Opettajat oman työnsä johtajina. Sosiaali- ja terveysalan opettajien käsityksiä tiimityöstä

Abstract

Hakutermit:

tiimityö, ammatillinen opettajuus, osaaminen, asiantuntijuus, fenomenografia

Tiimimäinen tapa tehdä työtä on lisääntynyt oppilaitoksissa ja myös ammatilliset koulutusorganisaatiot ovat organisoineet työtään uudella tavalla. Tämän tutkimuksen tavoitteena on ollut tutkia sosiaali- ja terveysalan opettajien käsityksiä tiimityöstä sekä tiimityön opettamisesta ja oppimisesta. Tutkimusongelmaa on lähestytty ammatillisen opettajan osaamisen ja asiantuntijuuden näkökulmasta. Keskeiseksi tarkastelun kohteeksi opettajan osaamisalueista on nostettu tiimityöosaaminen. Tiimityöosaamista on tarkasteltu toisen asteen ammatillisen koulutuksen kontekstissa painottaen lähihoitajakoulutusta.

Tutkimuksessa esitellään aluksi ammatillisen opettajan ammattia ja kvalifikaatiota, ammatillisen opettajuuden erityispiirteitä sekä opettajan ammattiin liittyviä osaamisvaatimuksia. Tutkimuksessa tarkastellaan lisäksi oppilaitosorganisaation merkitystä opettajan asiantuntijuuden ja ammattitaidon kehittymisessä. Tutkimuksessa kuvataan myös lähihoitajan opiskelu- ja työympäristöä ja ammattitaitovaatimuksia.

Tämän tutkimuksen haastattelut tehtiin oppilaitoksessa, jossa opettajat ja muu henkilöstö ovat toimineet tiimimäisesti jo muutaman vuoden. Tutkimuksellisena lähestymistapana käytettiin fenomenografiaa, joka tutkii ihmisten käsitysten laadullisia samanlaisuuksia ja eroavuuksia. Tutkittujen opettajien yleiset käsitykset tiimityöstä olivat hyvin samankaltaisia. Tähän vaikuttaa osaltaan heidän yhteinen tiimityöhistoriansa. Suurimmat variaatiot opettajien käsitysten välillä syntyivät sen suhteen, kenen heidän mielestään tulisi opettaa tiimityötä opiskelijoille ja missä tiimityötä opitaan. Opettajien käsitys oli, että tiimityötä tulee opettaa oppilaitoksessa pääasiassa psykologian tai kasvatustieteen opettajien toimesta. Kuitenkin heidän käsityksensä oli, että tiimityön oppiminen tapahtuu todellisuudessa työssäoppimisen jaksoilla, oppilaitoksen ulkopuolella. Tutkitut opettajat ilmaisivat halunsa opettaa tiimityötä opiskelijoille, muta osa haastatelluista tarvitsisi menetelmällisiä ideoita ja ohjausta siihen, miten tiimityötä voisi opettaa ja milloin se sopisi omaan opetettavaan aineeseen.

Koska työn organisointi tiimityöksi syntyy pääasiassa oppilaitoksen johdon toimesta, usein nopeallakin aikataululla, saattaa keskustelu yhteisistä arvoista ja tiimityön tavoitteista unohtua. Tämä tutkimus osoittaa, että saavuttaakseen yhteisen päämärän, organisaation johdon on luotava työyhteisön jäsenille luonnollisia keskustelun paikkoja, hyväksi käyttäen esimerkiksi tiimejä. Tiimien kokoontumisessa pitäisi painottua vapaa tai ohjattu keskustelu hallinnollisen informaation sijaan. Keskustelut tulisi myös dokumentoida käyttämällä esimerkiksi tässä tutkimuksessa esiteltyä mielle- tai käsitekarttamenetelmää. Tällöin myös organisaation johto saisi arvokasta tietoa siitä, mihin suuntaan niin yhteisöä kuin sen jäseniäkin tulisi kehittää.