Kommunikativ träning = inlärning? : Hur gymnasieelever lär sig ord med hjälp av den kommunikativa språkinlärningsstrategin
SAARMAN, LAURA (2005)
SAARMAN, LAURA
2005
Pohjoismaiset kielet - Scandinavian Languages
Humanistinen tiedekunta - Faculty of Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2005-05-11
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-14655
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-14655
Tiivistelmä
Hakutermit:
kommunikatiivinen kielenopetus, kommunikatiivinen kompetenssi, ruotsi vieraana kielenä, sanojen oppiminen
Tutkielmani teoreettisen osuuden tarkoitus oli tehdä perusteellinen selonteko siitä, mitä kommunikatiivinen kielenoppiminen on, mitä kommunikatiivinen kompetenssi tarkoittaa ja millä oppimiskeinoin se on mahdollista saavuttaa.
Tutkielmani kokeellisen osuuden tavoitteena oli ottaa selvää, miten lukiolaiset oppivat heille tuntemattomia ruotsin sanoja kolmen kommunikatiivisen oppimismetodin sekä yhden ei-kommunikatiivisen metodin avulla. Kommunikaativiset metodit olivat erilaisia eloboroimistehtäviä, kun taas ei-kommunikatiivinen metodi oli käännöstehtävä. Kiinnitin tutkimuksessani myös huomiota siihen, kuinka sanan niin sanottu vaikeustaso ja sanaluokka vaikuttavat oppimistulokseen.
Koe suoritettiin kahdessa osassa. Ensimmäisellä kerralla pidin oppitunnin, jonka tarkoituksena oli käsitellä tekstiä, jonka olin ottanut ruotsalaisesta nuorisolehti GLÖD:sta ja opetella tekstistä alleviivamani uudet sanat jonkin yllämainitun tehtävätyypin avulla. Toisella testikerralla oppilaat saivat eteensä uuden tekstin, jonka olin itse kirjoittanut ja johon olin sisällyttänyt kaikki nuo 14 uutta sanaa, joita ensimmäisellä testikerralla oltiin käsitelty. Nyt oppilaat saivat tehtäväkseen kääntää nuo sanat suomeksi. Tämä testi tehtiin noin viikko ensimmäisen testitunnin jälkeen ja sillä testattiin, kuinka sanat olivat tallentuneet oppilaiden pitkäkestoiseen muistiin.
Testituloksista etsin vastauksia muun muassa seuraaviin kysymyksiin: 1. Ovatko kommunikatiiviset oppimismetodit tehokkaampia kuin käännöstehtävä? 2. Vaikuttaako sanan sanaluokka tai vaikeustaso oppimistulokseen? 3. Onko tyttöjen ja poikien oppimistulosten välillä suuria eroja? 4. Korreloiko oppilaiden kurssiarvosana testitulosten kanssa?
Tarkoitukseni oli, että jokainen testiryhmä olisi ollut suurudeltaan 20 henkilöä. Lopulta ryhmät muodoistuivat 15-17 henkisiksi. Oppilaat olivat lukeneet ruotsia suurin piirtein yhtä monta lukion kurssia.
Oma oletukseni oli, että kommunikatiiviset tehtävät johtaisivat parempaan oppimistulokseen kuin käännöstehtävä. Näin myös kävi. Käännöstehtävän tehneet oppivat keskimäärin kaksi sanaa vähemmän kuin muiden ryhmien oppilaat. Sanaluokalla tai sanan vaikeustasolla ei näyttänyt tässä tutkimuksessa olevan lähes minkäänlaista vaikutusta oppimistuloksiin. Tytöt saivat jokaisessa testiryhmässä poikia parempia oppimistuloksia, tarinankirjoitus- tehtävässä oli sukupuolien välinen ero jopa 5,82 sanaa. Oppilaiden kurssiarvosana korreloi erittäin vahvasti testitulosten kanssa. Kun tarkastelin yksittäisiä oppimistuloksia huomasin kuitenkin, että joukossa oli sekä heikkoja oppilaita, jotka olivat saaneet hyviä testituloksia sekä vahvoja oppilaita, joiden testitulokset olivat suhteellisen heikkoja
kommunikatiivinen kielenopetus, kommunikatiivinen kompetenssi, ruotsi vieraana kielenä, sanojen oppiminen
Tutkielmani teoreettisen osuuden tarkoitus oli tehdä perusteellinen selonteko siitä, mitä kommunikatiivinen kielenoppiminen on, mitä kommunikatiivinen kompetenssi tarkoittaa ja millä oppimiskeinoin se on mahdollista saavuttaa.
Tutkielmani kokeellisen osuuden tavoitteena oli ottaa selvää, miten lukiolaiset oppivat heille tuntemattomia ruotsin sanoja kolmen kommunikatiivisen oppimismetodin sekä yhden ei-kommunikatiivisen metodin avulla. Kommunikaativiset metodit olivat erilaisia eloboroimistehtäviä, kun taas ei-kommunikatiivinen metodi oli käännöstehtävä. Kiinnitin tutkimuksessani myös huomiota siihen, kuinka sanan niin sanottu vaikeustaso ja sanaluokka vaikuttavat oppimistulokseen.
Koe suoritettiin kahdessa osassa. Ensimmäisellä kerralla pidin oppitunnin, jonka tarkoituksena oli käsitellä tekstiä, jonka olin ottanut ruotsalaisesta nuorisolehti GLÖD:sta ja opetella tekstistä alleviivamani uudet sanat jonkin yllämainitun tehtävätyypin avulla. Toisella testikerralla oppilaat saivat eteensä uuden tekstin, jonka olin itse kirjoittanut ja johon olin sisällyttänyt kaikki nuo 14 uutta sanaa, joita ensimmäisellä testikerralla oltiin käsitelty. Nyt oppilaat saivat tehtäväkseen kääntää nuo sanat suomeksi. Tämä testi tehtiin noin viikko ensimmäisen testitunnin jälkeen ja sillä testattiin, kuinka sanat olivat tallentuneet oppilaiden pitkäkestoiseen muistiin.
Testituloksista etsin vastauksia muun muassa seuraaviin kysymyksiin: 1. Ovatko kommunikatiiviset oppimismetodit tehokkaampia kuin käännöstehtävä? 2. Vaikuttaako sanan sanaluokka tai vaikeustaso oppimistulokseen? 3. Onko tyttöjen ja poikien oppimistulosten välillä suuria eroja? 4. Korreloiko oppilaiden kurssiarvosana testitulosten kanssa?
Tarkoitukseni oli, että jokainen testiryhmä olisi ollut suurudeltaan 20 henkilöä. Lopulta ryhmät muodoistuivat 15-17 henkisiksi. Oppilaat olivat lukeneet ruotsia suurin piirtein yhtä monta lukion kurssia.
Oma oletukseni oli, että kommunikatiiviset tehtävät johtaisivat parempaan oppimistulokseen kuin käännöstehtävä. Näin myös kävi. Käännöstehtävän tehneet oppivat keskimäärin kaksi sanaa vähemmän kuin muiden ryhmien oppilaat. Sanaluokalla tai sanan vaikeustasolla ei näyttänyt tässä tutkimuksessa olevan lähes minkäänlaista vaikutusta oppimistuloksiin. Tytöt saivat jokaisessa testiryhmässä poikia parempia oppimistuloksia, tarinankirjoitus- tehtävässä oli sukupuolien välinen ero jopa 5,82 sanaa. Oppilaiden kurssiarvosana korreloi erittäin vahvasti testitulosten kanssa. Kun tarkastelin yksittäisiä oppimistuloksia huomasin kuitenkin, että joukossa oli sekä heikkoja oppilaita, jotka olivat saaneet hyviä testituloksia sekä vahvoja oppilaita, joiden testitulokset olivat suhteellisen heikkoja