Representations of Women and Wealth in Hip Hop Videos

Abstract

Hakutermit:

Hip hop, mustat, videot, representaatio, vauraus, naiset

Opinnäytetyön tarkoitus oli tutkia naisten ja vaurauden representaatioita nykypäivän amerikkalaisissa valtavirta-hip hop ­videoissa. Tavoitteena oli selvittää, minkälaisia merkityksiä hip hop ­kulttuurissa ja eritoten videoissa naisten ja vaurauden esittämiseen liitetään, sekä pohtia historiallisia, sosiaalisia ja kulttuurisia syitä tiettyjen representaatioiden syntyyn. Tutkimusmetodeina työssä käytettiin kulttuurintutkimusta, ’rodun’ kulttuuriseen tutkimukseen keskittyvää ns. Black Studiesia, semiotiikkaa (hyödyntäen erityisesti Roland Barthesin mytologia-käsitteistöä), musiikkivideotutkimusta ja Laura Mulveyn psykoanalyyttista feminististä elokuvateoriaa.

Tutkimuksessa selvisi, että orjuuden historia on luonut Yhdysvaltoihin rodullisesti epätasa-arvoisen yhteiskunnan; epätasa-arvo näkyy sekä sosiotaloudellisissa seikoissa että representaation tasolla. Työssä kävi myös ilmi, että mustien miesten orjuudessa alkanut systemaattinen emaskulointi ja nöyryytys on johtanut maskuliinisuuden ylikorostamiseen; kriitikot argumentoivat, että orjuutta seurannut mustien Amerikkalaisten historia ­ mukaan lukien 60-luvun musta ihmisoikeusliike ­ on määrittynyt monilta osin mieheyden symbolisena palauttamisena. Historia ja edelleen jatkuva rasistinen politiikka ovat johtaneet afro-amerikkalaisen elämän kriisiytymiseen, joka on osaltaan vaikuttanut esimerkiksi seksismin ja materialismin esille nousuun hip hopissa. Myös musiikkiteollisuudella on ollut osansa näiden teemojen ja esitystapojen vakiintumisessa kyseisessä genressä.

Videoanalyyseissä nähtiin kuinka vaurautta performoidaan toisinaan suorastaan ylitsevuotavasti. Karnevalistisen esitystavan nähtiin osaltaan johtavan sosiaalisten hierarkioiden symboliseen kumoamiseen. Vaurauteen liittyviä teemoja katsottiin käsiteltävän myös ghetto-motiivin kautta; videoanalyysissä näimme kuinka ghetto saatetaan käsitteellistää jopa ristiriitaisesti ­ viljellen samanaikaisesti afrosentrisiä, yhteisöllisiä sekä individualistis-kapitalistisia huumekauppaan liittyviä merkityksiä. Lisäksi näimme kuinka järjestäytyneen rikollisuuden teemaa ja kuvastoa käytetään hip hop ­videoissa luomaan myyttiä hip hop ­tähden vallasta ja vauraudesta. Vaurautta käsittelevän kappaleen päätteeksi loimme katseen vastavirtaisiin representaatioihin ­ artisteihin, jotka kyseenalaistavat valtavirta-hip hopin materialismia.

Naisten representaatioita analysoitaessa kävi ilmi, että hip hop ­videot noudattavat länsimaisessa mediakulttuurissa vakiintuneita objektivisoivia ja fetisoivia käytänteitä, joiden avulla naiset kuvataan suurelta osin passiivisina seksualisoituina objekteina. Mies-rap-artistit puolestaan näyttäytyivät voimakkaina subjekteina, joilla on valta katsoa ja määrätä naisten käyttäytymistä. Tutkimuksessa käsiteltiin myös parittajahahmon (pimp) yleisyyttä mustassa amerikkalaisessa kulttuurissa ja sen merkityksiä videoissa. Hahmon todettiin juontavan juurensa mustaan oraaliseen ja kirjalliseen traditioon, jossa sen voima on nähty nimenomaan verbaalisena. Analysoidussa videossa parittajahahmon avulla nähtiin luotavan myyttiä rap-artistista lähes kaikkivoipana patriarkaalisena voimana. Viimeisessä analyysiluvussa keskityttiin parodiseen perinteeseen hip hopissa. Vaikka parodian nähtiin osaltaan kyseenalaistavan sosiaalisia rotuhierarkioita, huomattiin, että parodisetkin hip hop ­tekstit saattavat vahvistaa negatiivisia mustien naisten stereotyyppejä ­ analysoidussa videossa erityisesti onnenonkija-myyttiä. Lopuksi käsiteltiin ei-seksistisiä ja naisartistien tuottamia hip hop ­representaatioita naisista.