Defenssimekanismien suojeleva funktio
LINDBLOM, JALLU (2005)
2005
Psykologia - Psychology
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2005-06-08
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-14840
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-14840
Tiivistelmä
Hakutermit:
puolustusmekanismit, itsesäätely, empiirinen tutkimus, psykoanalyysi, kognitiivinen psykologia, terrorismi
Teoreettisen määritelmän mukaan defenssimekanismit suojelevat yksilöä liian suuren psyykkisen uhkan kokemiselta ja auttavat ylläpitämään psyykkistä tasapainoa. Defenssimekanismit voivat toteuttaa suojelevaa funktiota vaikuttamalla psyykkiseen uhkaan liittyviin emootioihin ja kognitioihin. Empiirisesti defenssimekanismien kausaalisia vaikutuksia on kuitenkin tutkittu vähän. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan projektion, kieltämisen ja älyllistämisen toimintamekanismeja sekä suojelevan funktion toteutumista. Tutkimuskysymykset ovat: 1) Mitkä ovat defenssimekanismien vaikutukset psyykkiselle uhkalle? 2) Mitkä ovat defenssimekanismien vaikutukset psyykkiselle tasapainolle? 3) Mitkä ovat defenssimekanismien toimintamekanismit?
Defenssimekanismien toimintaa tutkittiin kokeellisella asetelmalla. Koehenkilöille (yliopisto-opiskelijat, n=147) esitettiin uhkaa tuottavana ärsykkeenä materiaalia ”syyskuun 11.” terrori-iskusta. Koeasetelma järjestettiin noin kaksi kuukautta terrori-iskun jälkeen. Kokeellisen käsittelyn ohjaamina koehenkilöt prosessoivat psyykkistä uhkaa joko projektiivisesti, kieltävästi, älyllistävästi tai neutraalisti (kontrolliryhmä). Koehenkilöiltä mitattiin myös persoonallisuuteen kuuluva taipumus projektion, kieltämisen ja älyllistämisen käyttöön. Analyyseissä tutkittiin koehenkilöiden persoonallisuuteen kuuluvien ja kokeellisesti aktivoitujen defenssimekanismien vaikutuksia. Aineiston analysoinnissa käytettiin faktorianalyysiä, monimuuttujaista kovarianssianalyysiä ja regressioanalyysiä (mediaatiomallit).
Hypoteesien mukaisesti älyllistämisen käyttö vähensi psyykkiseen uhkaan liittyviä kielteisiä emootioita ja projektion käyttö lisäsi uhkaan liittyviä vihamielisyyden emootioita. Älyllistämisen kausaaliset vaikutukset olivat voimakkaimmat persoonallisuudeltaan korkeasti älyllistävillä koehenkilöillä. Korrelatiivisiin yhteyksiin perustuvat mediaatiomallit osoittivat, että älyllistämisen psyykkistä tasapainoa suojeleva vaikutus toteutui siten, että älyllistäminen vähensi psyykkiseen uhkaan liittyvää ahdistuneisuutta. Hypoteesien vastaisesti projektion käyttö lisäsi psyykkistä uhkaa, ja altisti psyykkisen tasapainon heikkenemiselle psyykkisesti uhkaavissa tilanteissa. Kieltämisen käytöllä ei ollut selviä yhteyksiä psyykkiseen uhkaan tai psyykkiseen tasapainoon.
Tulokset osoittivat että älyllistäminen toimii funktionaalisena defenssimekanismina. Älyllistämisen käyttö uhkaavissa tilanteissa näyttää vähentävän uhkaan liittyviä kielteisiä emootioita, mikä puolestaan vähentää painetta integroida uhkaavia kognitioita vallitsevaan käsitejärjestelmään. Psykodynaamisen teorian vastaisesti projektion käytön vaikutukset olivat dysfunktionaalisia. Projektioon näyttää liittyvän aiempien kielteisten kokemusten aktivoituminen, mutta tähän ei liity itsesäätelyllistä funktiota.
puolustusmekanismit, itsesäätely, empiirinen tutkimus, psykoanalyysi, kognitiivinen psykologia, terrorismi
Teoreettisen määritelmän mukaan defenssimekanismit suojelevat yksilöä liian suuren psyykkisen uhkan kokemiselta ja auttavat ylläpitämään psyykkistä tasapainoa. Defenssimekanismit voivat toteuttaa suojelevaa funktiota vaikuttamalla psyykkiseen uhkaan liittyviin emootioihin ja kognitioihin. Empiirisesti defenssimekanismien kausaalisia vaikutuksia on kuitenkin tutkittu vähän. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan projektion, kieltämisen ja älyllistämisen toimintamekanismeja sekä suojelevan funktion toteutumista. Tutkimuskysymykset ovat: 1) Mitkä ovat defenssimekanismien vaikutukset psyykkiselle uhkalle? 2) Mitkä ovat defenssimekanismien vaikutukset psyykkiselle tasapainolle? 3) Mitkä ovat defenssimekanismien toimintamekanismit?
Defenssimekanismien toimintaa tutkittiin kokeellisella asetelmalla. Koehenkilöille (yliopisto-opiskelijat, n=147) esitettiin uhkaa tuottavana ärsykkeenä materiaalia ”syyskuun 11.” terrori-iskusta. Koeasetelma järjestettiin noin kaksi kuukautta terrori-iskun jälkeen. Kokeellisen käsittelyn ohjaamina koehenkilöt prosessoivat psyykkistä uhkaa joko projektiivisesti, kieltävästi, älyllistävästi tai neutraalisti (kontrolliryhmä). Koehenkilöiltä mitattiin myös persoonallisuuteen kuuluva taipumus projektion, kieltämisen ja älyllistämisen käyttöön. Analyyseissä tutkittiin koehenkilöiden persoonallisuuteen kuuluvien ja kokeellisesti aktivoitujen defenssimekanismien vaikutuksia. Aineiston analysoinnissa käytettiin faktorianalyysiä, monimuuttujaista kovarianssianalyysiä ja regressioanalyysiä (mediaatiomallit).
Hypoteesien mukaisesti älyllistämisen käyttö vähensi psyykkiseen uhkaan liittyviä kielteisiä emootioita ja projektion käyttö lisäsi uhkaan liittyviä vihamielisyyden emootioita. Älyllistämisen kausaaliset vaikutukset olivat voimakkaimmat persoonallisuudeltaan korkeasti älyllistävillä koehenkilöillä. Korrelatiivisiin yhteyksiin perustuvat mediaatiomallit osoittivat, että älyllistämisen psyykkistä tasapainoa suojeleva vaikutus toteutui siten, että älyllistäminen vähensi psyykkiseen uhkaan liittyvää ahdistuneisuutta. Hypoteesien vastaisesti projektion käyttö lisäsi psyykkistä uhkaa, ja altisti psyykkisen tasapainon heikkenemiselle psyykkisesti uhkaavissa tilanteissa. Kieltämisen käytöllä ei ollut selviä yhteyksiä psyykkiseen uhkaan tai psyykkiseen tasapainoon.
Tulokset osoittivat että älyllistäminen toimii funktionaalisena defenssimekanismina. Älyllistämisen käyttö uhkaavissa tilanteissa näyttää vähentävän uhkaan liittyviä kielteisiä emootioita, mikä puolestaan vähentää painetta integroida uhkaavia kognitioita vallitsevaan käsitejärjestelmään. Psykodynaamisen teorian vastaisesti projektion käytön vaikutukset olivat dysfunktionaalisia. Projektioon näyttää liittyvän aiempien kielteisten kokemusten aktivoituminen, mutta tähän ei liity itsesäätelyllistä funktiota.