Hengellisen troopin jäljillä: Allegoria C. S. Lewisin Narnia-sarjassa
TOIVANEN, PAAVO (2005)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
TOIVANEN, PAAVO
2005
Yleinen kirjallisuustiede - Comparative Literature
Humanistinen tiedekunta - Faculty of Humanities
Hyväksymispäivämäärä
2005-06-08Tiivistelmä
Hakutermit:
C. S. Lewis, Narnia, allegoria, jumalakuva, lasten fantasia, romanssi
Tarkastelen englantilaisen kirjallisuudentutkijan ja apologeettana tunnetun C. S. Lewisin romaanisarjaa Narnian aikakirjat (1950-1956). Tutkimuskohteena ovat sarjan välittämät kuvat Jumalasta, kristinuskosta ja hengellisyydestä. Aihepiiriä on käsitelty laajasti (Lindskoog 1998/1973, Payne 1997/1995). Muita teoksiin liitettyjä määreitä ovat fantasia ja lastenkirjallisuus. Tutkin erityisesti sitä, millaisilla tavoilla Narnian aikakirjat välittää kuvia hengellisyydestä. Metodisina lähtökohtina toimivat allegoriatutkimus (Lewis 1967/1936, Tuve 1966, Fletcher 1965/1964, Murrin 1969, Whitman 1987/1983, Rollinson 1981 jne.) ja kertomuksen teoria (Cohn 1999, Chatman 1983/1978, Genette 1986/1980 jne.). Kuvastoa ja fiktiivisen maailman rakentumista käsittelen osin fantasian näkökulmasta (Ihonen 2004 ja 2005, Tolkien 2001/1964). Kerronnan muotojen käsittelyssä ja teosten luvussa nykykirjallisuuteen tukeudun osin lastenkirjallisuustutkimukseen (Wall 1991, Hunt 1994).
Narnian aikakirjojen luojahahmo Aslan-leijona on rinnastettu Uuden Testamentin Kristukseen. Teokset sisältävätkin viittauksia raamatullisiin aiheisiin ja suoraan Raamattuun. Viittaukset esiintyvät korostetun tarinallisissa yhteyksissä ja lainattuja elementtejä käytetään järjestelmällisesti rakentamaan fantasiamaailmaa. Toiseen suuntaan lukien nämä elementit rakentavat tulkintoja hengellisestä elämästä ja kuvallistavat Raamatun moraalisia ja uskonnollisia aiheita. Modernina tekstinä Narnia ei ole läpiviety allegoria, vaan allegoriset käytännöt vaikuttavat sen luennassa pikemminkin geneerisinä luentaa ohjaavina kytköksinä.
Fantasiakirjallisuuden edeltäjänä on pidetty romanssin traditiota, joka sisältää myös allegorisia elementtejä. Toisaalta romanssia on pidetty eepoksen jälkeläisenä. Narnian aikakirjojen yhteys romanssiin on huomattu aiemminkin (Haigh 1991). Kerrontatilanteen ja erityisesti näkökulman esittämisen lähiluku osoittaa, että teoksilla on yhteisiä piirteitä myös eepoksen kanssa. Romantiikan kirjallisuusteorialla on puolestaan suhde romanssiin; tässä teoriassa allegoria ja symboli ymmärrettiin dikotomiseksi pariksi ja ajattelu suosi symbolia allegorian kustannuksella (Honig 1959; Gadamer 2001/1975). Narnian aikakirjat heijastelee osin romanttista ja osin varhaisempiin kristillisiin ideoihin tukeutuvaa inspiraatiokäsitystä. Teosten välittämät kuvat hengellisyydestä ovat inspirationaalisia ja jumalakeskeisiä. Kerronta viittaa itsetietoisesti itseensä. Erityisen allegoriset kohtaukset sulautetaan osaksi tarinaa käyttäen myös unen ja epäilyksen kehyksiä. Aslanin hahmoon liittyvä dialogi, myös dialogissa esiintyvä epäilys, rakentaa Aslanin läsnäoloa tekstissä. Englantilaisten lapsihenkilöiden näkökulmasta esitetty Aslan saa esimerkiksi vanha- ja uusitestamentillisia, mutta myös eepoksen sankarin ja romanttisen kaipuun kohteen piirteitä.
C. S. Lewis, Narnia, allegoria, jumalakuva, lasten fantasia, romanssi
Tarkastelen englantilaisen kirjallisuudentutkijan ja apologeettana tunnetun C. S. Lewisin romaanisarjaa Narnian aikakirjat (1950-1956). Tutkimuskohteena ovat sarjan välittämät kuvat Jumalasta, kristinuskosta ja hengellisyydestä. Aihepiiriä on käsitelty laajasti (Lindskoog 1998/1973, Payne 1997/1995). Muita teoksiin liitettyjä määreitä ovat fantasia ja lastenkirjallisuus. Tutkin erityisesti sitä, millaisilla tavoilla Narnian aikakirjat välittää kuvia hengellisyydestä. Metodisina lähtökohtina toimivat allegoriatutkimus (Lewis 1967/1936, Tuve 1966, Fletcher 1965/1964, Murrin 1969, Whitman 1987/1983, Rollinson 1981 jne.) ja kertomuksen teoria (Cohn 1999, Chatman 1983/1978, Genette 1986/1980 jne.). Kuvastoa ja fiktiivisen maailman rakentumista käsittelen osin fantasian näkökulmasta (Ihonen 2004 ja 2005, Tolkien 2001/1964). Kerronnan muotojen käsittelyssä ja teosten luvussa nykykirjallisuuteen tukeudun osin lastenkirjallisuustutkimukseen (Wall 1991, Hunt 1994).
Narnian aikakirjojen luojahahmo Aslan-leijona on rinnastettu Uuden Testamentin Kristukseen. Teokset sisältävätkin viittauksia raamatullisiin aiheisiin ja suoraan Raamattuun. Viittaukset esiintyvät korostetun tarinallisissa yhteyksissä ja lainattuja elementtejä käytetään järjestelmällisesti rakentamaan fantasiamaailmaa. Toiseen suuntaan lukien nämä elementit rakentavat tulkintoja hengellisestä elämästä ja kuvallistavat Raamatun moraalisia ja uskonnollisia aiheita. Modernina tekstinä Narnia ei ole läpiviety allegoria, vaan allegoriset käytännöt vaikuttavat sen luennassa pikemminkin geneerisinä luentaa ohjaavina kytköksinä.
Fantasiakirjallisuuden edeltäjänä on pidetty romanssin traditiota, joka sisältää myös allegorisia elementtejä. Toisaalta romanssia on pidetty eepoksen jälkeläisenä. Narnian aikakirjojen yhteys romanssiin on huomattu aiemminkin (Haigh 1991). Kerrontatilanteen ja erityisesti näkökulman esittämisen lähiluku osoittaa, että teoksilla on yhteisiä piirteitä myös eepoksen kanssa. Romantiikan kirjallisuusteorialla on puolestaan suhde romanssiin; tässä teoriassa allegoria ja symboli ymmärrettiin dikotomiseksi pariksi ja ajattelu suosi symbolia allegorian kustannuksella (Honig 1959; Gadamer 2001/1975). Narnian aikakirjat heijastelee osin romanttista ja osin varhaisempiin kristillisiin ideoihin tukeutuvaa inspiraatiokäsitystä. Teosten välittämät kuvat hengellisyydestä ovat inspirationaalisia ja jumalakeskeisiä. Kerronta viittaa itsetietoisesti itseensä. Erityisen allegoriset kohtaukset sulautetaan osaksi tarinaa käyttäen myös unen ja epäilyksen kehyksiä. Aslanin hahmoon liittyvä dialogi, myös dialogissa esiintyvä epäilys, rakentaa Aslanin läsnäoloa tekstissä. Englantilaisten lapsihenkilöiden näkökulmasta esitetty Aslan saa esimerkiksi vanha- ja uusitestamentillisia, mutta myös eepoksen sankarin ja romanttisen kaipuun kohteen piirteitä.