Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan vesiongelma. Pragmaattis-funktionaalinen tulkinta Maailmanpankin vesiohjelman kehitysajattelusta
SMOLANDER, MERJA (2005)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
SMOLANDER, MERJA
2005
Kansainvälinen politiikka - International Relations
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
Hyväksymispäivämäärä
2005-06-06Tiivistelmä
Hakutermit:
Lähi-itä ja Pohjois-Afrikka vesiongelma Maailmanpankki
Vesi on merkittävä inhimilliselle hyvinvoinnille ja valtioiden kehitykselle. Kansainvälisessä politiikassa luonnonvarakysymykset ovat vaikuttaneet valtioiden suhteisiin. Lähi-idässä niukat ja jaetut vesivarat ovat olleet valtioiden välisen kilpailun ja kiistan kohteina. Alueen huono vesitilanne heikentää valtioiden sosiaalista ja taloudellista kehitystä. Tutkielman tutkimuskohde on Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan vesiongelmat, jossa tarkastelu kohdentuu alueen kolmelle kansainväliselle jokialtaalle: Jordan, Eufrat-Tigris ja Niili, joiden keskeisiä hydrologisia ja poliittisia ongelma-alueita tarkastelen. Valtioiden vesikriisiä on aikakausittain yritetty sovitella. Lähi-idän konfliktissa vesikysymykset ovat olleet merkittävässä tekijä.
Tutkielmassa kansainvälinen rahoitusinstituutio Maailmanpankki nähdään välittäjänä, joka on aikaisemminkin osallistunut kansainvälisten vesikonfliktien sovitteluun. Indus- ja Mekong jokialtaan tapaukset toimivat esimerkkeinä ja taustoittavat Maailmanpankin tulkintoja valtioiden vesikonflikteista. Tutkielman primääriaineisto on Maailmanpankin Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan alueelle suunnattu vesiohjelma. Teoreettiset lähtökohdat alkavat varhaisbehavioralismiin kuuluvalla policy-tutkimuksella, johon kuuluvilla keskeisillä instrumenteilla toteutetaan vesiohjelman tutkimista.
Kansainvälisen järjestelmän muutoksia tarkastelen Mitranyn funktionalismin konstitutionaaliseen järjestelmään kohdistuvalla kritiikillä. Deweyn pragmatismi kyseenalaisti perinteisen filosofian varmuutta ja muuttumattomuutta tutkivat lähestymistavat. Maailmanpankin vesiohjelman kehitysajattelun tutkiminen tapahtuu deweyläisellä tutkimuksella. Menetelmällisesti tutkimus rakentuu Deweyn teknologia sekä Mitranyn yhteisö ja valtio ajatuksista. Tutkimuksen kielellisen todellisuuden rakentumista tarkastelen kielen ja metaforien roolista Richard Rortyn ajatusten pohjalta. Tutkimustehtävässä Maailmanpankin vesiohjelman tarkastelu kohdentuu pankin kehitysajattelun keskeisiin piirteisiin ja tavoitteisiin.
Vesiohjelmassa ongelmakohdat rakentuvat tarjonnan ylittävään kysyntään ja vallitseviin vesikäytäntöihin. Alueen hallitusten vesikäytännöt ovat riittämättömiä, joista veden kysynnän säätely on puuttunut sekä hajanaisia. Uudessa vesikehityksessä vesi on taloudellinen resurssi ja arvo. Vesiohjelma edustaa modernisaatioajattelua luonnon kontrollista ja kehittämisestä. Valtion modernisaatiota tavoitellaan hallinnon ja toiminnan hajauttamisella, tavoiteltavina neoliberalismin ”vesimarkkinoina”.
Lähi-itä ja Pohjois-Afrikka vesiongelma Maailmanpankki
Vesi on merkittävä inhimilliselle hyvinvoinnille ja valtioiden kehitykselle. Kansainvälisessä politiikassa luonnonvarakysymykset ovat vaikuttaneet valtioiden suhteisiin. Lähi-idässä niukat ja jaetut vesivarat ovat olleet valtioiden välisen kilpailun ja kiistan kohteina. Alueen huono vesitilanne heikentää valtioiden sosiaalista ja taloudellista kehitystä. Tutkielman tutkimuskohde on Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan vesiongelmat, jossa tarkastelu kohdentuu alueen kolmelle kansainväliselle jokialtaalle: Jordan, Eufrat-Tigris ja Niili, joiden keskeisiä hydrologisia ja poliittisia ongelma-alueita tarkastelen. Valtioiden vesikriisiä on aikakausittain yritetty sovitella. Lähi-idän konfliktissa vesikysymykset ovat olleet merkittävässä tekijä.
Tutkielmassa kansainvälinen rahoitusinstituutio Maailmanpankki nähdään välittäjänä, joka on aikaisemminkin osallistunut kansainvälisten vesikonfliktien sovitteluun. Indus- ja Mekong jokialtaan tapaukset toimivat esimerkkeinä ja taustoittavat Maailmanpankin tulkintoja valtioiden vesikonflikteista. Tutkielman primääriaineisto on Maailmanpankin Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan alueelle suunnattu vesiohjelma. Teoreettiset lähtökohdat alkavat varhaisbehavioralismiin kuuluvalla policy-tutkimuksella, johon kuuluvilla keskeisillä instrumenteilla toteutetaan vesiohjelman tutkimista.
Kansainvälisen järjestelmän muutoksia tarkastelen Mitranyn funktionalismin konstitutionaaliseen järjestelmään kohdistuvalla kritiikillä. Deweyn pragmatismi kyseenalaisti perinteisen filosofian varmuutta ja muuttumattomuutta tutkivat lähestymistavat. Maailmanpankin vesiohjelman kehitysajattelun tutkiminen tapahtuu deweyläisellä tutkimuksella. Menetelmällisesti tutkimus rakentuu Deweyn teknologia sekä Mitranyn yhteisö ja valtio ajatuksista. Tutkimuksen kielellisen todellisuuden rakentumista tarkastelen kielen ja metaforien roolista Richard Rortyn ajatusten pohjalta. Tutkimustehtävässä Maailmanpankin vesiohjelman tarkastelu kohdentuu pankin kehitysajattelun keskeisiin piirteisiin ja tavoitteisiin.
Vesiohjelmassa ongelmakohdat rakentuvat tarjonnan ylittävään kysyntään ja vallitseviin vesikäytäntöihin. Alueen hallitusten vesikäytännöt ovat riittämättömiä, joista veden kysynnän säätely on puuttunut sekä hajanaisia. Uudessa vesikehityksessä vesi on taloudellinen resurssi ja arvo. Vesiohjelma edustaa modernisaatioajattelua luonnon kontrollista ja kehittämisestä. Valtion modernisaatiota tavoitellaan hallinnon ja toiminnan hajauttamisella, tavoiteltavina neoliberalismin ”vesimarkkinoina”.