"Jos mies puhuu nyrkein ja nainen alistuu." Parisuhdeväkivalta pääkirjoituksissa ja kolumneissa
MÄKINEN, SALLA (2005)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
MÄKINEN, SALLA
2005
Valtio-oppi - Political Science
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
Hyväksymispäivämäärä
2005-05-09Tiivistelmä
Hakutermit:
perheväkivalta, parisuhde, feminismi
Gradun aiheena on miesten naisiin kohdistama parisuhdeväkivalta. Tutkin parisuhdeväkivallasta puhumisen tapoja aineistossa, joka koostuu yhteensä kahdestakymmenestäviidestä pääkirjoituksesta ja kolumnista. Aineisto on kerätty Helsingin Sanomista ja Aamulehdestä vuosilta 1995-2003. Teoreettisena lähestymistapana on feminististen teorioiden näkemys naisiin kohdistuvasta väkivallasta patriarkaalisena ja symbolis-materiaalisena sortona. Symbolis-materiaalinen sorto on yhdistelmä feminististä poststrukturalismia, radikaalifeminismiä ja marxilaista feminismiä. Symbolisen ja materiaalisen yhteyttä korostava näkemys mieltää naisiin kohdistuvan väkivallan äärimmäisenä tapana riistää naisen ruumista ja tehdä siitä vallankäytön ja alistuksen kohde: naisiin kohdistuva väkivalta edustaa systemaattista naisvihaa. Taustaksi tarkastelin myös feministisen politiikan ja elämänpolitiikan keinoja kyseenalaistaa yksityisen ja julkisen, ei-poliittisen ja poliittisen rajoja ja tuoda esiin henkilökohtaisen poliittisuutta parisuhde- ja avioliittoinstituutioissa. Aineistoanalyysin metodina on diskurssianalyysi, jonka avulla tarkastelin sitä, millä tavalla parisuhdeväkivallasta puhuttiin, millaiset diskurssit painottuivat ja millaisena ilmiönä parisuhdeväkivalta pääkirjoituksissa ja kolumneissa esiintyi.
Tarkastelin aineistosta sukupuolesta puhumisen tapoja, väkivallan nimeämistä ja sijoittamista, parisuhdeväkivallalle esitettyjä syitä ja ratkaisuja sekä seksuaalisesta väkivallasta puhumisen tapoja. Miesten naisiin kohdistamasta parisuhdeväkivallasta puhuttiin aineistossa yleisemmin sukupuolineutraalisti perheväkivaltana. Tekijän sukupuolta tai yleensäkään sitä, että väkivalta on teko eikä tapahtuma, ei usein tuotu esiin. Parisuhdeväkivallan syiden pohdinnassa painottuivat selitykset, joissa parisuhdeväkivalta ei näyttäytynyt intentionaalisena tekona tai kumppanin tarkoituksellisena alistamisena. Syyksi nähtiin esimerkiksi alkoholin väärinkäyttö, lapsuudenkodista saatu malli tai väkivalta kommunikoinnin tai riitelyn muotona. Ratkaisuista puhuttaessa pääkirjoituksissa ja kolumneissa luotettiin paljolti lakien mahdollisuuksiin puuttua ihmisten välisiin ongelmiin, vaikka jotkut kirjoittajat toivat esiin ongelmallisena tuttujen välisen väkivallan vähättelyn. Ratkaisuna nähtiin myös monessa kirjoituksessa se, että nainen lopettaa suhteen. Väkivallan uhrilta vaadittiin siis tilanteen ratkaisua ja tasa-arvoisen, modernin suhteen ylläpitoa. Väkivaltaiselle miehelle tällaisia vaatimuksia ei juuri esitetty. Seksuaalinen väkivalta, etenkin tuntemattoman tekemänä, tuomittiin ja nimettiin aineistossa jyrkemmin äänenpainoin alistukseksi, vallankäytöksi ja ihmisoikeusrikokseksi kuin parisuhdeväkivalta.
perheväkivalta, parisuhde, feminismi
Gradun aiheena on miesten naisiin kohdistama parisuhdeväkivalta. Tutkin parisuhdeväkivallasta puhumisen tapoja aineistossa, joka koostuu yhteensä kahdestakymmenestäviidestä pääkirjoituksesta ja kolumnista. Aineisto on kerätty Helsingin Sanomista ja Aamulehdestä vuosilta 1995-2003. Teoreettisena lähestymistapana on feminististen teorioiden näkemys naisiin kohdistuvasta väkivallasta patriarkaalisena ja symbolis-materiaalisena sortona. Symbolis-materiaalinen sorto on yhdistelmä feminististä poststrukturalismia, radikaalifeminismiä ja marxilaista feminismiä. Symbolisen ja materiaalisen yhteyttä korostava näkemys mieltää naisiin kohdistuvan väkivallan äärimmäisenä tapana riistää naisen ruumista ja tehdä siitä vallankäytön ja alistuksen kohde: naisiin kohdistuva väkivalta edustaa systemaattista naisvihaa. Taustaksi tarkastelin myös feministisen politiikan ja elämänpolitiikan keinoja kyseenalaistaa yksityisen ja julkisen, ei-poliittisen ja poliittisen rajoja ja tuoda esiin henkilökohtaisen poliittisuutta parisuhde- ja avioliittoinstituutioissa. Aineistoanalyysin metodina on diskurssianalyysi, jonka avulla tarkastelin sitä, millä tavalla parisuhdeväkivallasta puhuttiin, millaiset diskurssit painottuivat ja millaisena ilmiönä parisuhdeväkivalta pääkirjoituksissa ja kolumneissa esiintyi.
Tarkastelin aineistosta sukupuolesta puhumisen tapoja, väkivallan nimeämistä ja sijoittamista, parisuhdeväkivallalle esitettyjä syitä ja ratkaisuja sekä seksuaalisesta väkivallasta puhumisen tapoja. Miesten naisiin kohdistamasta parisuhdeväkivallasta puhuttiin aineistossa yleisemmin sukupuolineutraalisti perheväkivaltana. Tekijän sukupuolta tai yleensäkään sitä, että väkivalta on teko eikä tapahtuma, ei usein tuotu esiin. Parisuhdeväkivallan syiden pohdinnassa painottuivat selitykset, joissa parisuhdeväkivalta ei näyttäytynyt intentionaalisena tekona tai kumppanin tarkoituksellisena alistamisena. Syyksi nähtiin esimerkiksi alkoholin väärinkäyttö, lapsuudenkodista saatu malli tai väkivalta kommunikoinnin tai riitelyn muotona. Ratkaisuista puhuttaessa pääkirjoituksissa ja kolumneissa luotettiin paljolti lakien mahdollisuuksiin puuttua ihmisten välisiin ongelmiin, vaikka jotkut kirjoittajat toivat esiin ongelmallisena tuttujen välisen väkivallan vähättelyn. Ratkaisuna nähtiin myös monessa kirjoituksessa se, että nainen lopettaa suhteen. Väkivallan uhrilta vaadittiin siis tilanteen ratkaisua ja tasa-arvoisen, modernin suhteen ylläpitoa. Väkivaltaiselle miehelle tällaisia vaatimuksia ei juuri esitetty. Seksuaalinen väkivalta, etenkin tuntemattoman tekemänä, tuomittiin ja nimettiin aineistossa jyrkemmin äänenpainoin alistukseksi, vallankäytöksi ja ihmisoikeusrikokseksi kuin parisuhdeväkivalta.