Ruudun takaa, ruumiin lävitse. Kulttuuriset ruumiit, subjektit ja toimijat ensiraskauden ruumiintarinassa

Abstract

Hakutermit:

ensiraskaus, äitiys, ruumis, subjekti, subjektius, toimijuus

Tarkastelen tutkielmassani, miten ensiraskauden ruumiillisuudesta kerrottaessa jäsennetään kulttuurisesti ruumiillisuuden ja subjektiuden suhdetta. Tutkielmani rakentuu sen naistutkimuksen alalla kuulutetun tutkimustehtävän varaan, jossa sosiaalitieteellisen tutkimuksen tavoite on tuoda kulttuurissamme hallitsevien lääketieteellisten ratkaisujen ja käsitysten rinnalle vaihtoehtoisia tulkintoja raskaudesta sekä tekemään näkyville se biovallan tieto-valtakytkös, joka haastaa erilaisissa kulttuurisissa käytännöissä naisen statuksen subjektina. Kulttuurisesta näkökulmasta on mahdollista paljastaa raskauden jäsennysten sosiaalisesti konstruoitu ja poliittisesti varautunut luonne, joka perustuu länsimaalaisen sukupuolispesifin biologis-medikaalis-legaalisen kulttuurisesti jaetun ihmiskuvan ”luonnollisuuksiin”.

Tutkielmassa liikutaan ruumiillisuuden, toimijuuden ja subjektiuden teemojen alueella. Laajana metateoreettisena perustana on sosiaalinen konstruktionismi ja kulttuuriteoreettisena näkökulmana Foucault-vaikutteinen jälkistrukturalismi, johon on otettu vaikutteita feministisestä ­ erityisesti Susan Bordon ja Rosi Braidottin ­ Foucault-luennasta. (Nais)subjektius ymmärretään näin lähtemättömästi ruumiillisena. Se on yhtäällä itsen subjektifioimista kulttuuristen käsitysten subjektiasemiin ja toisaalta myös asemoitumista niihin ­ toimijuutta, jossa sosiaalisesta tehdään omakohtaista. Tällaisesta tuottavuuden näkökulmasta on mahdollista avata sosiaalisten suhteiden ja käytäntöjen järjestyksiä sekä naisten omia artikulaatioita.

Aineistona tutkielmassa käytetään kirjoituspyynnön avulla saatua 23 muistelutarinaa ensiraskaudesta ruumiillisena kokemuksena. Muistelutarinat ovat rikasta aineistoa; arvottavina ja puolueellisina ne kytkeytyvät erilaisien kategorisointien avulla myös kulttuurisen ja sosiaalisen alueelle sekä piirtävät kuvaa kuvitellusta yleisöstä. Kuviteltu yleisö, lukija, on yksi tarinoihin sosiokulttuurisesti kirjoitettu epäyhtenäinen subjektikategoria, jonka paikkaa luen ja reflektoin. Konkreettisina metodeina käytetään juonirakenneanalyysiä sekä soveltavasti greimasilaisia generatiivisen kulun sosiosemioottisia malleja. Tarinoista abstrahoidaan ensin tapahtumakulun koosteita, kerronnallinen rakenne, ja sille tekstissä annetut kulttuuriset merkitykset. Seuraavaksi siirrytään ilmaisun ja merkityksen tasolta merkitysrakenteiden tasolle analysoimalla tarinoiden temaattisen tason kerronnan merkityksen generoitumista: jäljitellään kerrontaa yhteisesti nimittäviä ja rakenteistavia fundamentaalisia erotteluja ja merkityssuhteita.

Analyysi osoittaa, että raskaus asettaa kyseenalaiseksi länsimaisen ajatteluperinnön sukupuolistettuun yksilösubjektiin ja hänen ruumiiseensa liittyviä käsityksiä yksilöllisyydestä, omistamisesta, sosiaalisesta suhteesta ja kontrollista. Tarinoiden naissubjektit liikkuvat moninaisesti toiminnan kohteista toimijoiksi ja takaisin. Kulttuuriset normijäsennykset, jotka skemaattisesti rakenteistavat kerrontaa pyrkivät asemoimaan ambivalentisti naista kontrolloitavan hoivaajan epäautonomiseen ja -atomistiseen asemaan: subjektittomaksi ruumiiksi. Näin naisen keho ei enää toimikaan individualismin subjektikäsityksen iholla suljettuna yksilön merkkinä ja pyhänä omaisuutena. Naisen kehossa valtaavat tilaa sosiokulttuurisesti tuotettu supersubjekti sikiö, normatiiviset kulttuuriset käsitykset elämänkulusta, lapsuudesta ja äitinaisista sekä terveydenhuollon toimijat biomedikalisine tietoteknologioineen. Tarinoista on kuitenkin eroteltavissa epäeheä asemoitumisen haastekategoria, joka ei ole sidottu niinkään asemaan vaan (artikulaation) prosessiin. Normatiiviset juonteet myös purkautuvat uudelleenartikulaatioissa, joissa rationaalinen ”ruumiiton” ja sukupuolineutraali tiedonsubjekti integroituu kulttuurisesti marginaaliseen, korostuneesti ruumiillisesti ja sukupuolisesti sijoittuneeseen kokemustiedonsubjektiin. Itsen eheys ei täysin riipukaan aistimellisen rajojen absoluuttisesta kontrollista: yksilön sekä yhteiskunnan tason arvohierarkkiset rajat ja suhteet lähtevät kulttuurisesti liikkeelle. Voidaan tulkita, että käydään määrittelykamppailua erilaisia sisältöjä saavien sisäisen ja ulkoisen käsitekategorioiden rajoista: materiaalisen ja henkisen, olemisen ja omistamisen, tuntemisen ja tietämisen, itsen ja toisen, yksityisen ja julkisen, marginaalisen ja auktorisoidun sekä raa’an ja kultivoidun luonnon.

Määritelmänä haastekategoria implikoi modernien sukupuolen mukaan eriytyneiden ja hierarkkisiin erotteluihin perustuvien subjektikäsitysten vahvaa kulttuurista asemaa. Hallinnan kokemus on myös normatiivisten vaikutusten tuote: toisenlaisten normien purkautuessa toisenlaiset nousevat tilalle. Arkikokemusten ja -jäsennysten sekä omakohtaisiksi otettujen kulttuuristen ”normaaliuksien” ja odotusten ristiriidat tuottavat poikkeavuuden ja häpeän paikkoja. Näin raskauden jäsentämisen tutkiminen on tärkeä osa sitä yhteiskunnallista käytäntöjen muutosprosessia, jossa hälvennetään keinotekoisia ”itsestäänselvyyksiä” ja mystisiä ”normaaliuksia”, joiden avulla ylläpidetään näitä kulttuurisen sopimattomuuden paikkoja sekä jaetaan maailmaa ”pelkkiin” ruumiisiin ja supersubjekteihin.