Om fysikens språk. En kvantitativ och jämförande undersökning av en lärobok och handbok i elteknik

Abstract

Yhteiskunnallisen kehityksen myötä sekä kulttuurin jatkuvasti eriytyessä on syntynyt monenlaisia erikoistuneita kielenkäytön lajeja, joista käytetään mm. nimityksiä erikoiskieli, ammattikieli ja osa-kieli, ja joille on ominaista erikoissanasto. Melkein joka ammatilla, harrastuksella ym. on sille ominainen perusterminologia sekä syntaktisia ja morfologisia erityispiirteitä, jotka eivät kuulu ydin-sanaston tai jokapäiväisen kielenkäytön piiriin. Suuri osa nykypäivänä kirjoitettavista tieteellisistä teksteistä ja julkaisuista on kirjoitettu käyttäen tilanteeseen sopivaa, mutta yleiskielestä poikkeavaa kieltä. Erikoiskielestä on kyse silloin, kun tekstin kirjoittaja on oman alansa ammattilainen ja tällöin päälukijakohderyhminä ovat yleensä muut oman alan ammattilaiset tai alaa opiskelevat. Erikoiskielet ovat keskeisessä asemassa mm. oppikirjoissa, käsikirjoissa ja artikkeleissa, joita julkaistaan esim. fysiikassa, taloustieteissä ja lingvistiikassa. Erikoiskielen tavoitteena on ke

rtoa asia mahdollisimman eksaktisti.

Erikoiskielellä kirjoitetussa julkaisussa, kuten muissakin, käytetyt sanat ja ilmaisut koostuvat perussanaluokkiin kuuluvista sanoista. Mielenkiintoiseksi muodostuu eri sanaluokkien painotus: kuinka usein tietyn sanaluokan sanoja käytetään ja myös millaisia kyseiset sanat ovat. Työni kuvaa fysiikan ammattikirjallisuudessa käytettyä ruotsin kieltä. Olen tutkinut sähkötekniikan käsikirjan ja korkeakouluopetuksessa käytettävän oppikirjan tekstiä kvantitatiivisesti sekä vertaillut tuloksiani mm. Marianne Nordmanin ja Margareta Westmanin tutkimuksien suhteen. Käsittelen adjektiivien, adjektiivistuneiden partisiippien, partisiippien ja verbien esiintymistä, sekä tekstien luettavuutta.

Partisiippien käyttäminen tiivistää sekä lauserakennetta että siitä saatavaa informaatiota. Partisiipin perfektin osuus tutkimastani sanamäärästä on suurempi kuin partisiipin preesensin osuus, mutta adjektiivistuneiden partisiipin preesensien määrä on suurempi kuin adjektiivistuneiden partisiipin perfektien. Adjektiiveista temaattisesti välttämättömien adjektiivien (kuten esim. sähköinen, magneettinen; ruots. elektrisk, magnetisk) esiintyminen on vähäistä ja eniten käytetyt adjektiivit ovat lyhyitä perusadjektiiveja positiivimuodossa.

Verbien osuus tutkimuksessani on noin kuudesosa koko sanamäärästä. Verbit ovat pääosin preesensmuodossa olevia pääverbejä. Modaalisten apuverbien määrä on pieni. Passiivin käyttö erikoiskielissä korostaa tapahtuman keskeisyyttä, jolloin tekijä jää taustalle. Tutkimissani kirjoissa passiivia käytetään enemmän käsikirjassa kuin oppikirjassa.

Luettavuutta olen tutkinut samoista teoksista pienemmällä otoksella. Sekä pitkien sanojen osuus että lix-luettavuusindeksi on suurempi oppikirjassa kuin käsikirjassa. Tutkimieni asioiden perusteella pidän oppikirjaa vaikeampana lukea ja ymmärtää kuin käsikirjaa.

Avainsanoja: fackspråk, elteknik, adjektiv, adjektiviska particip, particip, verb, läsbarhet, lix