"Vaikka kaikki näyttää vain tältä vuorokaudelta" Heikki Turusen Kivenpyörittäjän kylän ja Markku Pölösen romaanifilmatisoinnin kerronnan ajan vertailua
TUOKKO, VILLE (2005)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
2005
Suomen kirjallisuus - Finnish Literature
Hyväksymispäivämäärä
2005-06-06Tiivistelmä
Hakutermit:
kirjallisuudentutkimus, narratologia, sovitukset
Tutkielmassa tarkastellaan sitä, miten Heikki Turusen Kivenpyörittäjän kylä (1976) -romaanin
ja Markku Pölösen samannimisen elokuvan (1995) kerronnan aika eroaa toisistaan. Käytetty
teoreettinen viitekehys yhdistelee Gerard Génetten alun perin kehittelemää, kirjallisuuden
kerronnan aikaa käsittelevää narratologista teoriaa, Seymour Chatmanin siitä tekemää
elokuvaan analysointiin sovitettua muunnelmaa sekä David Bordwellin elokuvakerronnan
aikaa kuvaavia käsitteitä.
Kaikkien käytettyjen teorioiden taustalla vaikuttavat Genetten kerronnan järjestyksen, keston
ja frekvenssin käsitteet, joiden kuvaamia ilmiöitä löytyy sekä romaani- että
elokuvakerronnasta. Tutkielman alussa pohditaan myös romaanin ja elokuvan kielen
yhteensovittamisen ongelmia, ja loppupuolella sovelletaan Henry Baconin esittämään
valtavirtaelokuvan rakennemallia. Tämän mallin avulla tutkitaan romaanin ja
elokuvafilmatisoinnin kokonaisrakenteessa tapahtuneita muutoksia.
Kun romaaniteksti muunnetaan elokuvaksi, joudutaan siihen tekemään monenlaisia
muutoksia. Ensimmäisen ongelman muodostaa se, miten kaikki romaanin kielellisesti
välittämät merkitykset tulisi esittää elokuvan audiovisuaalisia keinoja käyttäen. Toinen
ongelma syntyy siitä, miten joskus hyvinkin laajan alkutekstin tarinainformaatio saadaan
tyydyttävästi mahdutettua elokuvaan, jonka ajallinen kesto on usein hyvin tarkkaan rajattu.
Kerronnan aikaa tarkasteltaessa Turusen romaanin ja Pölösen elokuvan ero näkyy erityisesti
siinä, että kerrontaa on elokuvassa tiivistetty. Turusen romaanissa esiintyviä
tarinainformaation toistoja on vähennetty ja kerronnan kestoa lyhennetty. Romaanin laajan ja
syvällisesti kuvatun henkilögallerian esittely on rajoitettu vain muutaman henkilöhahmon
syventämiseen. Romaanin tapahtumien kerrontajärjestystä on myös paikoitellen muutettu
elokuvan rakenteelle ominaisten kausaliteettisuhteiden synnyttämiseksi.
Valtavirtaelokuvan rakennemalli tarjoaa joitakin selityksiä kerronnan aikaan tehdyille
muutoksille. Lisäksi sen soveltaminen myös osoittaa, että elokuvan kokonaisrakenne poikkeaa
romaanista tavalla, joka hämärtää erään romaanin keskeisen teeman ilmenemistä.
kirjallisuudentutkimus, narratologia, sovitukset
Tutkielmassa tarkastellaan sitä, miten Heikki Turusen Kivenpyörittäjän kylä (1976) -romaanin
ja Markku Pölösen samannimisen elokuvan (1995) kerronnan aika eroaa toisistaan. Käytetty
teoreettinen viitekehys yhdistelee Gerard Génetten alun perin kehittelemää, kirjallisuuden
kerronnan aikaa käsittelevää narratologista teoriaa, Seymour Chatmanin siitä tekemää
elokuvaan analysointiin sovitettua muunnelmaa sekä David Bordwellin elokuvakerronnan
aikaa kuvaavia käsitteitä.
Kaikkien käytettyjen teorioiden taustalla vaikuttavat Genetten kerronnan järjestyksen, keston
ja frekvenssin käsitteet, joiden kuvaamia ilmiöitä löytyy sekä romaani- että
elokuvakerronnasta. Tutkielman alussa pohditaan myös romaanin ja elokuvan kielen
yhteensovittamisen ongelmia, ja loppupuolella sovelletaan Henry Baconin esittämään
valtavirtaelokuvan rakennemallia. Tämän mallin avulla tutkitaan romaanin ja
elokuvafilmatisoinnin kokonaisrakenteessa tapahtuneita muutoksia.
Kun romaaniteksti muunnetaan elokuvaksi, joudutaan siihen tekemään monenlaisia
muutoksia. Ensimmäisen ongelman muodostaa se, miten kaikki romaanin kielellisesti
välittämät merkitykset tulisi esittää elokuvan audiovisuaalisia keinoja käyttäen. Toinen
ongelma syntyy siitä, miten joskus hyvinkin laajan alkutekstin tarinainformaatio saadaan
tyydyttävästi mahdutettua elokuvaan, jonka ajallinen kesto on usein hyvin tarkkaan rajattu.
Kerronnan aikaa tarkasteltaessa Turusen romaanin ja Pölösen elokuvan ero näkyy erityisesti
siinä, että kerrontaa on elokuvassa tiivistetty. Turusen romaanissa esiintyviä
tarinainformaation toistoja on vähennetty ja kerronnan kestoa lyhennetty. Romaanin laajan ja
syvällisesti kuvatun henkilögallerian esittely on rajoitettu vain muutaman henkilöhahmon
syventämiseen. Romaanin tapahtumien kerrontajärjestystä on myös paikoitellen muutettu
elokuvan rakenteelle ominaisten kausaliteettisuhteiden synnyttämiseksi.
Valtavirtaelokuvan rakennemalli tarjoaa joitakin selityksiä kerronnan aikaan tehdyille
muutoksille. Lisäksi sen soveltaminen myös osoittaa, että elokuvan kokonaisrakenne poikkeaa
romaanista tavalla, joka hämärtää erään romaanin keskeisen teeman ilmenemistä.