LAULUIN YHDISTETTY KANSA Kansanvalistusseuran laulu- ja soittojuhlat Turussa vuosina 1892 ja 1905
AHO, LEEA (2005)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
AHO, LEEA
2005
Etnomusikologia - Ethnomusicology
Humanistinen tiedekunta - Faculty of Humanities
Hyväksymispäivämäärä
2005-06-01Tiivistelmä
Hakutermit:
Laulu- ja soittojuhlat, Kansanvalistusseura, Turku, Kuorolaulu, Musicking, musiikki-harrastukset
Tutkimuksessa vertailtiin Turussa vuosina 1892 ja 1905 järjestettyjä Kansanva-listusseuran laulu- ja soittojuhlia. Tarkoituksena oli saada selville juhlien suurimmat eroavaisuudet. Kolmentoista vuoden väli juhlien järjestämisessä muokkasi yhteiskunnallista tilannetta ja säätyläisten suhtautumista kansaa kohtaan. Tutkimuksen tarkoituksena oli näiden muutosten tarkastelun lisäksi vertailla ohjelmaa yleisesti ja kuorolaulujen sanoituksia sekä selvittää juhlille osallistuvien henkilöiden lähtökohtia. Teoreettisena viitekehyksenä tutkimuksessa käytettiin Christopher Smallin ”musicking” -teoriaa, mikä laajentaa musiikkiesitykseen kuuluvaksi myös ennen ja jälkeen esitystä tapahtuvat toiminnot.
Tutkimuksessa tarkasteltiin laulu- ja soittojuhlien historiaa ja juhlaperinteen syntyä Suomessa. Kansanvalistusseura alkoi järjestää keskieurooppalaisten esikuvien mukaisesti laulu- ja soittojuhlia Suomessa vuonna 1881. Ennen itsenäisyyttä juhlille haluttiin kutsua kaikki suomalaiset säädystä riippumatta yhteiseen tapahtumaan. Tarkoituksena oli yläluokan esimerkin avulla opettaa rahvas huvit-telemaan säädyllisesti. Juhlat muodostuivat kuorojen ja soittokuntien esityksistä, joiden harrastamista pidettiin sopivana vapaa-ajanviettotapana. Tarkoin valitut esityskappaleet ja merkkimiesten valistukselliset puheet olivat keskeisessä osassa juhlia.
Tärkeimmät lähdeaineistot muodostuivat arkistolähteistä, sanomalehdistä ja aihetta käsittelevästä kirjallisuudesta. Kansallisarkiston Kansanvalistusseuran aineisto ja Sibelius-museon laulujuhlakokoelma valaisivat Turun juhlia tarkimmin. Sanomalehdistä Aura (myöhemmin Uusi Aura) ja Åbo Tidning toivat juhlien tutkimiseen aikalaisnäkökulmaa. Tutkimuksen kannalta keskeinen lähdeteos oli Kerstin Smedsin ja Timo Mäkisen teos Kaiu, kaiu lauluni. Laulu- ja soittojuhlien historia. 1984.
Turun juhlien suurimmat erot aiheutuivat kaksikielisyyden poistumisesta jälkimmäisillä juhlilla. Juhlien yleisohjelmassa muutoksia ei juuri tapahtunut, mutta osallistuvien kuorojen lähtöpaikkakunnissa lähimaakuntien osuus kasvoi vuoden 1905 juhlilla. Laulu- ja soittojuhlien kilpailuissa maaseudun ja rahvaan musiikkiryhmiä arvostettiin korkeammalle kuin kauan harrastaneita tai musiikillisen koulutuksen saaneita. Tutkitulla aikavälillä kuorojen ohjelmistot muuttuivat suo-malaisia sävellyksiä suosivimmiksi, kun taas soittokuntien repertoaari kansainvälistyi. Kansanvalistusseuran juhlien sävellyskilpailujen avulla Suomeen saatiin suuri määrä uusia kotimaisia sävellyksiä, joiden suosio jatkuu tänäkin päivänä.
Laulu- ja soittojuhlat, Kansanvalistusseura, Turku, Kuorolaulu, Musicking, musiikki-harrastukset
Tutkimuksessa vertailtiin Turussa vuosina 1892 ja 1905 järjestettyjä Kansanva-listusseuran laulu- ja soittojuhlia. Tarkoituksena oli saada selville juhlien suurimmat eroavaisuudet. Kolmentoista vuoden väli juhlien järjestämisessä muokkasi yhteiskunnallista tilannetta ja säätyläisten suhtautumista kansaa kohtaan. Tutkimuksen tarkoituksena oli näiden muutosten tarkastelun lisäksi vertailla ohjelmaa yleisesti ja kuorolaulujen sanoituksia sekä selvittää juhlille osallistuvien henkilöiden lähtökohtia. Teoreettisena viitekehyksenä tutkimuksessa käytettiin Christopher Smallin ”musicking” -teoriaa, mikä laajentaa musiikkiesitykseen kuuluvaksi myös ennen ja jälkeen esitystä tapahtuvat toiminnot.
Tutkimuksessa tarkasteltiin laulu- ja soittojuhlien historiaa ja juhlaperinteen syntyä Suomessa. Kansanvalistusseura alkoi järjestää keskieurooppalaisten esikuvien mukaisesti laulu- ja soittojuhlia Suomessa vuonna 1881. Ennen itsenäisyyttä juhlille haluttiin kutsua kaikki suomalaiset säädystä riippumatta yhteiseen tapahtumaan. Tarkoituksena oli yläluokan esimerkin avulla opettaa rahvas huvit-telemaan säädyllisesti. Juhlat muodostuivat kuorojen ja soittokuntien esityksistä, joiden harrastamista pidettiin sopivana vapaa-ajanviettotapana. Tarkoin valitut esityskappaleet ja merkkimiesten valistukselliset puheet olivat keskeisessä osassa juhlia.
Tärkeimmät lähdeaineistot muodostuivat arkistolähteistä, sanomalehdistä ja aihetta käsittelevästä kirjallisuudesta. Kansallisarkiston Kansanvalistusseuran aineisto ja Sibelius-museon laulujuhlakokoelma valaisivat Turun juhlia tarkimmin. Sanomalehdistä Aura (myöhemmin Uusi Aura) ja Åbo Tidning toivat juhlien tutkimiseen aikalaisnäkökulmaa. Tutkimuksen kannalta keskeinen lähdeteos oli Kerstin Smedsin ja Timo Mäkisen teos Kaiu, kaiu lauluni. Laulu- ja soittojuhlien historia. 1984.
Turun juhlien suurimmat erot aiheutuivat kaksikielisyyden poistumisesta jälkimmäisillä juhlilla. Juhlien yleisohjelmassa muutoksia ei juuri tapahtunut, mutta osallistuvien kuorojen lähtöpaikkakunnissa lähimaakuntien osuus kasvoi vuoden 1905 juhlilla. Laulu- ja soittojuhlien kilpailuissa maaseudun ja rahvaan musiikkiryhmiä arvostettiin korkeammalle kuin kauan harrastaneita tai musiikillisen koulutuksen saaneita. Tutkitulla aikavälillä kuorojen ohjelmistot muuttuivat suo-malaisia sävellyksiä suosivimmiksi, kun taas soittokuntien repertoaari kansainvälistyi. Kansanvalistusseuran juhlien sävellyskilpailujen avulla Suomeen saatiin suuri määrä uusia kotimaisia sävellyksiä, joiden suosio jatkuu tänäkin päivänä.