Budjettialijäämien taloudelliset vaikutukset ja finanssipolitiikan rajoitteet eurojärjestelmässä
SAARINEN, JAAKKO (2005)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
SAARINEN, JAAKKO
2005
Kansantaloustiede - Economics
Kauppa- ja hallintotieteiden tiedekunta - Faculty of Economics and Administration
Hyväksymispäivämäärä
2005-05-25Tiivistelmä
Hakutermit:
budjettialijäämät, akkumuloituva velka, ekspansiivinen finanssipolitiikka, vakaus- ja kasvusopimus
Vuosittaiset budjettialijäämät ja velkaantumisen kasvu ovat viime vuosikymmeninä yleistyneet teollisuusmaissa. Syynä kasvaneisiin vajeisiin on useimmissa maissa verotuloja nopeammin kasvaneet julkiset menot, joita ei ole budjettiprosessin poliittisen luonteen vuoksi onnistuttu sopeuttamaan hidastuneeseen talouskasvuun. Tutkielmassa tarkastellaan talousteorian mukaisia budjettialijäämien vaikutuksia ja tutkitaan tukevatko empiiriset tutkimukset teoreettisia malleja. Velan akkumuloitumisen vaaraa käsitellään kahden yksinkertaisen mallin avulla. Lopuksi keskustellaan euromaiden finanssipolitiikan rajoittamisen perusteista ja perehdytään vakaus- ja kasvusopimukseen.
Budjettialijäämien vaikutuksista on kaksi päinvastaista näkökulmaa. Perinteisen näkemyksen mukaan ekspansiivisella finanssipolitiikalla voidaan lyhyellä aikavälillä nostaa tuotantoa, mutta kokonaiskysynnän kasvu voi nostaa myös korkotasoa ja vahvistaa vaihtokurssia. Pitkällä aikavälillä kokonaiskysynnän kasvu johtaa lisäksi hintojen nousuun ja kansallisen säästäminen vähentymiseen, jonka seurauksena sekä korkotaso että hintataso nousevat ja vaihtokurssi vahvistuu. Aiempaa korkeampi korkotaso syrjäyttää investointeja ja koko talouden kasvu-ura alenee. Toista näkökulmaa edustaa Ricardon ekvivalenssiteoria. Teorian mukaan hallituksen alentaessa veroja, kuluttajat ymmärtävät verotaakan ajallisen siirtymisen ja säästävät saamansa lisätulot. Kuluttavat neutralisoivat täten ekspansiivisen finanssipolitiikan vaikutukset täydellisesti. Empiiristen tutkimusten perusteella kumpikaan näkemys ei saa kiistatonta tukea.
Euroopan talous- ja rahaliiton kolmannen vaiheen myötä 12 EU-maata muodostavat euro-alueen, jolla on yhteinen raha ja rahapolitiikka. Yhteisen rahan myötä jäsenmaiden kansallinen finanssipolitiikka tehostuu, koska yksittäisen maan lisääntynyt lainaaminen vaikuttaa hyvin vähän koko euroalueen korkotasoon ja euron vaihtokurssiin. Usean maan kuitenkin velkaantuessa rajusti, korkotaso voi nousta koko euroalueella ja haittavaikutukset leviävät yli rajojen. Budjettialijäämien ja velkaantumisen rajoittamiseksi on solmittu vakaus- ja kasvusopimus. Sopimuksen alkutaival on ollut kivikkoinen monen jäsenvaltion rikkoessa alijäämärajoitteita ja paineet sopimuksen muuttamiseksi ovat kasvaneet. Kokonaan uudentyyppiseksi vaihtoehdoksi budjettialijäämien rajoittamiseen on ehdotettu päästölupakaupan tapaista alijäämälupakauppajärjestelmää.
budjettialijäämät, akkumuloituva velka, ekspansiivinen finanssipolitiikka, vakaus- ja kasvusopimus
Vuosittaiset budjettialijäämät ja velkaantumisen kasvu ovat viime vuosikymmeninä yleistyneet teollisuusmaissa. Syynä kasvaneisiin vajeisiin on useimmissa maissa verotuloja nopeammin kasvaneet julkiset menot, joita ei ole budjettiprosessin poliittisen luonteen vuoksi onnistuttu sopeuttamaan hidastuneeseen talouskasvuun. Tutkielmassa tarkastellaan talousteorian mukaisia budjettialijäämien vaikutuksia ja tutkitaan tukevatko empiiriset tutkimukset teoreettisia malleja. Velan akkumuloitumisen vaaraa käsitellään kahden yksinkertaisen mallin avulla. Lopuksi keskustellaan euromaiden finanssipolitiikan rajoittamisen perusteista ja perehdytään vakaus- ja kasvusopimukseen.
Budjettialijäämien vaikutuksista on kaksi päinvastaista näkökulmaa. Perinteisen näkemyksen mukaan ekspansiivisella finanssipolitiikalla voidaan lyhyellä aikavälillä nostaa tuotantoa, mutta kokonaiskysynnän kasvu voi nostaa myös korkotasoa ja vahvistaa vaihtokurssia. Pitkällä aikavälillä kokonaiskysynnän kasvu johtaa lisäksi hintojen nousuun ja kansallisen säästäminen vähentymiseen, jonka seurauksena sekä korkotaso että hintataso nousevat ja vaihtokurssi vahvistuu. Aiempaa korkeampi korkotaso syrjäyttää investointeja ja koko talouden kasvu-ura alenee. Toista näkökulmaa edustaa Ricardon ekvivalenssiteoria. Teorian mukaan hallituksen alentaessa veroja, kuluttajat ymmärtävät verotaakan ajallisen siirtymisen ja säästävät saamansa lisätulot. Kuluttavat neutralisoivat täten ekspansiivisen finanssipolitiikan vaikutukset täydellisesti. Empiiristen tutkimusten perusteella kumpikaan näkemys ei saa kiistatonta tukea.
Euroopan talous- ja rahaliiton kolmannen vaiheen myötä 12 EU-maata muodostavat euro-alueen, jolla on yhteinen raha ja rahapolitiikka. Yhteisen rahan myötä jäsenmaiden kansallinen finanssipolitiikka tehostuu, koska yksittäisen maan lisääntynyt lainaaminen vaikuttaa hyvin vähän koko euroalueen korkotasoon ja euron vaihtokurssiin. Usean maan kuitenkin velkaantuessa rajusti, korkotaso voi nousta koko euroalueella ja haittavaikutukset leviävät yli rajojen. Budjettialijäämien ja velkaantumisen rajoittamiseksi on solmittu vakaus- ja kasvusopimus. Sopimuksen alkutaival on ollut kivikkoinen monen jäsenvaltion rikkoessa alijäämärajoitteita ja paineet sopimuksen muuttamiseksi ovat kasvaneet. Kokonaan uudentyyppiseksi vaihtoehdoksi budjettialijäämien rajoittamiseen on ehdotettu päästölupakaupan tapaista alijäämälupakauppajärjestelmää.