Zur Realisierung der Bedeutung von ab- im Finnischen. Eine Analyse der ab-Verben und deren finnischen Äquivalente
PELTOKORPI, TOMMI (2005)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
PELTOKORPI, TOMMI
2005
Saksan kieli ja kulttuuri - German Language and Culture
Humanistinen tiedekunta - Faculty of Humanities
Hyväksymispäivämäärä
2005-06-01Tiivistelmä
Hakutermit:
saksa, prefiksiverbit, semantiikka
Tutkielma käsittelee saksan kielen ab-prefiksiä ja sen merkitysten ilmenemistä suomenkielisissä lauseissa. Suomen ja saksan verbit eroavat toisistaan merkittävällä tavalla morfologisesti ja rakenteellisesti: saksan prefiksit ilmaisevat monipuolisesti ja tiivistetysti useita tekemisen aspekteja (Aktionsarten), jotka suomessa täytyy tuoda esille toisin keinoin, kuten adverbeilla tai pidemmillä syntagmoilla. Nämä erot heijastuvat selkeästi myös suomalaisten saksanoppijoiden kielenkäyttöön, missä he saattavat takerrella semanttisesti sopivan prefiksiverbin valinnassa.
Työn teoriaosuudessa pureudutaan saksan verbien sananmuodostukseen, prefiksien semanttiseen monimuotoisuuteen ja niiden merkitysten luokitteluun. Lisäksi tutkitaan viisimerkityksisen ab-prefiksin kuvaamista yksi- ja kaksikielisissä sanakirjoissa. Vertailussa voi havaita huomattavia eroja prefiksin luokittelussa ja itse kuvauksen tyylissä ja rakenteessa, johtuen paljolti sanakirjojen eri kokoluokista ja kohderyhmistä. Kaksikieliset sanakirjat eivät yhtä lukuun ottamatta uhraa lainkaan tilaa prefiksin esittelyyn, mikä ei luo kovinkaan suotuisaa pohjaa prefiksien merkitysten oppimiseen.
Ab-verbien ja niiden suomalaisten vastineiden analyysi keskittyy kolmeen aspektiin: prefiksin merkitysten ilmaisemiseen suomessa, vastineiden ominaisuuksiin sekä toistuvien tendenssien havaitsemiseen merkitysluokissa. Analyysin aineisto koostuu n. 700 esimerkistä (145 ab-verbistä), jotka on kerätty kolmesta saksalaisesta ja kahdesta suomalaisesta sanomalehdestä (syys-marraskuu 2004) ja kaksikielisen Finde-korpuksen kolmesta kaunokirjallisesta tekstistä.
Tulosten validiteettia heikentää hieman esimerkkien epätasainen jakauma: 1. luokassa (ab- merkitsee pois/irti) on lähes 400 esimerkkiä, kun taas toisessa (keskeytys/lopetus) ja viidennessä (peruutus) esiintyy kussakin vain runsaat 20 esimerkkiä. Vaihtoehtona mainittu adverbien käyttö merkitysten ilmaisemiseen on epäsäännöllistä, yleisimmin nähtävissä ensimmäisen ja neljännen (loppuun suoritettu toiminta) luokan verbeillä. Poistuminen tai irrottautuminen voidaan kuitenkin ilmaista suomessa sijapäätteillä, ts. ablatiivilla ja elatiivilla (-lta/-sta), mikä toteutuu ajoittain ensimmäisessä luokassa. Prefiksin merkityssisältö on suuressa osassa esimerkkejä mukana suomalaisessa verbissä, mutta toistuvasti siihen vain viitataan epäsuorasti suomalaisissa lauseissa, jolloin kontekstin tarkastelun ja lukijan rooli korostuvat. Tulkinnanvaraisuus koskee myös joitakin verbejä, joissa vaikuttaa useampi prefiksin semanttinen komponentti, kuten pois/irti ja keskeytys/lopetus. Näiden lisäksi aineistossa törmää tapauksiin, joissa prefiksin merkityselementti ei näy millään tavoin suomessa. Osin syynä voi olla esimerkin yksittäisyys, mutta usein merkityksen häviäminen johtuu kielten käsitteellisistä eroista, jotka osaltaan hankaloittavat näiden verbien oppimista.
saksa, prefiksiverbit, semantiikka
Tutkielma käsittelee saksan kielen ab-prefiksiä ja sen merkitysten ilmenemistä suomenkielisissä lauseissa. Suomen ja saksan verbit eroavat toisistaan merkittävällä tavalla morfologisesti ja rakenteellisesti: saksan prefiksit ilmaisevat monipuolisesti ja tiivistetysti useita tekemisen aspekteja (Aktionsarten), jotka suomessa täytyy tuoda esille toisin keinoin, kuten adverbeilla tai pidemmillä syntagmoilla. Nämä erot heijastuvat selkeästi myös suomalaisten saksanoppijoiden kielenkäyttöön, missä he saattavat takerrella semanttisesti sopivan prefiksiverbin valinnassa.
Työn teoriaosuudessa pureudutaan saksan verbien sananmuodostukseen, prefiksien semanttiseen monimuotoisuuteen ja niiden merkitysten luokitteluun. Lisäksi tutkitaan viisimerkityksisen ab-prefiksin kuvaamista yksi- ja kaksikielisissä sanakirjoissa. Vertailussa voi havaita huomattavia eroja prefiksin luokittelussa ja itse kuvauksen tyylissä ja rakenteessa, johtuen paljolti sanakirjojen eri kokoluokista ja kohderyhmistä. Kaksikieliset sanakirjat eivät yhtä lukuun ottamatta uhraa lainkaan tilaa prefiksin esittelyyn, mikä ei luo kovinkaan suotuisaa pohjaa prefiksien merkitysten oppimiseen.
Ab-verbien ja niiden suomalaisten vastineiden analyysi keskittyy kolmeen aspektiin: prefiksin merkitysten ilmaisemiseen suomessa, vastineiden ominaisuuksiin sekä toistuvien tendenssien havaitsemiseen merkitysluokissa. Analyysin aineisto koostuu n. 700 esimerkistä (145 ab-verbistä), jotka on kerätty kolmesta saksalaisesta ja kahdesta suomalaisesta sanomalehdestä (syys-marraskuu 2004) ja kaksikielisen Finde-korpuksen kolmesta kaunokirjallisesta tekstistä.
Tulosten validiteettia heikentää hieman esimerkkien epätasainen jakauma: 1. luokassa (ab- merkitsee pois/irti) on lähes 400 esimerkkiä, kun taas toisessa (keskeytys/lopetus) ja viidennessä (peruutus) esiintyy kussakin vain runsaat 20 esimerkkiä. Vaihtoehtona mainittu adverbien käyttö merkitysten ilmaisemiseen on epäsäännöllistä, yleisimmin nähtävissä ensimmäisen ja neljännen (loppuun suoritettu toiminta) luokan verbeillä. Poistuminen tai irrottautuminen voidaan kuitenkin ilmaista suomessa sijapäätteillä, ts. ablatiivilla ja elatiivilla (-lta/-sta), mikä toteutuu ajoittain ensimmäisessä luokassa. Prefiksin merkityssisältö on suuressa osassa esimerkkejä mukana suomalaisessa verbissä, mutta toistuvasti siihen vain viitataan epäsuorasti suomalaisissa lauseissa, jolloin kontekstin tarkastelun ja lukijan rooli korostuvat. Tulkinnanvaraisuus koskee myös joitakin verbejä, joissa vaikuttaa useampi prefiksin semanttinen komponentti, kuten pois/irti ja keskeytys/lopetus. Näiden lisäksi aineistossa törmää tapauksiin, joissa prefiksin merkityselementti ei näy millään tavoin suomessa. Osin syynä voi olla esimerkin yksittäisyys, mutta usein merkityksen häviäminen johtuu kielten käsitteellisistä eroista, jotka osaltaan hankaloittavat näiden verbien oppimista.