Demokraattinen rauha Bill Clintonin ja George W. Bushin retoriikassa vuosina 1997-2004
SALONEN, HELI (2005)
2005
Kansainvälinen politiikka - International Relations
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2005-04-11
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-14579
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-14579
Tiivistelmä
Hakutermit:
demokraattinen rauha, Yhdysvaltain ulkopolitiikka, retoriikantutkimus
Tässä pro gradu -tutkielmassa selvitetään, miten demokraattisen rauhan ajatus näkyy Yhdysvaltain presidenttien Bill Clintonin ja George W. Bushin puheissa ja miten sillä on oikeutettu ulkopoliittisia valintoja. Työssä vertaillaan näiden kahden presidentin retoriikkaa ja etsitään vastausta sille, mitä argumentteja presidentit käyttävät demokraattisen rauhan ajatuksen puolesta. Työssä sivutaan myös sitä, minkälaisia arvoja Yhdysvaltojen politiikan taustalta löytyy.
Työn teoreettisena viitekehyksenä toimii demokraattisen rauhan teoria, jonka perusväittämän mukaan demokratiat eivät sodi toisiaan vastaan. Ilmiötä on pyritty selittämään rakenteellisin, normatiivisin ja taloudellisin perusteluin. Teoriaa on kritisoitu siitä, että sen voi helposti valjastaa poliittisille intresseille, ja esimerkiksi Yhdysvaltain presidentit ovat usein oikeuttaneet sillä muita valtioita demokratisoimaan pyrkivää ulkopolitiikkaansa.
Tutkimusmetodina työssäni toimii perelmanilainen retoriikantutkimus, jonka keskiössä on määritellyn tai määrittelemättömän yleisön hyväksynnän saavuttaminen erilaisia argumentteja hyödyntäen. Perelmanilaista analyysia tehtäessä kiinnitetään huomiota esisopimuksiin, joita voivat olla esimerkiksi arvot ja faktat, ja varsinaisiin argumentaatiotekniikoihin, joita ovat erilaiset vertaukset, kausaalisiteet, esimerkit ja analogiat. Aineisto rajautuu presidenttien ulkopoliittista linjaa määrittäviin puheisiin vuosina 19972004.
Ajatus demokraattisesta rauhasta ja siihen liittyvästä ”vapauden kampanjasta” näkyy selkeänä ideologisena taustana sekä Bill Clintonin että George W. Bushin puheissa. Clinton puhuu Yhdysvaltain mahdollisuudesta ja velvollisuudesta olla demokraattisen maailman johtaja, ja hän korostaa kansainvälisen yhteistyön tärkeyttä maan tavoitteiden saavuttamiseksi. Bushin lausunnoissa Yhdysvallat on päättäväisempi, rohkeampi ja aktiivisempi demokratian lähettiläs kuin Clintonin retoriikassa.
Yleistäen voidaan sanoa, että Bush käyttää retoriikassaan enemmän todellisuutta koskevia esisopimuksia ja kvasiloogista argumentointia, joiden avulla pyritään luomaan kiistatonta kuvaa maailmasta. Bush pyrki Clintonia useammin vakuuttamaan kertovansa totuuden tai esittelevänsä ”ainoan oikean” toimintamallin.
Painotuseroista huolimatta presidentit käsittelevät samoja teemoja ja perustavat puheensa usein samanlaisille arvoille. Aineistoni perusteella voidaan päätellä, että on olemassa tietyt ”amerikkalaiset esisopimukset”, jotka ohjaavat presidenttien retoriikka. Näitä ovat esimerkiksi ajatus amerikkalaisten arvojen, kuten vapauden ja demokratian, ainutlaatuisuudesta ja yleismaailmallisuudesta.
demokraattinen rauha, Yhdysvaltain ulkopolitiikka, retoriikantutkimus
Tässä pro gradu -tutkielmassa selvitetään, miten demokraattisen rauhan ajatus näkyy Yhdysvaltain presidenttien Bill Clintonin ja George W. Bushin puheissa ja miten sillä on oikeutettu ulkopoliittisia valintoja. Työssä vertaillaan näiden kahden presidentin retoriikkaa ja etsitään vastausta sille, mitä argumentteja presidentit käyttävät demokraattisen rauhan ajatuksen puolesta. Työssä sivutaan myös sitä, minkälaisia arvoja Yhdysvaltojen politiikan taustalta löytyy.
Työn teoreettisena viitekehyksenä toimii demokraattisen rauhan teoria, jonka perusväittämän mukaan demokratiat eivät sodi toisiaan vastaan. Ilmiötä on pyritty selittämään rakenteellisin, normatiivisin ja taloudellisin perusteluin. Teoriaa on kritisoitu siitä, että sen voi helposti valjastaa poliittisille intresseille, ja esimerkiksi Yhdysvaltain presidentit ovat usein oikeuttaneet sillä muita valtioita demokratisoimaan pyrkivää ulkopolitiikkaansa.
Tutkimusmetodina työssäni toimii perelmanilainen retoriikantutkimus, jonka keskiössä on määritellyn tai määrittelemättömän yleisön hyväksynnän saavuttaminen erilaisia argumentteja hyödyntäen. Perelmanilaista analyysia tehtäessä kiinnitetään huomiota esisopimuksiin, joita voivat olla esimerkiksi arvot ja faktat, ja varsinaisiin argumentaatiotekniikoihin, joita ovat erilaiset vertaukset, kausaalisiteet, esimerkit ja analogiat. Aineisto rajautuu presidenttien ulkopoliittista linjaa määrittäviin puheisiin vuosina 19972004.
Ajatus demokraattisesta rauhasta ja siihen liittyvästä ”vapauden kampanjasta” näkyy selkeänä ideologisena taustana sekä Bill Clintonin että George W. Bushin puheissa. Clinton puhuu Yhdysvaltain mahdollisuudesta ja velvollisuudesta olla demokraattisen maailman johtaja, ja hän korostaa kansainvälisen yhteistyön tärkeyttä maan tavoitteiden saavuttamiseksi. Bushin lausunnoissa Yhdysvallat on päättäväisempi, rohkeampi ja aktiivisempi demokratian lähettiläs kuin Clintonin retoriikassa.
Yleistäen voidaan sanoa, että Bush käyttää retoriikassaan enemmän todellisuutta koskevia esisopimuksia ja kvasiloogista argumentointia, joiden avulla pyritään luomaan kiistatonta kuvaa maailmasta. Bush pyrki Clintonia useammin vakuuttamaan kertovansa totuuden tai esittelevänsä ”ainoan oikean” toimintamallin.
Painotuseroista huolimatta presidentit käsittelevät samoja teemoja ja perustavat puheensa usein samanlaisille arvoille. Aineistoni perusteella voidaan päätellä, että on olemassa tietyt ”amerikkalaiset esisopimukset”, jotka ohjaavat presidenttien retoriikka. Näitä ovat esimerkiksi ajatus amerikkalaisten arvojen, kuten vapauden ja demokratian, ainutlaatuisuudesta ja yleismaailmallisuudesta.