"Olipa kerran suuri ja mahtava Aral" - representaation politiikkaa luonnon ja kulttuurin välisistä suhteista
RAUTIO, PEKKA (2005)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
2005
Ympäristöpolitiikka - Environmental Policy
Hyväksymispäivämäärä
2005-06-06Tiivistelmä
Hakutermit:
luonto, kulttuuri, representaation politiikka
Tarkastelen tutkielmassani luonnon ja kulttuurin välisiä suhteita sivuavaa representaation politiikkaa Araljärven ympäristökatastrofia käsittelevien lehtiartikkeleiden avulla. Representaation politiikka tarkoittaa tässä yhteydessä representaatioiden avulla tuotettavien merkitysten ja ideologisten katsantokantojen vallitsevuudesta sekä levinneisyydestä käytävää kamppailua, missä luonnon ja luonnollisuuden käsitteillä perustellaan kulttuurisia merkityksiä, joita on pyritty esittämään ”luonnollisina” suhteessa Araljärven tilanteeseen.
Tavoitteeni on ollut selvittää, millä tavoin luonnon käsite on jäsentynyt Araljärven ympäristökatastrofin syitä ilmaisevien esitystapojen taustalle määritettäessä yhteiskuntajärjestelmien ja ympäristöongelmien välisiä syy-yhteyksiä luonnollisuuden tai luonnottomuuden normeilla. Lisäksi olen tarkastellut sitä, kuinka luonnon ja kulttuurin sekä luonnollisuuden ja luonnottomuuden käsitteelliset vastakkainasettelut kyseenalaistuvat analysoimissani Araljärven tilannetta käsittelevissä rep-resentaatioissa. Olen hakenut tutkimuskysymyksiini vastauksia analysoimalla lehtiartikkeleita ideologiakriittisen sisällönanalyysin keinoin sosiaalisen konstruktionismin lähtökohdista eritellen Araljärven tilannetta käsittelevien representaatioiden sisältämiä päätelmiä, päätelmien perusteluja sekä näiden oikeutuksia myytin, metaforan ja metonymian käsitteiden avulla.
Araljärven kuivumiseen johtaneiden syiden ja syy-yhteyksien esitystapojen sekä ilmaisumuotojen analysoiminen on osoittanut, että niissä artikkeleissa, joissa neuvostojärjestelmä on representoitu olemuksensa perusteella Araljärven alueen ympäristöongelmien aiheuttajaksi, luonnon käsite on asetettu kulttuurista erilliseksi todellisuuden alueeksi, ”asioiden luonnoksi”, joka toimii normatiivisena prinsiippinä luonnollisuuden ja luonnottomuuden määrittymiselle. Tämä ilmenee siten, että luonto on totalisoitu Araljärven ominaisuudessa neuvostojärjestelmän hyväksikäytön staattiseksi kohteeksi, jonka olemuksella perustellaan neuvostojärjestelmän epäluonnollisuutta ja saastuttavuutta. Tulkintani mukaan mainitsematta jätetty yhteiskuntajärjestelmä saattaa alkaa tällöin vaikuttaa näennäisen luonnolliselta ja saastuttamattomalta, jos luonnollisuuden normi muotoutuu normaalin ja epänormaalin sekä luonnollisen ja luonnottoman dualistisen vastakkainasettelun tuloksena.
Araljärven kuivumiseen johtaneiden syiden moniselitteisemmän historian esiin tuominen kyseenalaistaa luonnollisuuden ja luonnottomuuden sekä luonnon ja kulttuurin dualistista vastakkainasettelua sekä itsestään selvän luonnollisiksi oletettuja käsityksiä yhteiskuntajärjestyksestä, kulttuurista ja luonnosta. Olenkin pyrkinyt tekemään tutkielmassani tilaa moniarvoisemmille tulkinnoille Araljärven tilanteesta tekemällä dualismit näkyviksi, jotka välittävät näennäisen luonnollisella ”asioiden luonnolla” perusteltavaa binääristä kuvaa yhteiskuntajärjestelmien ja ympäristöongelmien välisistä syy-yhteyksistä.
luonto, kulttuuri, representaation politiikka
Tarkastelen tutkielmassani luonnon ja kulttuurin välisiä suhteita sivuavaa representaation politiikkaa Araljärven ympäristökatastrofia käsittelevien lehtiartikkeleiden avulla. Representaation politiikka tarkoittaa tässä yhteydessä representaatioiden avulla tuotettavien merkitysten ja ideologisten katsantokantojen vallitsevuudesta sekä levinneisyydestä käytävää kamppailua, missä luonnon ja luonnollisuuden käsitteillä perustellaan kulttuurisia merkityksiä, joita on pyritty esittämään ”luonnollisina” suhteessa Araljärven tilanteeseen.
Tavoitteeni on ollut selvittää, millä tavoin luonnon käsite on jäsentynyt Araljärven ympäristökatastrofin syitä ilmaisevien esitystapojen taustalle määritettäessä yhteiskuntajärjestelmien ja ympäristöongelmien välisiä syy-yhteyksiä luonnollisuuden tai luonnottomuuden normeilla. Lisäksi olen tarkastellut sitä, kuinka luonnon ja kulttuurin sekä luonnollisuuden ja luonnottomuuden käsitteelliset vastakkainasettelut kyseenalaistuvat analysoimissani Araljärven tilannetta käsittelevissä rep-resentaatioissa. Olen hakenut tutkimuskysymyksiini vastauksia analysoimalla lehtiartikkeleita ideologiakriittisen sisällönanalyysin keinoin sosiaalisen konstruktionismin lähtökohdista eritellen Araljärven tilannetta käsittelevien representaatioiden sisältämiä päätelmiä, päätelmien perusteluja sekä näiden oikeutuksia myytin, metaforan ja metonymian käsitteiden avulla.
Araljärven kuivumiseen johtaneiden syiden ja syy-yhteyksien esitystapojen sekä ilmaisumuotojen analysoiminen on osoittanut, että niissä artikkeleissa, joissa neuvostojärjestelmä on representoitu olemuksensa perusteella Araljärven alueen ympäristöongelmien aiheuttajaksi, luonnon käsite on asetettu kulttuurista erilliseksi todellisuuden alueeksi, ”asioiden luonnoksi”, joka toimii normatiivisena prinsiippinä luonnollisuuden ja luonnottomuuden määrittymiselle. Tämä ilmenee siten, että luonto on totalisoitu Araljärven ominaisuudessa neuvostojärjestelmän hyväksikäytön staattiseksi kohteeksi, jonka olemuksella perustellaan neuvostojärjestelmän epäluonnollisuutta ja saastuttavuutta. Tulkintani mukaan mainitsematta jätetty yhteiskuntajärjestelmä saattaa alkaa tällöin vaikuttaa näennäisen luonnolliselta ja saastuttamattomalta, jos luonnollisuuden normi muotoutuu normaalin ja epänormaalin sekä luonnollisen ja luonnottoman dualistisen vastakkainasettelun tuloksena.
Araljärven kuivumiseen johtaneiden syiden moniselitteisemmän historian esiin tuominen kyseenalaistaa luonnollisuuden ja luonnottomuuden sekä luonnon ja kulttuurin dualistista vastakkainasettelua sekä itsestään selvän luonnollisiksi oletettuja käsityksiä yhteiskuntajärjestyksestä, kulttuurista ja luonnosta. Olenkin pyrkinyt tekemään tutkielmassani tilaa moniarvoisemmille tulkinnoille Araljärven tilanteesta tekemällä dualismit näkyviksi, jotka välittävät näennäisen luonnollisella ”asioiden luonnolla” perusteltavaa binääristä kuvaa yhteiskuntajärjestelmien ja ympäristöongelmien välisistä syy-yhteyksistä.