Aikuistumisen merkityksiä - Ikävaihekategorioiden rakentuminen 9-luokkalaisten puheessa
HÖYKINPURO, MILLA (2005)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
2005
Sosiaalipsykologia - Social Psychology
Hyväksymispäivämäärä
2005-06-03Tiivistelmä
Hakutermit:
diskursiivinen ikätutkimus, ikävaihekategoria, ikäidentiteetti, kategoriasidonnainen toiminta, kategoriasidonnainen ominaisuus
Tässä pro gradu työssä tutkittiin 9-luokkalaisten ryhmähaastattelussa ikävaihekategorioille tuottamia merkityksiä. Teoreettisena viitekehyksenä toimi sosiaalinen konstruktionismi sekä siihen pohjautuva diskurssianalyyttinen teoria. Metodisena työkaluna sovellettiin teoriaa sosiaalisesta kategorisoinnista keskittyen jäsenyyskategorioihin. Sosiaalisen kategorisaation mukaan ihmiset tuottavat, uusintavat ja kyseenalaistavat ikävaihekategorioita sekä niihin liittyviä ominaisuuksia puheessaan. Kiinnostuksen kohteena oli se, millä tavalla haastatellut nuoret käyttävät puheessaan sosiaalisia ja kulttuurisia merkityksiä tuottaessaan kuvauksia eri ikävaihekategorioista sekä rakentaessaan omaa ikäidentiteettiään. Aineistona oli neljä ryhmähaastattelua. Puhetta tarkasteltiin kulttuurisena ja tilanteisena tuotteena. Tutkimuksen kautta astuttiin diskurssianalyyttisen tutkimuksen, kulttuurisen nuorisotutkimuksen, ikätutkimuksen ja identiteettitutkimuksen kentälle.
Ikävaiheisiin liitetään kulttuurisesti spesifejä merkityksiä, joita nuoret puheessaan hyväksyvät ja hylkäävät. Nuoruus ja aikuisuus ikävaiheina eivät sulje toisiaan pois vaan lomittuvat keskenään. Ikävaiheet tuotetaan puheen kontekstista riippuen joko valintoina tai elämänkulun faktoina, niiden ominaisuuksia sekä vaaditaan, että vastustetaan samaan aikaan riippuen puheen funktiosta. Ikävaihekategoriajäsenyyttä tärkeämmäksi nousee kuitenkin ikävaiheisiin liittyvä määrittelyn valta. Tärkeimmäksi tekijäksi oman aikuisuuden rakentamisessa voidaan tulkita vapaan määrittelyn mahdollisuus sisältöjen ollessa osaksi vain oman määrittelyvallan tuottamisen ja haltuun ottamisen välineitä. Määrittelyvallan käyttämisen seurauksena syntyy ristiriitaisia kuvauksia ikävaiheista, mutta samalla suhteellisen yhtenäinen kuva aikuiseksi tulemisen ja aikuisena olemisen merkityksistä. Tämä kuva nimettiin poikkeavaksi aikuisuudeksi.
Tutkimus kyseenalaistaa perinteisen aikuistumiskäsitteen itsestäänselvyyttä ja samalla osoittaa, että konstruktionistisella, diskurssianalyyttisellä ja sosiaalisia kategorioita analysoivalla tutkimuksella voi olla yhteiskunnallistakin merkitystä. Konstruktionistisen tutkimuksen kautta voimme oppia ymmärtämään ja suhtautumaan kriittisesti kielenkäytön ja sanavalintojen kautta syntyviin merkityksiin.
diskursiivinen ikätutkimus, ikävaihekategoria, ikäidentiteetti, kategoriasidonnainen toiminta, kategoriasidonnainen ominaisuus
Tässä pro gradu työssä tutkittiin 9-luokkalaisten ryhmähaastattelussa ikävaihekategorioille tuottamia merkityksiä. Teoreettisena viitekehyksenä toimi sosiaalinen konstruktionismi sekä siihen pohjautuva diskurssianalyyttinen teoria. Metodisena työkaluna sovellettiin teoriaa sosiaalisesta kategorisoinnista keskittyen jäsenyyskategorioihin. Sosiaalisen kategorisaation mukaan ihmiset tuottavat, uusintavat ja kyseenalaistavat ikävaihekategorioita sekä niihin liittyviä ominaisuuksia puheessaan. Kiinnostuksen kohteena oli se, millä tavalla haastatellut nuoret käyttävät puheessaan sosiaalisia ja kulttuurisia merkityksiä tuottaessaan kuvauksia eri ikävaihekategorioista sekä rakentaessaan omaa ikäidentiteettiään. Aineistona oli neljä ryhmähaastattelua. Puhetta tarkasteltiin kulttuurisena ja tilanteisena tuotteena. Tutkimuksen kautta astuttiin diskurssianalyyttisen tutkimuksen, kulttuurisen nuorisotutkimuksen, ikätutkimuksen ja identiteettitutkimuksen kentälle.
Ikävaiheisiin liitetään kulttuurisesti spesifejä merkityksiä, joita nuoret puheessaan hyväksyvät ja hylkäävät. Nuoruus ja aikuisuus ikävaiheina eivät sulje toisiaan pois vaan lomittuvat keskenään. Ikävaiheet tuotetaan puheen kontekstista riippuen joko valintoina tai elämänkulun faktoina, niiden ominaisuuksia sekä vaaditaan, että vastustetaan samaan aikaan riippuen puheen funktiosta. Ikävaihekategoriajäsenyyttä tärkeämmäksi nousee kuitenkin ikävaiheisiin liittyvä määrittelyn valta. Tärkeimmäksi tekijäksi oman aikuisuuden rakentamisessa voidaan tulkita vapaan määrittelyn mahdollisuus sisältöjen ollessa osaksi vain oman määrittelyvallan tuottamisen ja haltuun ottamisen välineitä. Määrittelyvallan käyttämisen seurauksena syntyy ristiriitaisia kuvauksia ikävaiheista, mutta samalla suhteellisen yhtenäinen kuva aikuiseksi tulemisen ja aikuisena olemisen merkityksistä. Tämä kuva nimettiin poikkeavaksi aikuisuudeksi.
Tutkimus kyseenalaistaa perinteisen aikuistumiskäsitteen itsestäänselvyyttä ja samalla osoittaa, että konstruktionistisella, diskurssianalyyttisellä ja sosiaalisia kategorioita analysoivalla tutkimuksella voi olla yhteiskunnallistakin merkitystä. Konstruktionistisen tutkimuksen kautta voimme oppia ymmärtämään ja suhtautumaan kriittisesti kielenkäytön ja sanavalintojen kautta syntyviin merkityksiin.