Simo Kuntsi - moderni keräilijä ja taidevaikuttaja
TIITOLA, RIINA (2005)
TIITOLA, RIINA
2005
Suomen historia - Finnish History
Humanistinen tiedekunta - Faculty of Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2005-06-14
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-14910
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-14910
Tiivistelmä
Hakutermit: nykytaide, keräilijät, kulutus, kokoelmat, järjestöt
Vaasan Höyrymyllyn kaupallinen johtaja Simo Kuntsi (1913-1984) oli yksi ensimmäisistä suomalaisista nykytaiteen keräilijöistä. Hän aloitti keräilyn ranskalaisella modernilla taiteella 1950-luvun alkupuolella. Muutettuaan Helsinkiin vuonna 1960 Kuntsi alkoi kerätä suomalaista nykytaidetta, joka nousi hänen ensisijaiseksi keräilykohteekseen 1970-lukuun mennessä. Myös ulkomaisen taiteen kokoelman hankintojen luonne muuttui 1960-luvun loppupuolella salonkikelpoisesta, esteettisestä modernista taiteesta kokeilevampaan ja rohkeampaan nykytaiteeseen. Kuntsi suosi lahjakkaina pitämiään nuoria taiteilijoita ja pyrki auttamaan heitä uransa alkuun.
Kuntsi toimi Nykytaide-yhdistyksen varapuheenjohtajana vuosina 1971-76 ja puheenjohtajana vuosina 1977-1984 sekä Galerie Artekin hallituksessa. Tätä kautta hän tutustui modernin taiteen suomalaiseen uranuurtajaan Maire Gullichseniin. Kuntsin ja Maecenas-killan aloitteesta perustettiin Suomen Kulttuurirahaston Kuvataiderahasto vuonna 1972. Kuntsi toimi myös asiantuntijana Mainos-Television taidetoimikunnassa ja tässä ominaisuudessa hän pääsi 1970-80-luvuilla keräämään televisioyhtiölle omaa taidekokoelmaa ja järjestämään sen tiloissa taidenäyttelyitä. Vuonna 1970 Kuntsi ripusti suomalaisen nykytaiteen kokoelmansa juuri valmistuneen Vaasan kauppaoppilaitoksen seinille opiskelijoiden ja muun yleisön nähtäville ja lahjoitti kokoelman perustamalleen Kuntsin säätiölle.
Pro graduni näkökulmiin ja metodeihin vahvasti vaikuttanut historiantutkimuksen suuntaus on mikrohistoria. Pääasialliset tutkimuskysymykseni ovat seuraavat: 1. Miten Simo Kuntsiin keräilijänä vaikutti modernin kulutusyhteiskunnan syntyminen? 2. Mitä tavoitteita ja näkemyksiä Kuntsi pyrki toteuttamaan toiminnassaan Suomen taide-elämässä? Tarkastelemalla Simo Kuntsia modernin identiteetin omaavana länsimaisen kulutusyhteiskunnan jäsenenä ja taiteenkeräilijöistä tehtyä tutkimusta hyödyntäen jäljitän hänen ajatuksiaan ja pyrkimyksiään ja nykytaiteen muodostumista hänen elämäntavakseen. Lähdemateriaalini painottuu arkistoihin, etenkin Simo Kuntsin arkiston kirjeenvaihtoon, lehtileikekokoelmaan, taideostodokumentteihin ja pöytäkirjoihin, mutta olen käyttänyt myös lehdistöä ja haastatteluja.
Simo Kuntsin lapsuuden ja nuoruuden elinympäristö oli otollinen taide-kiinnostuksen syntymiselle. Harrastusluontoisena alkanut keräily muuttui 1950-luvun aikana järjestelmälliseksi toiminnaksi ja seuraavalla vuosikymmenellä se laajeni elämäntavaksi. Kuntsi omaksui 1960-luvun aikana modernin taidekäsityksen, joka on laajempi kuin perinteinen taidekäsitys.
Taiteenkeräilyä ohjaavat vaikutteet ovat osaksi sisäisiä tarpeita ja motiiveja, osaksi ulkoisesta ympäristöstä tulevia. Psykologian näkökulmasta keräily on jonkinasteista riippuvuutta aiheuttavaa toimintaa, jonka avulla ihminen tyydyttää monenlaisia tarpeita. Syy siihen, miksi ihminen valitsee juuri keräilyn näiden tarpeiden tyydyttämisen keinoksi, saattaa liittyä hänen persoonaansa ja lapsuuden tai myöhempien elämänvaiheiden kokemuksiin, jotka ovat ohjanneet hänet taiteen pariin. Taide tuotti Kuntsille mielihyvää, koska se tyydytti hänen tarvettaan luovuuden ja esteettisyyden kokemiseen sekä taiteellisten kykyjensä toteuttamiseen ja tarjosi hänelle samoista asioista kiinnostuneen ystävä- ja tuttavapiirin.
Tuntemiensa keräilijöiden ja taidevaikuttajien esimerkki suuntasi ainakin jossain määrin Kuntsin kiinnostuksenkohteita ja antoi hänelle osviittaa toimintamalleista taidemaailmassa. Yhteiskunnan modernisaatio kulutusideologioineen tarjosi suotuisan henkisen alustan ja oikeutuksen taidekokoelman luomiselle. Ajan kokeileva henki sopi täydellisesti yhteen hänen uusille asioille avoimen ja innovatiivisen persoonansa kanssa ja antoi hänelle mahdollisuuden toteuttaa itseään taiteeseen liittyvän toiminnan kautta. Samat halut ja tarpeet, jotka pyörittävät kulutusyhteiskunnan markkinoita, ruokkivat myös taiteenkeräilijän intoa kokoelmansa täydentämiseen: hedonismi, haaveilu uusista hyödykkeistä sekä halu uutuuksiin ja esineiden omistamiseen.
Simo Kuntsi tutustui 1960-luvun aikana henkilökohtaisesti useisiin ja taideorganisaatioiden toimijoihin ja tätä kautta hänessä heräsi halu vaikuttaa Suomen taide-elämään. Kuntsin pyrkimyksiä ohjasivat hänen taiteen asemaa yhteiskunnassa ja Suomen taide-elämän kehittämistä koskevat näkemyksensä, jotka määrittelivät tavoitteet hänen toiminnalleen. Kuntsi ajatteli taiteen kuuluvan olennaisena ja elämänlaatua parantavana osana ihmisten arkipäivään. Kuntsi toteutti näkemystään käytännössä julkistaessaan kokoelmansa sijoittamalla sen yleisön, etenkin nuorten nähtäväksi Vaasan kauppaoppilaitoksen seinille. Lahjoitus voidaan nähdä myös eräänlaisena osallistumisena Nykytaide-yhdistyksen tavoitteeseen nykytaiteen museon perustamiseksi Suomeen.
Kuntsin toiminnassa Nykytaide-yhdistyksessä on selkeästi nähtävissä hänen pyrkimyksensä ajankohtaisen kansainvälisen nykytaiteen tunnetuksi tekemiseen. Kuntsi piti suomalaista taidepolitiikkaa korkeine veroineen ja apurahajärjestelmineen esteenä taiteen tason nousulle. Kuntsi näki nuoret taiteilijat tulevaisuuden toivoina ja toimi monella taholla kiinnittääkseen huomiota heidän työhönsä, luodakseen heille mahdollisuuksia urallaan alkuun pääsemiseen ja parantaakseen heidän taloudellista asemaansa. Esimerkkejä tästä olivat Suomen Kulttuurirahaston Kuvataiderahaston perustaminen nuorille taiteilijoille tarkoitettuine palkintoineen ja heidän töidensä suosiminen Mainos-Television taideostoissa.
Vaasan Höyrymyllyn kaupallinen johtaja Simo Kuntsi (1913-1984) oli yksi ensimmäisistä suomalaisista nykytaiteen keräilijöistä. Hän aloitti keräilyn ranskalaisella modernilla taiteella 1950-luvun alkupuolella. Muutettuaan Helsinkiin vuonna 1960 Kuntsi alkoi kerätä suomalaista nykytaidetta, joka nousi hänen ensisijaiseksi keräilykohteekseen 1970-lukuun mennessä. Myös ulkomaisen taiteen kokoelman hankintojen luonne muuttui 1960-luvun loppupuolella salonkikelpoisesta, esteettisestä modernista taiteesta kokeilevampaan ja rohkeampaan nykytaiteeseen. Kuntsi suosi lahjakkaina pitämiään nuoria taiteilijoita ja pyrki auttamaan heitä uransa alkuun.
Kuntsi toimi Nykytaide-yhdistyksen varapuheenjohtajana vuosina 1971-76 ja puheenjohtajana vuosina 1977-1984 sekä Galerie Artekin hallituksessa. Tätä kautta hän tutustui modernin taiteen suomalaiseen uranuurtajaan Maire Gullichseniin. Kuntsin ja Maecenas-killan aloitteesta perustettiin Suomen Kulttuurirahaston Kuvataiderahasto vuonna 1972. Kuntsi toimi myös asiantuntijana Mainos-Television taidetoimikunnassa ja tässä ominaisuudessa hän pääsi 1970-80-luvuilla keräämään televisioyhtiölle omaa taidekokoelmaa ja järjestämään sen tiloissa taidenäyttelyitä. Vuonna 1970 Kuntsi ripusti suomalaisen nykytaiteen kokoelmansa juuri valmistuneen Vaasan kauppaoppilaitoksen seinille opiskelijoiden ja muun yleisön nähtäville ja lahjoitti kokoelman perustamalleen Kuntsin säätiölle.
Pro graduni näkökulmiin ja metodeihin vahvasti vaikuttanut historiantutkimuksen suuntaus on mikrohistoria. Pääasialliset tutkimuskysymykseni ovat seuraavat: 1. Miten Simo Kuntsiin keräilijänä vaikutti modernin kulutusyhteiskunnan syntyminen? 2. Mitä tavoitteita ja näkemyksiä Kuntsi pyrki toteuttamaan toiminnassaan Suomen taide-elämässä? Tarkastelemalla Simo Kuntsia modernin identiteetin omaavana länsimaisen kulutusyhteiskunnan jäsenenä ja taiteenkeräilijöistä tehtyä tutkimusta hyödyntäen jäljitän hänen ajatuksiaan ja pyrkimyksiään ja nykytaiteen muodostumista hänen elämäntavakseen. Lähdemateriaalini painottuu arkistoihin, etenkin Simo Kuntsin arkiston kirjeenvaihtoon, lehtileikekokoelmaan, taideostodokumentteihin ja pöytäkirjoihin, mutta olen käyttänyt myös lehdistöä ja haastatteluja.
Simo Kuntsin lapsuuden ja nuoruuden elinympäristö oli otollinen taide-kiinnostuksen syntymiselle. Harrastusluontoisena alkanut keräily muuttui 1950-luvun aikana järjestelmälliseksi toiminnaksi ja seuraavalla vuosikymmenellä se laajeni elämäntavaksi. Kuntsi omaksui 1960-luvun aikana modernin taidekäsityksen, joka on laajempi kuin perinteinen taidekäsitys.
Taiteenkeräilyä ohjaavat vaikutteet ovat osaksi sisäisiä tarpeita ja motiiveja, osaksi ulkoisesta ympäristöstä tulevia. Psykologian näkökulmasta keräily on jonkinasteista riippuvuutta aiheuttavaa toimintaa, jonka avulla ihminen tyydyttää monenlaisia tarpeita. Syy siihen, miksi ihminen valitsee juuri keräilyn näiden tarpeiden tyydyttämisen keinoksi, saattaa liittyä hänen persoonaansa ja lapsuuden tai myöhempien elämänvaiheiden kokemuksiin, jotka ovat ohjanneet hänet taiteen pariin. Taide tuotti Kuntsille mielihyvää, koska se tyydytti hänen tarvettaan luovuuden ja esteettisyyden kokemiseen sekä taiteellisten kykyjensä toteuttamiseen ja tarjosi hänelle samoista asioista kiinnostuneen ystävä- ja tuttavapiirin.
Tuntemiensa keräilijöiden ja taidevaikuttajien esimerkki suuntasi ainakin jossain määrin Kuntsin kiinnostuksenkohteita ja antoi hänelle osviittaa toimintamalleista taidemaailmassa. Yhteiskunnan modernisaatio kulutusideologioineen tarjosi suotuisan henkisen alustan ja oikeutuksen taidekokoelman luomiselle. Ajan kokeileva henki sopi täydellisesti yhteen hänen uusille asioille avoimen ja innovatiivisen persoonansa kanssa ja antoi hänelle mahdollisuuden toteuttaa itseään taiteeseen liittyvän toiminnan kautta. Samat halut ja tarpeet, jotka pyörittävät kulutusyhteiskunnan markkinoita, ruokkivat myös taiteenkeräilijän intoa kokoelmansa täydentämiseen: hedonismi, haaveilu uusista hyödykkeistä sekä halu uutuuksiin ja esineiden omistamiseen.
Simo Kuntsi tutustui 1960-luvun aikana henkilökohtaisesti useisiin ja taideorganisaatioiden toimijoihin ja tätä kautta hänessä heräsi halu vaikuttaa Suomen taide-elämään. Kuntsin pyrkimyksiä ohjasivat hänen taiteen asemaa yhteiskunnassa ja Suomen taide-elämän kehittämistä koskevat näkemyksensä, jotka määrittelivät tavoitteet hänen toiminnalleen. Kuntsi ajatteli taiteen kuuluvan olennaisena ja elämänlaatua parantavana osana ihmisten arkipäivään. Kuntsi toteutti näkemystään käytännössä julkistaessaan kokoelmansa sijoittamalla sen yleisön, etenkin nuorten nähtäväksi Vaasan kauppaoppilaitoksen seinille. Lahjoitus voidaan nähdä myös eräänlaisena osallistumisena Nykytaide-yhdistyksen tavoitteeseen nykytaiteen museon perustamiseksi Suomeen.
Kuntsin toiminnassa Nykytaide-yhdistyksessä on selkeästi nähtävissä hänen pyrkimyksensä ajankohtaisen kansainvälisen nykytaiteen tunnetuksi tekemiseen. Kuntsi piti suomalaista taidepolitiikkaa korkeine veroineen ja apurahajärjestelmineen esteenä taiteen tason nousulle. Kuntsi näki nuoret taiteilijat tulevaisuuden toivoina ja toimi monella taholla kiinnittääkseen huomiota heidän työhönsä, luodakseen heille mahdollisuuksia urallaan alkuun pääsemiseen ja parantaakseen heidän taloudellista asemaansa. Esimerkkejä tästä olivat Suomen Kulttuurirahaston Kuvataiderahaston perustaminen nuorille taiteilijoille tarkoitettuine palkintoineen ja heidän töidensä suosiminen Mainos-Television taideostoissa.