Kansallinen identiteetti murroksessa? Kylmän sodan jälkeisen Suomen poliittisen, taloudellisen ja kulttuurisen identiteetin tarkastelua esimerkkinä yhteiskunnallisten mielipidelehtien artikkeliaineisto vuosina 1989 - 1992. Historiallis-geopoliittinen tutkimus
HUHTANEN, JOUNI (2005)
2005
Suomen historia - Finnish History
Humanistinen tiedekunta - Faculty of Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2005-05-27
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-14810
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-14810
Tiivistelmä
Sivuaineen tutkielma
Tässä tutkimuksessa tarkastellaan Itä-Euroopassa vuosina 1989 - 1991 tapahtunutta poliittis-ideologista murrosta sekä sen vaikutuksia Suomen kansalliseen identiteettiin. Tutkimuksen tarkoitus on avata käsitystä Suomesta, suomalaisuudesta ja suomalaisten suhtautumisesta eurooppalaisuuteen kolmen teeman kautta: tutkimuksessa mielenkiinnon kohteeksi asettuu ensinnäkin se, miten ja missä suhteessa Itä-Euroopassa tapahtunut taloudellis-ideologinen muutos ja siihen liittynyt nationalismin nousun uhka vaikuttivat Suomen taloudellisiin, ideologisiin ja poliittisiin perusteisiin sekä pohjoismaisen hyvinvointivaltiomallin elinvoimaisuuteen. Toisaalta tutkimuksessa tarkastellaan sitä, millaisten muutosten kouriin Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikka Itä-Euroopan murroksen seurauksena joutui. Tällöin tarkastellaan ensisijaisesti niitä tulkintoja ja sitä keskustelua, jota lähdeaineistossa käytiin Suomen EY-jäsenyydestä, mahdollisesta NATO- tai WEU -jäsenyydestä sekä sotilaallisesta liittoutumattomuudesta. Tutkimuksen kolmas aihealue käsittelee Suomen kansallisessa identiteetissä tapahtuneita muutoksia kulttuurisista lähtökohdista käsin: tällöin kysytään, miten kuva suomalaisuudesta muuttui itäblokin romahtamisen myötä, miten suomalaisten suhtautuminen Venäjään muuttui ja millaisia vaikutuksia Itä-Euroopan murroksella oli Suomen sivistykselliselle elämälle sekä kansallisen identiteetin muotoutumiselle.
Tutkimuksen teoreettisen perustan muodostaa geopoliittinen viitekehys yhdistettynä kriittiseen historiantutkimukselliseen tarkasteluun. Historiallinen selittäminen nähdään tässä asioiden keskinäisten yhteyksien jäljittämisenä ja kuvaamisena, mistä syystä tutkimuksen historiallinen päättely on konstruktiivista, ‘kertomuksellista’ päättelyä, jossa keskeiseen asemaan nousee lähdekritiikki. Geopoliittista käyttäytymistä puolestaan on tietyssä mielessä esiintynyt maailmassa kautta historian. ‘Geopolitiikka’ voidaan ymmärtää minkä tahansa alueellisesti määritetyn yhteisön pyrkimyksenä parantaa poliittista, sotilaallista ja taloudellista asemaansa muihin vastaaviin yhteisöihin nähden tilan hallinnan ja käytön avulla. Tieteellisessä mielessä geopolitiikka on teoreettisten perusteiden etsimistä maapallon tilan jakaantumiselle ja yhteisöjen käyttäytymiselle.
Tässä tutkimuksessa geopolitiikalla on vahva side ajatukseen kansallisesta ja valtiollisesta identiteetistä. Identiteetillä ymmärretään keskuksen omaavaa, täysin yhtenäistä yksilöä (yksikköä), joka on varustettu tietoisuudella, järjellä ja toimintakykyisyydellä ja jonka ‘keskus’ muodostuu sisäisestä ytimestä. Tämä ydin ei kuitenkaan ole autonominen tai itseään kannatteleva, vaan rakentuu suhteessa ‘merkityksellisiin toisiin’, jotka välittävät subjektille tämän asuttamien maailmojen arvot, merkitykset ja symbolit eli kulttuurin. Klassisessa mielessä identiteetti muotoutuu minän ja yhteiskunnan välisessä vuorovaikutuksessa: subjektilla on yhä sisäinen ydin tai olemus, eräänlainen ‘tosi minä’, mutta se muodostuu ja muokkautuu jatkuvassa dialogissa ulkopuolella olevien kultturisten maailmojen ja niiden tarjoamien identiteettien kanssa. Tutkimus pyrkii osoittamaan, miten suomalainen kansallinen identiteetti tarkastelujakson aikana muodostui yhtäältä suhteessa Venäjään ja toisaalta suhteessa Länsi-Euroopan taloudelliseen yhdentymiseen.
Tutkimuskohteen ajallisen läheisyyden vuoksi tutkimuksessa ei ole ollut mahdollista käyttää arkistolähteitä tai muita painamattomia lähteitä, mikä on osaltaan asettanut rajoituksia tutkimuksessa käytettyjen lähteiden määrälle ja laadulle. Näin ollen lähteiden valinnassa on täytynyt rajoittua lehdistö- ja kirjallisuuslähteisiin. Tutkimuksen päälähderyhmän muodostavat seuraavat lehdet: Kanava, Suomen Kuvalehti, Ulkopolitiikka ja Ydin. Kyseisten lehtien laajaan artikkelimateriaaliin perustuvaa kylmän sodan seurausten tarkastelua ei maassamme aikaisemmin ole tehty. Lehdet eivät ole puoluelehtiä vaan sitoutumattomia julkaisuja, joissa voidaan nähdä tietty ideologinen tai aatteellinen painotus. Kanava ja Ulkopolitiikka edustavat liberaalia näkökulmaa. Ydin taas on profiloitunut vasemmistolaisena mielipidelehtenä. Suomen Kuvalehti on kerran viikossa ilmestyvä sitoutumaton aikakauslehti, joka keskittyy poliittisiin ja muihin ajankohtaisiin aiheisiin. Tarkastelujakson aikana se julkaisi jonkin verran suomeksi käännettyjä ulkomaisia alkuperäistekstejä kuten mm. yhdysvaltalaisen politikon Henry Kissingerin kolumneja ja Neuvostoliiton presidentin Mihail Gorbatshovin kirjeitä. Lehtien sitoutumattoman luonteen vuoksi tutkimus ei tarkastele itäblokin romahtamista puoluetason ongelmana vaan suomalaista eliittiälymystöä koskettaneena ilmiönä.
Tutkimus pyrkii osoittamaan, millaista ideologista keskustelua Suomen poliittinen eliitti vuosina 1989 - 1991 kävi yhtäältä Suomen idänsuhteiden muutoksista ja toisaalta suuntautumisesta kohti Länsi-Euroopan integraatiota. Taloudellisia ongelmia Suomelle muodosti erityisesti EY:n mahdollisesti mukanaan tuoma verotuksen harmonisointi, joka herätti Suomessa keskustelun hyvinvointivaltiomallin rakenteiden purkamisesta. Myös Itä-Euroopan nouseva nationalismi koettiin uhkatekijänä. Toisaalta Länsi-Euroopan integraation myötä avautuvat sisämarkkinat loivat Suomelle aivan uudenlaisia taloudellisia mahdollisuuksia. Vaikka Itä-Euroopan murroksen aiheuttamat geopoliittiset muutokset tarjosivat maallemme mahdollisuuden omaksua uudenlainen, läntinen identiteetti, ei tuohon tilaisuuteen tartuttu ehdoitta. Suomalaiseen kansalliseen identiteettiin liityvä varovaisuus ja harkinta nousivat esiin lähteistössä käydyssä keskustelussa. Suomi oli koko historiansa ajan kokenut olevansa kahden kulttuurin, idän ja lännen, ortodoksisuuden ja luterilaisuuden, sosialismin ja demokratian rajamaa, eikä se tästä leimasta päässyt eroon kylmän sodan päätyttyäkään, vaikka sen rooli oli hitaasti muuttumassa idän vartiolinnakkeesta idän ja lännen kulttuureita yhdistäväksi välitysasemaksi.
Hakutermit:
poliittinen historia, kylmä sota, 1980-luku, 1990-luku
Tässä tutkimuksessa tarkastellaan Itä-Euroopassa vuosina 1989 - 1991 tapahtunutta poliittis-ideologista murrosta sekä sen vaikutuksia Suomen kansalliseen identiteettiin. Tutkimuksen tarkoitus on avata käsitystä Suomesta, suomalaisuudesta ja suomalaisten suhtautumisesta eurooppalaisuuteen kolmen teeman kautta: tutkimuksessa mielenkiinnon kohteeksi asettuu ensinnäkin se, miten ja missä suhteessa Itä-Euroopassa tapahtunut taloudellis-ideologinen muutos ja siihen liittynyt nationalismin nousun uhka vaikuttivat Suomen taloudellisiin, ideologisiin ja poliittisiin perusteisiin sekä pohjoismaisen hyvinvointivaltiomallin elinvoimaisuuteen. Toisaalta tutkimuksessa tarkastellaan sitä, millaisten muutosten kouriin Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikka Itä-Euroopan murroksen seurauksena joutui. Tällöin tarkastellaan ensisijaisesti niitä tulkintoja ja sitä keskustelua, jota lähdeaineistossa käytiin Suomen EY-jäsenyydestä, mahdollisesta NATO- tai WEU -jäsenyydestä sekä sotilaallisesta liittoutumattomuudesta. Tutkimuksen kolmas aihealue käsittelee Suomen kansallisessa identiteetissä tapahtuneita muutoksia kulttuurisista lähtökohdista käsin: tällöin kysytään, miten kuva suomalaisuudesta muuttui itäblokin romahtamisen myötä, miten suomalaisten suhtautuminen Venäjään muuttui ja millaisia vaikutuksia Itä-Euroopan murroksella oli Suomen sivistykselliselle elämälle sekä kansallisen identiteetin muotoutumiselle.
Tutkimuksen teoreettisen perustan muodostaa geopoliittinen viitekehys yhdistettynä kriittiseen historiantutkimukselliseen tarkasteluun. Historiallinen selittäminen nähdään tässä asioiden keskinäisten yhteyksien jäljittämisenä ja kuvaamisena, mistä syystä tutkimuksen historiallinen päättely on konstruktiivista, ‘kertomuksellista’ päättelyä, jossa keskeiseen asemaan nousee lähdekritiikki. Geopoliittista käyttäytymistä puolestaan on tietyssä mielessä esiintynyt maailmassa kautta historian. ‘Geopolitiikka’ voidaan ymmärtää minkä tahansa alueellisesti määritetyn yhteisön pyrkimyksenä parantaa poliittista, sotilaallista ja taloudellista asemaansa muihin vastaaviin yhteisöihin nähden tilan hallinnan ja käytön avulla. Tieteellisessä mielessä geopolitiikka on teoreettisten perusteiden etsimistä maapallon tilan jakaantumiselle ja yhteisöjen käyttäytymiselle.
Tässä tutkimuksessa geopolitiikalla on vahva side ajatukseen kansallisesta ja valtiollisesta identiteetistä. Identiteetillä ymmärretään keskuksen omaavaa, täysin yhtenäistä yksilöä (yksikköä), joka on varustettu tietoisuudella, järjellä ja toimintakykyisyydellä ja jonka ‘keskus’ muodostuu sisäisestä ytimestä. Tämä ydin ei kuitenkaan ole autonominen tai itseään kannatteleva, vaan rakentuu suhteessa ‘merkityksellisiin toisiin’, jotka välittävät subjektille tämän asuttamien maailmojen arvot, merkitykset ja symbolit eli kulttuurin. Klassisessa mielessä identiteetti muotoutuu minän ja yhteiskunnan välisessä vuorovaikutuksessa: subjektilla on yhä sisäinen ydin tai olemus, eräänlainen ‘tosi minä’, mutta se muodostuu ja muokkautuu jatkuvassa dialogissa ulkopuolella olevien kultturisten maailmojen ja niiden tarjoamien identiteettien kanssa. Tutkimus pyrkii osoittamaan, miten suomalainen kansallinen identiteetti tarkastelujakson aikana muodostui yhtäältä suhteessa Venäjään ja toisaalta suhteessa Länsi-Euroopan taloudelliseen yhdentymiseen.
Tutkimuskohteen ajallisen läheisyyden vuoksi tutkimuksessa ei ole ollut mahdollista käyttää arkistolähteitä tai muita painamattomia lähteitä, mikä on osaltaan asettanut rajoituksia tutkimuksessa käytettyjen lähteiden määrälle ja laadulle. Näin ollen lähteiden valinnassa on täytynyt rajoittua lehdistö- ja kirjallisuuslähteisiin. Tutkimuksen päälähderyhmän muodostavat seuraavat lehdet: Kanava, Suomen Kuvalehti, Ulkopolitiikka ja Ydin. Kyseisten lehtien laajaan artikkelimateriaaliin perustuvaa kylmän sodan seurausten tarkastelua ei maassamme aikaisemmin ole tehty. Lehdet eivät ole puoluelehtiä vaan sitoutumattomia julkaisuja, joissa voidaan nähdä tietty ideologinen tai aatteellinen painotus. Kanava ja Ulkopolitiikka edustavat liberaalia näkökulmaa. Ydin taas on profiloitunut vasemmistolaisena mielipidelehtenä. Suomen Kuvalehti on kerran viikossa ilmestyvä sitoutumaton aikakauslehti, joka keskittyy poliittisiin ja muihin ajankohtaisiin aiheisiin. Tarkastelujakson aikana se julkaisi jonkin verran suomeksi käännettyjä ulkomaisia alkuperäistekstejä kuten mm. yhdysvaltalaisen politikon Henry Kissingerin kolumneja ja Neuvostoliiton presidentin Mihail Gorbatshovin kirjeitä. Lehtien sitoutumattoman luonteen vuoksi tutkimus ei tarkastele itäblokin romahtamista puoluetason ongelmana vaan suomalaista eliittiälymystöä koskettaneena ilmiönä.
Tutkimus pyrkii osoittamaan, millaista ideologista keskustelua Suomen poliittinen eliitti vuosina 1989 - 1991 kävi yhtäältä Suomen idänsuhteiden muutoksista ja toisaalta suuntautumisesta kohti Länsi-Euroopan integraatiota. Taloudellisia ongelmia Suomelle muodosti erityisesti EY:n mahdollisesti mukanaan tuoma verotuksen harmonisointi, joka herätti Suomessa keskustelun hyvinvointivaltiomallin rakenteiden purkamisesta. Myös Itä-Euroopan nouseva nationalismi koettiin uhkatekijänä. Toisaalta Länsi-Euroopan integraation myötä avautuvat sisämarkkinat loivat Suomelle aivan uudenlaisia taloudellisia mahdollisuuksia. Vaikka Itä-Euroopan murroksen aiheuttamat geopoliittiset muutokset tarjosivat maallemme mahdollisuuden omaksua uudenlainen, läntinen identiteetti, ei tuohon tilaisuuteen tartuttu ehdoitta. Suomalaiseen kansalliseen identiteettiin liityvä varovaisuus ja harkinta nousivat esiin lähteistössä käydyssä keskustelussa. Suomi oli koko historiansa ajan kokenut olevansa kahden kulttuurin, idän ja lännen, ortodoksisuuden ja luterilaisuuden, sosialismin ja demokratian rajamaa, eikä se tästä leimasta päässyt eroon kylmän sodan päätyttyäkään, vaikka sen rooli oli hitaasti muuttumassa idän vartiolinnakkeesta idän ja lännen kulttuureita yhdistäväksi välitysasemaksi.
Hakutermit:
poliittinen historia, kylmä sota, 1980-luku, 1990-luku