Kansa, kirjastot ja katkoshetki. Lähikirjastojen lakkautuksia vastustavien mielipidekirjoitusten diskurssianalyyttistä tarkastelua
MIKKOLA, ILKKA (2005)
2005
Informaatiotutkimus - Information Studies
Informaatiotieteiden tiedekunta - Faculty of Information Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2005-05-04
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-14628
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-14628
Tiivistelmä
Hakutermit:
yleiset kirjastot, julkinen keskustelu, diskurssianalyysi, retoriikka
Tutkielman lähtökohtana oli pohdinta siitä, miksi lähikirjastojen sulkemiset ovat toistuvasti herättäneet eri puolilla maata poikkeuksellisen voimakasta vastustusta. Ensisijaiseksi tutkimuskysymykseksi hahmottui se, millaisia toistuvia tulkintoja lähikirjastoista ja niiden merkityksestä nousee esiin näiden kirjastojen lakkauttamisiin liittyvissä ristiriitatilanteissa. Tätä seurasi jatkokysymys siitä, miten näitä tulkintoja tuotetaan. Tutkimusaineistona olivat lähikirjastojen lakkautuksia vastustavat mielipidekirjoitukset kolmesta ajankohdasta. Tutkielman teoreettisena pohjana toimivat sosiaalisen konstruktionismin ajatukset todellisuuden vuorovaikutuksellisesta rakentumisesta, käyttämäni tutkimusmenetelmän rakensin aineistolähtöisesti disurssianalyysin ja uuden retoriikan tarjoamien käsitteiden ja ajattelumallien pohjalta.
Tunnistin aineistosta kolme merkityskokonaisuutta, joita nimitin lähikirjastodiskursseiksi: kolmas paikka diskurssi, henkisyysdiskurssi ja jatkuvuusdiskurssi. Kolmas paikka diskurssissa kirjasto representoituu kaupunginosan asukkaiden yhteisenä tilana, sosiaalisena keskuksena. Henkisyysdiskurssin voi nähdä yhtenä tulkintana kirjastojen lakiin kirjatusta sivistystehtävästä, diskurssissa lähikirjastot edustavat henkistä kehittymistä korostavaa ihmiskäsitystä. Jatkuvuusdiskurssissa lähikirjasto asettuu osaksi suomalaisen yhteiskunnan pitkää kehityslinjaa, kuva rakentuu suhteessa menneisiin ja tuleviin aikoihin. Diskurssien rinnalla esiintyivät kansalaisuuden ja tasa-arvoisuuden kehykset. Kansalaisuus ja tasa-arvoisuus ovat eräänlaisia perusarvoja, jotka nousevat esille kaikkien hahmottamieni lähikirjastodiskurssien yhteydessä. Kehykset muuntuvat itse erilaisissa käyttöyhteyksissä, toisaalta niiden käyttöönotto antaa kullekin diskurssille tietyllä tavalla sävyttyneen leiman.
Tuloksista voi nähdä, että lähikirjastot edustavat kirjastopalveluiden ohella myös monia abstrakteja arvoja, joista ihmiset puhuvat ottaessaan kantaa kirjastolakkautuksiin. Näin ollen kirjastokiistoja on mahdollista lähestyä symbolisina kamppailuina, joissa keskustelu laajenee yksittäiseltä sektorilta koskemaan myös laajempia yhteiskunnallisia kysymyksiä. Mahdollisissa tulevissa lakkauttamistilanteissa tulisikin pyrkiä vuoropuheluun, jossa huomioitaisiin mahdolliset erot siinä, miten kirjastojen puolustajat ja päätöksenteosta vastaavat tulkitsevat lähikirjastojen merkityksen.
yleiset kirjastot, julkinen keskustelu, diskurssianalyysi, retoriikka
Tutkielman lähtökohtana oli pohdinta siitä, miksi lähikirjastojen sulkemiset ovat toistuvasti herättäneet eri puolilla maata poikkeuksellisen voimakasta vastustusta. Ensisijaiseksi tutkimuskysymykseksi hahmottui se, millaisia toistuvia tulkintoja lähikirjastoista ja niiden merkityksestä nousee esiin näiden kirjastojen lakkauttamisiin liittyvissä ristiriitatilanteissa. Tätä seurasi jatkokysymys siitä, miten näitä tulkintoja tuotetaan. Tutkimusaineistona olivat lähikirjastojen lakkautuksia vastustavat mielipidekirjoitukset kolmesta ajankohdasta. Tutkielman teoreettisena pohjana toimivat sosiaalisen konstruktionismin ajatukset todellisuuden vuorovaikutuksellisesta rakentumisesta, käyttämäni tutkimusmenetelmän rakensin aineistolähtöisesti disurssianalyysin ja uuden retoriikan tarjoamien käsitteiden ja ajattelumallien pohjalta.
Tunnistin aineistosta kolme merkityskokonaisuutta, joita nimitin lähikirjastodiskursseiksi: kolmas paikka diskurssi, henkisyysdiskurssi ja jatkuvuusdiskurssi. Kolmas paikka diskurssissa kirjasto representoituu kaupunginosan asukkaiden yhteisenä tilana, sosiaalisena keskuksena. Henkisyysdiskurssin voi nähdä yhtenä tulkintana kirjastojen lakiin kirjatusta sivistystehtävästä, diskurssissa lähikirjastot edustavat henkistä kehittymistä korostavaa ihmiskäsitystä. Jatkuvuusdiskurssissa lähikirjasto asettuu osaksi suomalaisen yhteiskunnan pitkää kehityslinjaa, kuva rakentuu suhteessa menneisiin ja tuleviin aikoihin. Diskurssien rinnalla esiintyivät kansalaisuuden ja tasa-arvoisuuden kehykset. Kansalaisuus ja tasa-arvoisuus ovat eräänlaisia perusarvoja, jotka nousevat esille kaikkien hahmottamieni lähikirjastodiskurssien yhteydessä. Kehykset muuntuvat itse erilaisissa käyttöyhteyksissä, toisaalta niiden käyttöönotto antaa kullekin diskurssille tietyllä tavalla sävyttyneen leiman.
Tuloksista voi nähdä, että lähikirjastot edustavat kirjastopalveluiden ohella myös monia abstrakteja arvoja, joista ihmiset puhuvat ottaessaan kantaa kirjastolakkautuksiin. Näin ollen kirjastokiistoja on mahdollista lähestyä symbolisina kamppailuina, joissa keskustelu laajenee yksittäiseltä sektorilta koskemaan myös laajempia yhteiskunnallisia kysymyksiä. Mahdollisissa tulevissa lakkauttamistilanteissa tulisikin pyrkiä vuoropuheluun, jossa huomioitaisiin mahdolliset erot siinä, miten kirjastojen puolustajat ja päätöksenteosta vastaavat tulkitsevat lähikirjastojen merkityksen.