Oppiminen kilpatanssissa
TAINIO, ILONA (2005)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
TAINIO, ILONA
2005
Kasvatustiede - Education
Kasvatustieteiden tiedekunta - Faculty of Education
Hyväksymispäivämäärä
2005-06-03Tiivistelmä
Hakutermit:
kilpatanssi, tanssinoppiminen, taiteellinen oppimisprosessi
Tämän tutkielman aiheena on ollut oppiminen kilpatanssissa, mitä on tarkasteltu taiteellisen oppimisprosessin, erilaisten oppimistyylien ja tanssiharjoittelun motivaatioilmaston näkökulmista. Tutkimusmenetelmänä on käytetty parihaastatteluin toteutettua teemahaastattelua ja tutkimuskohteena on ollut 10 kilpatanssijaa, eli viisi kilpatanssiparia, tamperelaisista tanssiurheiluseuroista Spiral ja Step.
Tulokset vahvistavat Savan (1993), Sinivuoren (1998) ja Pääjoen (2004) kuvaaman taiteellisen oppimisprosessin mallin olemassaolon ja sen tärkeän merkityksen kilpatanssin oppimisessa. Taiteellisessa oppimisprosessissa välittömät aistikokemukset ja elämykset, esteettinen ja eettinen arvottaminen sekä yksilöllinen ja vuorovaikutuksellinen pohdinta yhdistyvät johtaen lopulta taiteellis-esteettiseen käsittämiseen. Taiteen tietämiseen kytkeytyy hyvä kilpatanssin hallinnan taso, mikä on saavutettavissa henkilökohtaisesti merkityksellisen ja omakohtaisesti koetun kilpatanssin oppimisprosessin sekä sen käsitteellistämisen ja reflektoinnin kyvyn kautta.
Kilpatanssin oppiminen etenee Fischmanin ja Oxendinen (2000) sekä Kassingin ja Jayn (2003) esittämien motorisen oppimisen vaiheiden, kognitiivinen, assosiatiivinen ja autonominen, mukaisesti. Kognitiivisessa vaiheessa olennaista on kilpatanssin liikemateriaalin oppiminen oikein ja assosiatiivisessa vaiheessa keskitytään tämän liikemateriaalin taitavan tuottamisen kehittämiseen, jotta autonomisessa vaiheessa voitaisiin luoda omaleimainen kilpatanssin liikekieli.
Kilpatanssissa ei voida osoittaa tietyn tanssinoppimistyylin olevan ainoa oikea, vaan kilpatanssin oppimistyylit ovat yksilöllisiä. Kilpatanssin oppimisessa kehollisella tiedolla on keskeinen asema, joten tekemällä oppiminen ja jatkuvuuden säilyttäminen ovat tärkeitä asioita kilpatanssin portaittaisesti etenevissä oppimisprosesseissa. Tehtäväkeskeisen tanssiharjoittelun motivaatioilmaston käyttö johtaa kilpatanssijoiden itseohjautuvuuden lisääntymiseen sekä kilpatanssin oppimisessa edistymiseen. Tulokset uusintavat kilpatanssin opetuksen perinteitä. Opettajajohtoisuus korostuu kilpatanssin oppimisen ja opetuksen tehokkaimpana menetelmänä ja Smith-Autardin (1997) didaktiikkakäsitys, missä hyvä kilpatanssivalmentaja toimii sekä opettajajohtoisesti että luovuutta edistäen, todentuu.
kilpatanssi, tanssinoppiminen, taiteellinen oppimisprosessi
Tämän tutkielman aiheena on ollut oppiminen kilpatanssissa, mitä on tarkasteltu taiteellisen oppimisprosessin, erilaisten oppimistyylien ja tanssiharjoittelun motivaatioilmaston näkökulmista. Tutkimusmenetelmänä on käytetty parihaastatteluin toteutettua teemahaastattelua ja tutkimuskohteena on ollut 10 kilpatanssijaa, eli viisi kilpatanssiparia, tamperelaisista tanssiurheiluseuroista Spiral ja Step.
Tulokset vahvistavat Savan (1993), Sinivuoren (1998) ja Pääjoen (2004) kuvaaman taiteellisen oppimisprosessin mallin olemassaolon ja sen tärkeän merkityksen kilpatanssin oppimisessa. Taiteellisessa oppimisprosessissa välittömät aistikokemukset ja elämykset, esteettinen ja eettinen arvottaminen sekä yksilöllinen ja vuorovaikutuksellinen pohdinta yhdistyvät johtaen lopulta taiteellis-esteettiseen käsittämiseen. Taiteen tietämiseen kytkeytyy hyvä kilpatanssin hallinnan taso, mikä on saavutettavissa henkilökohtaisesti merkityksellisen ja omakohtaisesti koetun kilpatanssin oppimisprosessin sekä sen käsitteellistämisen ja reflektoinnin kyvyn kautta.
Kilpatanssin oppiminen etenee Fischmanin ja Oxendinen (2000) sekä Kassingin ja Jayn (2003) esittämien motorisen oppimisen vaiheiden, kognitiivinen, assosiatiivinen ja autonominen, mukaisesti. Kognitiivisessa vaiheessa olennaista on kilpatanssin liikemateriaalin oppiminen oikein ja assosiatiivisessa vaiheessa keskitytään tämän liikemateriaalin taitavan tuottamisen kehittämiseen, jotta autonomisessa vaiheessa voitaisiin luoda omaleimainen kilpatanssin liikekieli.
Kilpatanssissa ei voida osoittaa tietyn tanssinoppimistyylin olevan ainoa oikea, vaan kilpatanssin oppimistyylit ovat yksilöllisiä. Kilpatanssin oppimisessa kehollisella tiedolla on keskeinen asema, joten tekemällä oppiminen ja jatkuvuuden säilyttäminen ovat tärkeitä asioita kilpatanssin portaittaisesti etenevissä oppimisprosesseissa. Tehtäväkeskeisen tanssiharjoittelun motivaatioilmaston käyttö johtaa kilpatanssijoiden itseohjautuvuuden lisääntymiseen sekä kilpatanssin oppimisessa edistymiseen. Tulokset uusintavat kilpatanssin opetuksen perinteitä. Opettajajohtoisuus korostuu kilpatanssin oppimisen ja opetuksen tehokkaimpana menetelmänä ja Smith-Autardin (1997) didaktiikkakäsitys, missä hyvä kilpatanssivalmentaja toimii sekä opettajajohtoisesti että luovuutta edistäen, todentuu.