Kehitystehtävien asynkronia ja parisuhde isyyden rakentumisessa
KAMPMAN, MIKKO (2005)
2005
Psykologia - Psychology
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2005-06-07
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-14826
http://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-14826
Tiivistelmä
Hakutermit:
kehitystehtävä, asynkronia, parisuhde, isyys, transitio, vanhemmuus
Tässä tutkimuksessa selvitettiin puolisoiden kehitystehtävien asynkronian vaikutusta parisuhdetyytyväisyyteen sekä parisuhdetyytyväisyyden merkitystä isyyden rakentumisessa. Isän ja äidin kehitystehtävät transitiossa vanhemmuuteen ovat laadultaan erilaiset ja etenevät eri nopeuksilla. Toisen puolison jäädessä kehitystehtävässään toisesta jälkeen muodostuu kehitystehtäien asynkroniaa, joka saattaa laskea puolisoiden parisuhdetyytyväisyyttä. Parisuhdetyytyväisyydellä oletetaan olevan merkitystä erityisesti isän kehitystehtävän edistymisessä ja isyyskompetenssin muodostumisessa. Tutkimuskysymykset olivat, vaikuttaako kehitystehtävien asynkronia parisuhdetyytyväisyyteen, onko parisuhde-tyytyväisyys yhteydessä kehitystehtävän tasoon ja vanhemmuuskompetenssiin ja onko tässä yhteydessä eroa isien ja äitien välillä.
Tutkimukseen osallistui 277 ensimmäisen lapsensa saanutta pariskuntaa. Mittausajankohtia oli kaksi: lapsen ollessa 2 kk ja 12 kk. Pariskunnilta mitattiin parisuhdetyytyväisyys, kehitystehtävän taso, kehitystehtävien asynkronia ja vanhemmuuskompetenssi itsearviointi-lomakkeilla. Isyyden rakentumisen keskeisistä tekijöistä muodostettiin teoreettinen malli, jota testattiin osittain. Tulokset osoittivat, että lisääntynyt kehitystehtävien asynkronia laski parisuhdetyytyväisyyttä ja että parisuhdetyytyväisyys oli yhteydessä kehitystehtävän tasoon ja vanhemmuuskompetenssiin. Eroa isien ja äitien välillä parisuhteen vaikutuksessa kehitystehtävän tasoon ja vanhemmuuskompetenssiin ei tässä tutkimuksessa tullut esille. Teoreettinen malli isyyden rakentumisen keskeisistä tekijöistä sai tukea, ja jatkotutkimuksia tarvitaan mallin täydentämiseksi ja vastaavan mallin muodostamiseen äitiyden rakentumisen keskeisistä tekijöistä. Tulosten perusteella vanhempien olisi tärkeää saada tietoa transition haasteista ja niiden kohtaamisesta välttääkseen transitiolle tyypillisiä lapsen hyvinvointiin ja kehitykseen vaikuttavia parisuhteen kriisejä.
kehitystehtävä, asynkronia, parisuhde, isyys, transitio, vanhemmuus
Tässä tutkimuksessa selvitettiin puolisoiden kehitystehtävien asynkronian vaikutusta parisuhdetyytyväisyyteen sekä parisuhdetyytyväisyyden merkitystä isyyden rakentumisessa. Isän ja äidin kehitystehtävät transitiossa vanhemmuuteen ovat laadultaan erilaiset ja etenevät eri nopeuksilla. Toisen puolison jäädessä kehitystehtävässään toisesta jälkeen muodostuu kehitystehtäien asynkroniaa, joka saattaa laskea puolisoiden parisuhdetyytyväisyyttä. Parisuhdetyytyväisyydellä oletetaan olevan merkitystä erityisesti isän kehitystehtävän edistymisessä ja isyyskompetenssin muodostumisessa. Tutkimuskysymykset olivat, vaikuttaako kehitystehtävien asynkronia parisuhdetyytyväisyyteen, onko parisuhde-tyytyväisyys yhteydessä kehitystehtävän tasoon ja vanhemmuuskompetenssiin ja onko tässä yhteydessä eroa isien ja äitien välillä.
Tutkimukseen osallistui 277 ensimmäisen lapsensa saanutta pariskuntaa. Mittausajankohtia oli kaksi: lapsen ollessa 2 kk ja 12 kk. Pariskunnilta mitattiin parisuhdetyytyväisyys, kehitystehtävän taso, kehitystehtävien asynkronia ja vanhemmuuskompetenssi itsearviointi-lomakkeilla. Isyyden rakentumisen keskeisistä tekijöistä muodostettiin teoreettinen malli, jota testattiin osittain. Tulokset osoittivat, että lisääntynyt kehitystehtävien asynkronia laski parisuhdetyytyväisyyttä ja että parisuhdetyytyväisyys oli yhteydessä kehitystehtävän tasoon ja vanhemmuuskompetenssiin. Eroa isien ja äitien välillä parisuhteen vaikutuksessa kehitystehtävän tasoon ja vanhemmuuskompetenssiin ei tässä tutkimuksessa tullut esille. Teoreettinen malli isyyden rakentumisen keskeisistä tekijöistä sai tukea, ja jatkotutkimuksia tarvitaan mallin täydentämiseksi ja vastaavan mallin muodostamiseen äitiyden rakentumisen keskeisistä tekijöistä. Tulosten perusteella vanhempien olisi tärkeää saada tietoa transition haasteista ja niiden kohtaamisesta välttääkseen transitiolle tyypillisiä lapsen hyvinvointiin ja kehitykseen vaikuttavia parisuhteen kriisejä.