää millaisia symbolisen väkivallan puhetapoja ”laittomien” siirtolaisten maahantulon uutisoinnista voidaan löytää. Uutiset ovat peräisin kolmesta espanjalaisesta sanomalehdestä, El Mundosta, El Paísista ja ABC:stä ja sijoittuvat aikavälille 2.2.25.8.2004. Aineistosta hahmottui analyysissa viisi symbolisen väkivallan diskurssia: teknologinen, kriminalisoinnin, ulossulkemisen, epähenkilöinnin ja ruumiillisuuden diskurssit, sekä ns. hiljaisuuden ”diskurssi”, joka viittaa siihen, mistä vaietaan. Nämä diskurssit asettavat ”laittomat” siirtolaiset marginaalisuuden, limbon tilaan, ei-paikkaan. Heidän ihmisyytensä on typistetty teknisiksi kuvauksiksi ja ruumiin toiminnoiksi ei-persooniksi. Uutiset on kerrottu viranomaisten näkökulmasta, ja siirtolaiset ovat hallinnoinnin, viranomaisten toiminnan kohteita.
siirtolaisuus, media, diskurssianalyysi, Espanja, symbolinen väkivalta
Tutkielman aiheena on liikkuvien muukalaisten haltuunotto symbolisen väkivallan keinoin modernin mielentilan rajaamassa maailmassa. Suvereenien kansallisvaltioiden muodostama kansainvälispoliittinen järjestelmä perustuu muukalaisuuden ja erilaisuuden ulossulkemiseen. Järjestelmä on luonut myös kahden tason ihmisoikeudet, jotka ilmenevät esimerkiksi nk. ”laittomiin” siirtolaisiin kohdistuvana symbolisena ja fyysisenä väkivaltana. Tutkielman aihetta syventävän tapaustutkimuksen kohteeksi olen valinnut ”laittomiin” siirtolaisiin kohdistuvan symbolisen väkivallan diskurssit espanjalaisen median teksteissä.
Tutkimusasenteeni on postpositivistinen, kriittinen ja kantaaottava. Koska kieli on välineenä lähtökohtaisesti arvottava ja tunteita herättävä ilmaisun väline, myönnän itsekin avoimesti osallisuuteni maailman rakentamisprosessiin. Määrittely on politiikkaa, samoin sen analysointi. On kiinnostavaa tutkia foucault’laisessa hengessä, miten tietynlaiset määrittelyt ovat saaneet taakseen totuusefektin voiman, miten ne lunastavat itselleen luonnollistetun totuuden sijan julkisessa keskustelussa, kuten tiedotusvälineissä.
Laajemmassa teoreettisessa kehyksessä perehdyn paitsi siirtolaisten niin yleisemmin ottaen myös muukalaisten ja etenkin liikkuvien muukalaisten elämän hallinnoinnin mekanismeihin. Tämä voi tapahtua epähenkilöimällä muukalaisia, riisumalla heiltä ”persoonalle” kuuluvat oikeudet, kuten Alessandro Dal Lago asian ilmaisee. Michel Foucault’n kirjoitukset elämän hallinnoinnista ja ”hallintamentaliteetista” kuvaavat ”epänormaalin” erottamista ”normaalista”: symbolisen väkivallan oikeuttamisen lähtökohdasta.
Diskurssianalyyttisen tapaustutkimuksen tarkoituksena on selvittää millaisia symbolisen väkivallan puhetapoja ”laittomien” siirtolaisten maahantulon uutisoinnista voidaan löytää. Uutiset ovat peräisin kolmesta espanjalaisesta sanomalehdestä, El Mundosta, El Paísista ja ABC:stä ja sijoittuvat aikavälille 2.2.25.8.2004. Aineistosta hahmottui analyysissa viisi symbolisen väkivallan diskurssia: teknologinen, kriminalisoinnin, ulossulkemisen, epähenkilöinnin ja ruumiillisuuden diskurssit, sekä ns. hiljaisuuden ”diskurssi”, joka viittaa siihen, mistä vaietaan. Nämä diskurssit asettavat ”laittomat” siirtolaiset marginaalisuuden, limbon tilaan, ei-paikkaan. Heidän ihmisyytensä on typistetty teknisiksi kuvauksiksi ja ruumiin toiminnoiksi ei-persooniksi. Uutiset on kerrottu viranomaisten näkökulmasta, ja siirtolaiset ovat hallinnoinnin, viranomaisten toiminnan kohteita.