Vihdoin olen hyvä jossakin asiassa. Lukiolaisten kokemuksia kouluteatterityöskentelystä suhteessa opetussuunnitelmaan ja opetuksen käytäntöihin
RAJALA, ANNE (2005)
2005
Teatterin ja draaman tutkimus - Theatre and Drama Research
Humanistinen tiedekunta - Faculty of Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2005-06-28
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-14956
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-14956
Tiivistelmä
Asiasanat: ilmaisutaito, oppiminen, taiteellinen oppiminen, kokemuksellisuus, opetussuunnitelma
Tutkielmassa tarkastellaan lukioikäisten (16-18v.) oppilaiden kuvailemia kokemuksia ja oppimiskokemuksia kouluteatteriproduktiossa, ja niiden merkitystä suhteessa opetuksen käytäntöihin, kuten voimassaolevan opetussuunnitelman toteuttamiseen. Lähtökohtana tutkimukselle on opetustyössä tullut havainto, että opetussuunnitelman tavoitteet eivät kohtaa todellisuutta koulun arjessa, vaan jäävät helposti paperille kauniiksi sanoiksi, joita on lähes mahdoton toteuttaa tuntiresurssien ja tavoitehakuisuuden puitteissa. Tutkielman perusajatuksena on, että totuus sisältyy yksilön ilmaisemaan kokemukseen.
Tutkielma on empiirinen tapaustutkimus lukion ilmaisutaidon opiskelijoiden (18 oppilasta) kokemuksista. Tutkimusaineistona ovat oppilaiden kuvaukset, omat havainnot sekä opetussuunnitelmat. Aineistonkeruumenetelminä ovat osallistuva havainnointi, oppilaiden oppimispäiväkirjat ja lomakekyselyt avoimilla kysymyksillä. Aineiston analysoinnissa käytetään teoriasidonnaista analyysimenetelmää, jolloin teoreettinen viitekehys sisältää useita teorioita yhden sijaan. Tutkielman keskeistä teoreettista lähdeaineistoa ovat John Deweyn näkemykset oppimisen kokemuksellisuudesta ja Inkeri Savan kirjoitukset taiteellisesta oppimisprosessista. Tutkielma osoittaa ryhmän ja vuorovaikutuksen tärkeyden kouluteatterissa tapahtuvalle oppimiselle. Opetussuunnitelman tavoitteiden todetaan myös toteutuneen oppilaiden kuvauksissa.
Tutkielmassa tarkastellaan lukioikäisten (16-18v.) oppilaiden kuvailemia kokemuksia ja oppimiskokemuksia kouluteatteriproduktiossa, ja niiden merkitystä suhteessa opetuksen käytäntöihin, kuten voimassaolevan opetussuunnitelman toteuttamiseen. Lähtökohtana tutkimukselle on opetustyössä tullut havainto, että opetussuunnitelman tavoitteet eivät kohtaa todellisuutta koulun arjessa, vaan jäävät helposti paperille kauniiksi sanoiksi, joita on lähes mahdoton toteuttaa tuntiresurssien ja tavoitehakuisuuden puitteissa. Tutkielman perusajatuksena on, että totuus sisältyy yksilön ilmaisemaan kokemukseen.
Tutkielma on empiirinen tapaustutkimus lukion ilmaisutaidon opiskelijoiden (18 oppilasta) kokemuksista. Tutkimusaineistona ovat oppilaiden kuvaukset, omat havainnot sekä opetussuunnitelmat. Aineistonkeruumenetelminä ovat osallistuva havainnointi, oppilaiden oppimispäiväkirjat ja lomakekyselyt avoimilla kysymyksillä. Aineiston analysoinnissa käytetään teoriasidonnaista analyysimenetelmää, jolloin teoreettinen viitekehys sisältää useita teorioita yhden sijaan. Tutkielman keskeistä teoreettista lähdeaineistoa ovat John Deweyn näkemykset oppimisen kokemuksellisuudesta ja Inkeri Savan kirjoitukset taiteellisesta oppimisprosessista. Tutkielma osoittaa ryhmän ja vuorovaikutuksen tärkeyden kouluteatterissa tapahtuvalle oppimiselle. Opetussuunnitelman tavoitteiden todetaan myös toteutuneen oppilaiden kuvauksissa.