20 ovea oppimiseen -täydennyskoulutuksen opettaja-informaatikoille tuottamat innovaatiot ja niiden diffuusio
SEPPÄLÄ, PIRITA; PULKKI, EIJA (2005)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
SEPPÄLÄ, PIRITA
PULKKI, EIJA
2005
Kasvatustiede - Education
Kasvatustieteiden tiedekunta - Faculty of Education
Hyväksymispäivämäärä
2005-06-15Tiivistelmä
Hakutermit:
innovaatiot, innovaatioiden diffuusio, koulutuksen vaikuttavuus, täydennyskoulutus, koulukirjastot, tiedonhallintataidot, vertaishaastattelu
Tutkimuksen aiheena on Espoossa vuosina 2001-2003 toteutettu 20 ovea oppimiseen -täydennyskoulutus, joka oli tarkoitettu yleissivistävän koulun opettajille. Koulutus pyrki lisäämään opettajien valmiuksia toimia koulukirjastonhoitajina eli opettaja-informaatikkoina.
Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää mitä innovaatioita täydennyskoulutuksen pääkouluttajat pyrkivät koulutettaville välittämään ja mitä innovaatioita opettaja-informaatikot olivat
työhönsä omaksuneet. Tämän lisäksi selvitettiin miten opettaja-informaatikot olivat levittäneet näitä innovaatioita eteenpäin. Aineistonkeruu aloitettiin helmikuussa 2004 kysymällä
sähköpostilla viideltä pääkouluttajalta innovaatioista, joita koulutuksen avulla haluttiin siirtää koulutettaville. Varsinainen tutkimusaineisto kerättiin kymmeneltä koulutuksen lop-
puun asti suorittaneelta opettaja-informaatikolta. Tämä osa aineistosta kerättiin huhti-lokakuussa 2004 ja se toteutettiin vertaishaastattelumenetelmää käyttäen. Tutkimus on kvalitatiivinen tapaustutkimus ja analyysimenetelmänä käytettiin sisällönanalyysia.
Tulokseksi saatiin, että kouluttajien tavoitteena oli neljän eri innovaation levittäminen opettaja-informaatikoille. Näitä innovaatioita olivat koulutusinnovaatio, pedagogiset ja didaktiset innovaatiot, rooli-innovaatio sekä muutosinnovaatio. Opettaja-informaatikot olivat
omaksuneet koulutuksesta paljon ideoita ja välineitä omaan työhönsä, joiden avulla oli
helppo suunnitella käytännöntyön sovelluksia. Koulutuksen ideoita oli hyödynnetty erityisesti tiedonhaun ja kirjastonkäytön opetuksessa. Konkreettisimpia muutoksia oli koulukirjastojen perustaminen, koulukirjaston pedagoginen käyttö sekä kirjastojärjestelmän käyttöönotto. Opetustyössä muutos näkyi siten, että oppilaille osattiin antaa riittävästi aikaa ja
tilaa omaan ajatteluun ja kysymyksiin sekä ohjata heitä paremmin projektityöskentelyssä.
Tätä ajatusta haluttiin viedä myös eteenpäin työpaikan toisille opettajille.
Opettaja-informaatikot olivat kouluttaneet omilla työpaikoillaan muita opettajia käyttämään
PrettyLib-lainausjärjestelmää ja vieneet kirjastoasiaa eteenpäin. Myös Voiko käärme kompastua -kirjan kautta uskottiin monien asioiden siirtyvän käytäntöön. Innovaatioiden leviämisen esteitä opettaja-informaatikoiden mukaan olivat muun muassa vähäiset tuntiresurssit,
aikataulujen yhteensovittamisen hankaluus, isot ja vieraat oppilasryhmät, pienet tilat ja tietokoneiden vähyys, rahan puute sekä kollegoiden ja päättäjien negatiivinen suhtautuminen
ja ymmärtämättömyys. Innovaatioiden käyttöönottoa sen sijaan lisäsi muun muassa riittävät
tuntimäärät, oma rohkeus ja innostus, vertaistuki, uusi opetussuunnitelma, koulukirjaston
hyvät puitteet ja tilat sekä työpaikalla vallitseva myönteinen suhtautuminen koulukirjasto-
asioihin.
innovaatiot, innovaatioiden diffuusio, koulutuksen vaikuttavuus, täydennyskoulutus, koulukirjastot, tiedonhallintataidot, vertaishaastattelu
Tutkimuksen aiheena on Espoossa vuosina 2001-2003 toteutettu 20 ovea oppimiseen -täydennyskoulutus, joka oli tarkoitettu yleissivistävän koulun opettajille. Koulutus pyrki lisäämään opettajien valmiuksia toimia koulukirjastonhoitajina eli opettaja-informaatikkoina.
Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää mitä innovaatioita täydennyskoulutuksen pääkouluttajat pyrkivät koulutettaville välittämään ja mitä innovaatioita opettaja-informaatikot olivat
työhönsä omaksuneet. Tämän lisäksi selvitettiin miten opettaja-informaatikot olivat levittäneet näitä innovaatioita eteenpäin. Aineistonkeruu aloitettiin helmikuussa 2004 kysymällä
sähköpostilla viideltä pääkouluttajalta innovaatioista, joita koulutuksen avulla haluttiin siirtää koulutettaville. Varsinainen tutkimusaineisto kerättiin kymmeneltä koulutuksen lop-
puun asti suorittaneelta opettaja-informaatikolta. Tämä osa aineistosta kerättiin huhti-lokakuussa 2004 ja se toteutettiin vertaishaastattelumenetelmää käyttäen. Tutkimus on kvalitatiivinen tapaustutkimus ja analyysimenetelmänä käytettiin sisällönanalyysia.
Tulokseksi saatiin, että kouluttajien tavoitteena oli neljän eri innovaation levittäminen opettaja-informaatikoille. Näitä innovaatioita olivat koulutusinnovaatio, pedagogiset ja didaktiset innovaatiot, rooli-innovaatio sekä muutosinnovaatio. Opettaja-informaatikot olivat
omaksuneet koulutuksesta paljon ideoita ja välineitä omaan työhönsä, joiden avulla oli
helppo suunnitella käytännöntyön sovelluksia. Koulutuksen ideoita oli hyödynnetty erityisesti tiedonhaun ja kirjastonkäytön opetuksessa. Konkreettisimpia muutoksia oli koulukirjastojen perustaminen, koulukirjaston pedagoginen käyttö sekä kirjastojärjestelmän käyttöönotto. Opetustyössä muutos näkyi siten, että oppilaille osattiin antaa riittävästi aikaa ja
tilaa omaan ajatteluun ja kysymyksiin sekä ohjata heitä paremmin projektityöskentelyssä.
Tätä ajatusta haluttiin viedä myös eteenpäin työpaikan toisille opettajille.
Opettaja-informaatikot olivat kouluttaneet omilla työpaikoillaan muita opettajia käyttämään
PrettyLib-lainausjärjestelmää ja vieneet kirjastoasiaa eteenpäin. Myös Voiko käärme kompastua -kirjan kautta uskottiin monien asioiden siirtyvän käytäntöön. Innovaatioiden leviämisen esteitä opettaja-informaatikoiden mukaan olivat muun muassa vähäiset tuntiresurssit,
aikataulujen yhteensovittamisen hankaluus, isot ja vieraat oppilasryhmät, pienet tilat ja tietokoneiden vähyys, rahan puute sekä kollegoiden ja päättäjien negatiivinen suhtautuminen
ja ymmärtämättömyys. Innovaatioiden käyttöönottoa sen sijaan lisäsi muun muassa riittävät
tuntimäärät, oma rohkeus ja innostus, vertaistuki, uusi opetussuunnitelma, koulukirjaston
hyvät puitteet ja tilat sekä työpaikalla vallitseva myönteinen suhtautuminen koulukirjasto-
asioihin.