John Milton's Paradise Lost as a Theatrical Production
MEANEY, ALEKSIS (2005)
2005
Englantilainen filologia - English Philology
Humanistinen tiedekunta - Faculty of Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2005-06-10
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-14843
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-14843
Tiivistelmä
Hakutermit:
Milton Paradise Lost Theatre Representation Adaptation
Tutkimuksessa tarkastellaan John Miltonin eeppistä runoteosta Paradise Lost (1667, suom. Kadotettu Paratiisi) ja sen soveltuvuutta teatteriesitykseksi. Tavoitteena on esittää, että koska teos on osa eeppistä traditiota, se jo itsessään soveltuu julkisesti esitettäväksi, ja täten sisältää hyvät edellytykset myös teatteriesitykseksi. Tutkimuksessa pyritään osoittamaan teoksen dramatisaatioprosessin arvo itsenäisenä tutkimusvälineenä alkuperäisteokseen. Tähän liittyen tutkimuksessa tarkastellaan taiteellisen luomisprosessin aikana keskeisten esille nousseiden teemojen tulkitsemista nykypäivänä ja verrataan niitä muiden Milton-tutkijoiden havaintoihin.
Tutkimustyö suoritettiin hyvin käytännönläheisesti Tampere English Students’ Theatre:n (lyh. TEST) puitteissa tehtynä ja esitettynä näytelmäproduktiona John Milton’s Paradise Lost. Tutkimuksessa käytetään myös Paavo Liskin, David Guthrie Burnsin ja Sami Vehmersuon myöntämiä haastatteluja, joissa he ilmaisevat omia näkemyksiään taiteilijoina alkuperäisteokseen, sen tulkitsemiseen ja sen mahdollisuuksiin teatteriesityksenä. Mainittakoon, että Paavo Liski oli yksi ensimmäisiä maailmassa, joka ohjasi Kadotetun Paratiisin ammattiteatterin voimin (1976, Helsingin Kaupungin Teatteri). Omia ja heidän havaintojaan verrataan tunnettujen Milton-tutkijoiden analyyseihin alkuperäisteoksen teemoista, mm. Aatamin ja Eevan valtasuhteiden, seksismin, politiikan, sekä Saatanan itsensä uudelleenmäärittämisprosessin alueilta. Näitä ajatuksia tarkastellaan luovan teatteritaiteen käytännön ja teorian prosessien raameissa, jonka puitteissa tarkastellaan myös alkuperäisteoksen tematiikan ja vertauskuvallisuuden välittymistä teatterilavalle.
Huolimatta eeppisestä mittakaavastaan, Paradise Lostia on siis yritetty useita kertoja siirtää teatterilavalle, vaihtelevalla menestyksellä. Teoksen valtavan mittakaavan ja teemojen määrän takia minkä tahansa teatteriesityksen ohjaajan täytyy valita itselleen keskeisimmät teemat ja keskittyä niihin. John Milton’s Paradise Lost oli esityksenä yritys siirtää koko teoksen rakenne teatterilavalle, mutta muuntaen sen muotoon, joka on 21. vuosisadalla elävälle katsojalle helpommin ymmärrettävissä ja samaistuttavissa.
Tutkimuksessa paneudutaan laajasti John Milton’s Paradise Lost tuotantoprosessin aikana tehtyihin käytännön ratkaisuihin näyttelijäntyöstä, lavastuksesta, puvustuksesta, sekä kaikista muista teatteri-ilmaisun osa-alueista, jotka vaikuttivat esityksen lopulliseen ilmiasuun ja pyritään samalla vastaamaan kysymykseen kuinka ne reflektoivat alkuperäisteoksen tarinaa, ilmettä, teemoja ja tunnelmaa.
Milton Paradise Lost Theatre Representation Adaptation
Tutkimuksessa tarkastellaan John Miltonin eeppistä runoteosta Paradise Lost (1667, suom. Kadotettu Paratiisi) ja sen soveltuvuutta teatteriesitykseksi. Tavoitteena on esittää, että koska teos on osa eeppistä traditiota, se jo itsessään soveltuu julkisesti esitettäväksi, ja täten sisältää hyvät edellytykset myös teatteriesitykseksi. Tutkimuksessa pyritään osoittamaan teoksen dramatisaatioprosessin arvo itsenäisenä tutkimusvälineenä alkuperäisteokseen. Tähän liittyen tutkimuksessa tarkastellaan taiteellisen luomisprosessin aikana keskeisten esille nousseiden teemojen tulkitsemista nykypäivänä ja verrataan niitä muiden Milton-tutkijoiden havaintoihin.
Tutkimustyö suoritettiin hyvin käytännönläheisesti Tampere English Students’ Theatre:n (lyh. TEST) puitteissa tehtynä ja esitettynä näytelmäproduktiona John Milton’s Paradise Lost. Tutkimuksessa käytetään myös Paavo Liskin, David Guthrie Burnsin ja Sami Vehmersuon myöntämiä haastatteluja, joissa he ilmaisevat omia näkemyksiään taiteilijoina alkuperäisteokseen, sen tulkitsemiseen ja sen mahdollisuuksiin teatteriesityksenä. Mainittakoon, että Paavo Liski oli yksi ensimmäisiä maailmassa, joka ohjasi Kadotetun Paratiisin ammattiteatterin voimin (1976, Helsingin Kaupungin Teatteri). Omia ja heidän havaintojaan verrataan tunnettujen Milton-tutkijoiden analyyseihin alkuperäisteoksen teemoista, mm. Aatamin ja Eevan valtasuhteiden, seksismin, politiikan, sekä Saatanan itsensä uudelleenmäärittämisprosessin alueilta. Näitä ajatuksia tarkastellaan luovan teatteritaiteen käytännön ja teorian prosessien raameissa, jonka puitteissa tarkastellaan myös alkuperäisteoksen tematiikan ja vertauskuvallisuuden välittymistä teatterilavalle.
Huolimatta eeppisestä mittakaavastaan, Paradise Lostia on siis yritetty useita kertoja siirtää teatterilavalle, vaihtelevalla menestyksellä. Teoksen valtavan mittakaavan ja teemojen määrän takia minkä tahansa teatteriesityksen ohjaajan täytyy valita itselleen keskeisimmät teemat ja keskittyä niihin. John Milton’s Paradise Lost oli esityksenä yritys siirtää koko teoksen rakenne teatterilavalle, mutta muuntaen sen muotoon, joka on 21. vuosisadalla elävälle katsojalle helpommin ymmärrettävissä ja samaistuttavissa.
Tutkimuksessa paneudutaan laajasti John Milton’s Paradise Lost tuotantoprosessin aikana tehtyihin käytännön ratkaisuihin näyttelijäntyöstä, lavastuksesta, puvustuksesta, sekä kaikista muista teatteri-ilmaisun osa-alueista, jotka vaikuttivat esityksen lopulliseen ilmiasuun ja pyritään samalla vastaamaan kysymykseen kuinka ne reflektoivat alkuperäisteoksen tarinaa, ilmettä, teemoja ja tunnelmaa.