Ohjaus murroksessa yliopistossa. Tampereen yliopiston opetus- ja ohjaustahojen näkemyksiä yliopisto-opiskeluun ja opintojen ohjaukseen kohdistuvista muutoksista
PÖYHÖNEN, ELINA (2005)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
2005
Sosiaalipsykologia - Social Psychology
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
Hyväksymispäivämäärä
2005-03-31Tiivistelmä
Hakutermit:
yliopisto-opiskelu, opintojen ohjaus, myöhäinen moderni
Yliopisto-opiskeluun ja opintojen ohjaukseen on kohdistumassa suuria muutoksia syksyllä 2005 voimaantulevan uuden tutkintorakenteen sekä sen mukanaan tuomien uudistusten myötä. Myös yliopistoon kohdistuvat lisääntyvät tehokkuusvaatimukset ja toisaalta opiskelijoiden lisääntynyt pahoinvointi asettavat haasteita opetuksen ja ohjauksen parissa toimiville. Tutkimukseni tarkoitus on selvittää Tampereen yliopiston opetus- ja ohjaustahojen näkemyksiä opiskelusta ja opintojen ohjauksesta sekä niihin kohdistuvista muutoksista. Olen kiinnostunut myös siitä, millainen on yliopiston ohjauskulttuuri ja millaisia muutoksia siinä on tapahtunut viime vuosien aikana. Tarkoitukseni on selvittää, mitä konkreettiset arjen toimijat ajattelevat ohjauksen merkityksestä ja tarpeesta yliopistossa.
Tutkimuksen teoreettisessa viitekehyksessä tarkastelen myöhäisen modernin teoriaa ohjauksen, koulutuksen ja työn kontekstina. Käsittelen myös ohjauksen käsitteen moniulotteisuutta sekä opintojen ohjauksen historiallista taustaa osana akateemista opiskelua. Laadullisen tutkimukseni aineisto koostuu neljästä ryhmähaastattelusta, jotka on toteutettu joulukuussa 2004. Kolmen laitoksen lisäksi yksi ryhmä koostuu opetuksen ulkopuolisista ohjaus-, neuvonta- ja tukitahoista. Tutkimusaineistoa olen tarkastellut sisällönanalyysin keinoin.
Tulosten mukaan opintojen ohjaus ja tuki on nousemassa useista eri syistä uudenlaiseen rooliin yliopiston organisaatiossa ja osaksi akateemista opiskelua ja opettamista. Ohjaus nähdään merkittävänä keinona sekä tuloksellisuustavoitteiden, että opintojen sujumisen ja opiskelijoiden hyvinvoinnin kannalta. Uudessa ohjauskulttuurissa ohjaus nähdään erillisten palveluiden sijaan integroituneena osaksi koko opiskeluprosessia. Koko opintopolun kattavan ohjauksen etuina on opiskelijan motivaation, sitoutumisen ja vastuunoton vahvistuminen, jolloin myös opinnoista suoriudutaan tehokkaammin.
Ohjauksen uudenlaisen paikan ei kuitenkaan nähdä toteutuvan helposti ja ongelmitta heterogeenisessa yliopistoyhteisössä. Vapautta ja ikuista opiskeluoikeutta korostava kulttuuri elää edelleen tehokkuutta, rajattua opinto-oikeutta ja ohjausta painottavan kulttuurin voimistuessa. Ohjaus näyttäytyy myös uudenlaisena pakkona tai välttämättömyytenä. Vaarana nähdään, että koko ohjauksen idea kääntyy itseään vastaan, jolloin ulkoinen kontrolli, valvonta ja koulumaisuus korostuvat vaikeuttaen itseohjautuvan opiskeluprosessin hallintaa. Ohjauksen ”uudenlaiseen tulemiseen” liittyvä velvoittavuus ja pakonomaisuus koetaan ikäänkuin riskinä, joka voi johtaa sekä hyvään että huonoon lopputulokseen opiskelijan oppimisprosessin kannalta.
yliopisto-opiskelu, opintojen ohjaus, myöhäinen moderni
Yliopisto-opiskeluun ja opintojen ohjaukseen on kohdistumassa suuria muutoksia syksyllä 2005 voimaantulevan uuden tutkintorakenteen sekä sen mukanaan tuomien uudistusten myötä. Myös yliopistoon kohdistuvat lisääntyvät tehokkuusvaatimukset ja toisaalta opiskelijoiden lisääntynyt pahoinvointi asettavat haasteita opetuksen ja ohjauksen parissa toimiville. Tutkimukseni tarkoitus on selvittää Tampereen yliopiston opetus- ja ohjaustahojen näkemyksiä opiskelusta ja opintojen ohjauksesta sekä niihin kohdistuvista muutoksista. Olen kiinnostunut myös siitä, millainen on yliopiston ohjauskulttuuri ja millaisia muutoksia siinä on tapahtunut viime vuosien aikana. Tarkoitukseni on selvittää, mitä konkreettiset arjen toimijat ajattelevat ohjauksen merkityksestä ja tarpeesta yliopistossa.
Tutkimuksen teoreettisessa viitekehyksessä tarkastelen myöhäisen modernin teoriaa ohjauksen, koulutuksen ja työn kontekstina. Käsittelen myös ohjauksen käsitteen moniulotteisuutta sekä opintojen ohjauksen historiallista taustaa osana akateemista opiskelua. Laadullisen tutkimukseni aineisto koostuu neljästä ryhmähaastattelusta, jotka on toteutettu joulukuussa 2004. Kolmen laitoksen lisäksi yksi ryhmä koostuu opetuksen ulkopuolisista ohjaus-, neuvonta- ja tukitahoista. Tutkimusaineistoa olen tarkastellut sisällönanalyysin keinoin.
Tulosten mukaan opintojen ohjaus ja tuki on nousemassa useista eri syistä uudenlaiseen rooliin yliopiston organisaatiossa ja osaksi akateemista opiskelua ja opettamista. Ohjaus nähdään merkittävänä keinona sekä tuloksellisuustavoitteiden, että opintojen sujumisen ja opiskelijoiden hyvinvoinnin kannalta. Uudessa ohjauskulttuurissa ohjaus nähdään erillisten palveluiden sijaan integroituneena osaksi koko opiskeluprosessia. Koko opintopolun kattavan ohjauksen etuina on opiskelijan motivaation, sitoutumisen ja vastuunoton vahvistuminen, jolloin myös opinnoista suoriudutaan tehokkaammin.
Ohjauksen uudenlaisen paikan ei kuitenkaan nähdä toteutuvan helposti ja ongelmitta heterogeenisessa yliopistoyhteisössä. Vapautta ja ikuista opiskeluoikeutta korostava kulttuuri elää edelleen tehokkuutta, rajattua opinto-oikeutta ja ohjausta painottavan kulttuurin voimistuessa. Ohjaus näyttäytyy myös uudenlaisena pakkona tai välttämättömyytenä. Vaarana nähdään, että koko ohjauksen idea kääntyy itseään vastaan, jolloin ulkoinen kontrolli, valvonta ja koulumaisuus korostuvat vaikeuttaen itseohjautuvan opiskeluprosessin hallintaa. Ohjauksen ”uudenlaiseen tulemiseen” liittyvä velvoittavuus ja pakonomaisuus koetaan ikäänkuin riskinä, joka voi johtaa sekä hyvään että huonoon lopputulokseen opiskelijan oppimisprosessin kannalta.