Toimittajan eettinen harkinta rikos- ja oikeusjournalismissa
LEINO, PIIA (2005)
2005
Tiedotusoppi - Journalism and Mass Communication
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2005-07-25
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-14970
http://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-14970
Tiivistelmä
Hakutermit:
journalismi, tutkiva journalismi, toimitustyö, rikollisuus, etiikka
Tutkimuksessa selvitetään, millaista eettistä harkintaa rikos- ja oikeusjournalismiin liittyy ja miten alaan erikoistuneet toimittajat kokevat vastuunsa juttujensa etiikasta. Samalla selvitetään yleisemmin rikos- ja oikeustoimittajien työn luonnetta, esimerkiksi lähdekäytäntöjä ja uutiskriteereitä.
Tutkimuksessa on tehty teemahaastattelu kymmenelle rikos- ja oikeustoimittajalle, joista useimmilla on pitkä kokemus alalta.
Haastateltavat työskentelivät haastatteluaikaan Suomen Tietotoimistossa, Helsingin Sanomissa, Aamulehdessä, Ilta-Sanomissa, Iltalehdessä, Ylen tv-uutisissa, MTV3:n uutisissa, Nelosen uutisissa ja Alibissa.
Haastattelupuhetta tarkastellaan tutkimuksessa sekä tiedon lähteenä että kulttuuristen jäsennysten tuottajana. Diskurssianalyysilla selvitetään, miten toimittajat kokevat vastuunsa työhön liittyvien eettisten ongelmien ratkojina.
Tutkimuksen perusteella rikos- ja oikeustoimittajat arvostavat eettistä harkintaa eivätkä katso esimerkiksi kiireen oikeuttavan harkinnan laiminlyömistä. Harkinnassa nojataan annettuihin sääntöihin kuten lakiin, Journalistin ohjeisiin ja toimitusten sisäisiin ohjeisiin, mutta myös omaa moraaliin. Toimittajat selittävät eettisiä ratkaisujaan vaihtelevasti vedoten vastuuseensa joko yleisölle, kohteille, lähteille tai omalle medialle.
Toimittajat kokevat uutiskilpailun koventuneen. Tutkimuksen perusteella eettisesti ongelmallisia tilanteita voi muodostua erityisesti silloin, kun uutiskilpailun kohteena olevasta asiasta pyritään saamaan irti kaikki mahdollinen.
Tunnistettuja eettisiä ongelmia, kuten nimensuojakysymyksiä, toimittajat pyrkivät pohtimaan perusteellisesti ja usein yhdessä esimiesten ja kollegoiden kanssa. Eettisesti ongelmallisiksi miellettyjen asioiden piiri on kuitenkin varsin kapea. Haastatellut toimittajat eivät pitäneet ongelmallisena esimerkiksi sitä, että rikosuutisointi on hyvin viranomaislähtöistä ja epäiltyjen näkemykset pääsevät medioissa esille vain satunnaisesti. Toimituksissa olisikin hyvä kyseenalaistaa vakiintuneita käytäntöjä ja soveltaa eettistä harkintaa myös niihin.
journalismi, tutkiva journalismi, toimitustyö, rikollisuus, etiikka
Tutkimuksessa selvitetään, millaista eettistä harkintaa rikos- ja oikeusjournalismiin liittyy ja miten alaan erikoistuneet toimittajat kokevat vastuunsa juttujensa etiikasta. Samalla selvitetään yleisemmin rikos- ja oikeustoimittajien työn luonnetta, esimerkiksi lähdekäytäntöjä ja uutiskriteereitä.
Tutkimuksessa on tehty teemahaastattelu kymmenelle rikos- ja oikeustoimittajalle, joista useimmilla on pitkä kokemus alalta.
Haastateltavat työskentelivät haastatteluaikaan Suomen Tietotoimistossa, Helsingin Sanomissa, Aamulehdessä, Ilta-Sanomissa, Iltalehdessä, Ylen tv-uutisissa, MTV3:n uutisissa, Nelosen uutisissa ja Alibissa.
Haastattelupuhetta tarkastellaan tutkimuksessa sekä tiedon lähteenä että kulttuuristen jäsennysten tuottajana. Diskurssianalyysilla selvitetään, miten toimittajat kokevat vastuunsa työhön liittyvien eettisten ongelmien ratkojina.
Tutkimuksen perusteella rikos- ja oikeustoimittajat arvostavat eettistä harkintaa eivätkä katso esimerkiksi kiireen oikeuttavan harkinnan laiminlyömistä. Harkinnassa nojataan annettuihin sääntöihin kuten lakiin, Journalistin ohjeisiin ja toimitusten sisäisiin ohjeisiin, mutta myös omaa moraaliin. Toimittajat selittävät eettisiä ratkaisujaan vaihtelevasti vedoten vastuuseensa joko yleisölle, kohteille, lähteille tai omalle medialle.
Toimittajat kokevat uutiskilpailun koventuneen. Tutkimuksen perusteella eettisesti ongelmallisia tilanteita voi muodostua erityisesti silloin, kun uutiskilpailun kohteena olevasta asiasta pyritään saamaan irti kaikki mahdollinen.
Tunnistettuja eettisiä ongelmia, kuten nimensuojakysymyksiä, toimittajat pyrkivät pohtimaan perusteellisesti ja usein yhdessä esimiesten ja kollegoiden kanssa. Eettisesti ongelmallisiksi miellettyjen asioiden piiri on kuitenkin varsin kapea. Haastatellut toimittajat eivät pitäneet ongelmallisena esimerkiksi sitä, että rikosuutisointi on hyvin viranomaislähtöistä ja epäiltyjen näkemykset pääsevät medioissa esille vain satunnaisesti. Toimituksissa olisikin hyvä kyseenalaistaa vakiintuneita käytäntöjä ja soveltaa eettistä harkintaa myös niihin.