Kohtaamispaikka Moreenia. Toimintatutkimus ympäristötietokeskuksen ja tamperelaisten ympäristö- ja luontojärjestöjen ekokumppanuudesta

Abstract

Hakutermit:

ympäristöpolitiikka, ympäristötietokeskus, järjestöt, ekokumppanuus, toimintatutkimus

Tämä tutkielma on kertomus Tampereelle marraskuussa 2002 perustetusta ympäristötietokeskus Moreeniasta ja sen suhteista paikallisiin ympäristö- ja luontojärjestöihin. Tutkin ympäristöpolitiikan kandidaatintutkielmassa järjestöjen yhteistyömahdollisuuksia. Luontojärjestöt ja ympäristöjärjestöt osoittautuivat toisilleen vieraiksi, ei ollut olemassa mitään ympäristö- ja luontojärjestöt yhdistävää tiedotuskanavaa, ja tätä pidettiin harmillisena. Lähdin toimintatutkimuksen keinoin selvittämään, voisiko uudesta ympäristötietokeskuksesta muodostua luonto- ja ympäristö-järjestöjen kohtaamispaikka - minkälaista voisi olla Moreenian ja järjestöjen ekokumppanuus

Ympäristötietokeskusta suunniteltiin yli kymmenen vuotta ennen kuin se perustettiin suunniteltua pienimuotoisempana sähkölaitoksen patorakennukseen, keskelle Tammerkosken kansallismaisemaa. Uutta on taustalla oleva ekokumppanuus, eri tahojen verkostomainen yhteistyö ympäristön hyväksi. Taustaksi toimintatutkimukselle selvitin Aamulehden artikkeliaineistosta, minkälaisia vaiheita ympäristötietokeskuksen suunnittelussa oli vuosien varrella. Kehysanalyysi aineistosta paljasti, että ympäristötietokeskusta on ajateltu lähinnä tilana ja paikkana, sen sisällön ja toimintaidean hahmottelu on jäänyt vähemmälle. Ympäristötietokeskuksen paikka kaupungin organisaatiossa on epäselvä. Tampereella keskustelua ympäristöasioista on hallinnut eri mieltä olemisen politiikka. Ympäristökeskus voidaan nähdä irtiottona vanhasta hallintokulttuurista.

Ajatus ympäristötietokeskuksesta sai alkunsa Tampereen kaupungin ympäristövalvontayksikön, puistoyksikön ja aktiivisten vihreiden vaikuttajien ansiosta. Ympäristö- ja luontojärjestöt olivat mukana ajatuksessa ympäristötietokeskukseksi alusta saakka. Niille haluttiin tarjota tiloja kokoontumiseen ja kokoelmiensa säilyttämiseen. Lopulta tiloja perustettuun ympäristötietokeskuk-seen ei mahtunut. Tilanpuutteesta johtuen ympäristötietokeskuksesta ei voi muodostua ajattelemaani konkreettista kohtaamispaikkaa.

Mikäli tilakysymys sivuutetaan, on Moreenian ja järjestöjen ekokumppanuudelle hyvät edellytykset. Kiinnostusta yhteistyön tekemiseen on molemmin puolin ja odotukset ovat samansuuntaiset. Yhdistysten ja Moreenian ekokumppanuuden kehittymistä on toistaiseksi haitannut vastuun pallottelu: yhdistykset odottavat aktiivisuutta Moreenialta, Moreenia odottaa aktiivisuutta yhdistyksiltä ja kaikilla on kiire. Moreenian ja yhdistysten ekokumppanuus voisi olla monipuo-lista verkostoitumista, yhteydenpitoa, tiedonvaihtoa ja resurssien jakamista. Monenlaista olisi tehtävissä pieninkin resurssein. Ehdotan tutkielman lopuksi verkkopohjaista kohtaamispaikkaa, jonka välityksellä yhdistykset voisivat saada tietoa toistensa toiminnasta. Toiseksi ympäristötietokeskukseen suunnitellulle Järjestöklubille pitäisi hankkia sitoutunut vetäjä ja järjestöjen yhteis-työ polkaista sitä kautta käyntiin.