Päihderiippuvaisen raskaana olevan naisen sosiaalinen tuki ja masennus
TAIPALE, SINIKKA (2005)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
TAIPALE, SINIKKA
2005
Hoitotiede - Nursing Science
Lääketieteellinen tiedekunta - Faculty of Medicine
Hyväksymispäivämäärä
2005-03-31Tiivistelmä
Hakutermit:
päihteet, raskaus, sosiaalinen tuki, päihderiippuvuus, päihdeongelmaiset - kuntoutus
Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata päihderiippuvaisten raskaana olevien naisten sosiaalisen tuen laatua subjektiivisena kokemuksena, ketkä ovat päihderiippuvaisten naisten tukena raskauden aikana ja sosiaalisen tuen useutta. Tavoitteena oli myös saada tietoa masennuksen esiintyvyydestä tässä kohderyhmässä. Tietoa voidaan hyödyntää hoitotyön kehittämiseen asiakkaiden tarpeita vastaavaksi.
Tutkimusaineisto kerättiin strukturoidulla kyselylomakkeilla haastatellen päihderiippuvaisia raskaana olevia naisia. Aineiston keruu aloitettiin syyskuussa 2003 ja lopetettiin joulukuussa 2004. Kysely tehtiin raskausviikolta 32 alkaen. Tutkimusjoukon muodosti 61 henkilöä. Tutkittavat olivat Tampereen yliopistollisen sairaalan sekä Kanta-Hämeen keskussairaalaan päihdepoliklinikoille lähetettyjä riskiraskauksia. Tutkimuksessa käytetty mittari pohjautuu Kahnin (1979), Kahnin ja Antonuccin (1980) sekä Norbeckin (1981) sosiaalisen tuen käsityksiin, jonka pohjalta THT, dosentti Marja-Terttu Tarkka, TtT Meeri Koivula sekä TtT Marja Kaunonen Tampereen yliopiston hoitotieteen laitoksella ovat kehittäneet tässä tutkimuksessa käytetyn mittarin. Masennusta tutkittiin EPDS-mielialalomakkeella. Tutkimustulokset kuvattiin frekvensseinä, prosentteina ja keskiarvoina. Ryhmien välisiä eroja tarkasteltiin t-testillä ja ristiintaulukoinnilla.
Tutkimukseen osallistuneiden keskimääräinen ikä oli 25 vuotta. Tutkittavista oli alle 25-vuotiaita 56 %. Parisuhteessa eli 84 %. Puolisolla oli päihdeongelma 73 %:lla. Mukautetun peruskoulun oli käynyt 5 %. Työelämässä mukana oli kaksi tutkittavista. Raskaus oli harkitsematon 79 %:lle. Päihteiden käyttöä oli raskauden alussa 72 %:lla.
Kaikki tutkittavat kokivat saaneensa läheisiltä vähiten konkreettista tukea sekä eniten emotionaalista tukea. Puolisolta saatiin muihin tukiverkoston jäseniin verrattuna eniten kaikkia tuen muotoja: konkreettista -, päätöksenteko - ja emotionaalista tukea. Neuvolasta tutkittavat saivat eniten emotionaalista tukea ja vähiten konkreettista tukea. Sosiaalitoimelta saaduissa sosiaalisen tuen muodoissa ei ollut eroja. Avopuolen terveys- ja sosiaalihuollon henkilökunnalta tutkittavat saivat eniten päätöksentekoon tukea ja vähiten konkreettista tukea. Laitoshoidossa tutkittavat saivat eniten konkreettista ja vähiten päätöksentekoon tukea. Masennusta oli 31 %:lla tutkittavista.
Päihdeongelmaiset raskaana olevat naiset tarvitsevat tukea omiin tunteisiinsa ja toipumiseen päihderiippuvuudesta. Tutkittavan läheisiä tulisi ottaa tiiviimmin mukaan hoitoon. Viranomaistuki on tärkeää toipumisen tukemisessa. Sosiaalisella tuella on merkitystä asiakkaan selviytymisessä, joka edellyttää tiedonsaantia tuen toimivuudesta, jonka vuoksi tarvitaan lisää tutkimuksia.
päihteet, raskaus, sosiaalinen tuki, päihderiippuvuus, päihdeongelmaiset - kuntoutus
Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata päihderiippuvaisten raskaana olevien naisten sosiaalisen tuen laatua subjektiivisena kokemuksena, ketkä ovat päihderiippuvaisten naisten tukena raskauden aikana ja sosiaalisen tuen useutta. Tavoitteena oli myös saada tietoa masennuksen esiintyvyydestä tässä kohderyhmässä. Tietoa voidaan hyödyntää hoitotyön kehittämiseen asiakkaiden tarpeita vastaavaksi.
Tutkimusaineisto kerättiin strukturoidulla kyselylomakkeilla haastatellen päihderiippuvaisia raskaana olevia naisia. Aineiston keruu aloitettiin syyskuussa 2003 ja lopetettiin joulukuussa 2004. Kysely tehtiin raskausviikolta 32 alkaen. Tutkimusjoukon muodosti 61 henkilöä. Tutkittavat olivat Tampereen yliopistollisen sairaalan sekä Kanta-Hämeen keskussairaalaan päihdepoliklinikoille lähetettyjä riskiraskauksia. Tutkimuksessa käytetty mittari pohjautuu Kahnin (1979), Kahnin ja Antonuccin (1980) sekä Norbeckin (1981) sosiaalisen tuen käsityksiin, jonka pohjalta THT, dosentti Marja-Terttu Tarkka, TtT Meeri Koivula sekä TtT Marja Kaunonen Tampereen yliopiston hoitotieteen laitoksella ovat kehittäneet tässä tutkimuksessa käytetyn mittarin. Masennusta tutkittiin EPDS-mielialalomakkeella. Tutkimustulokset kuvattiin frekvensseinä, prosentteina ja keskiarvoina. Ryhmien välisiä eroja tarkasteltiin t-testillä ja ristiintaulukoinnilla.
Tutkimukseen osallistuneiden keskimääräinen ikä oli 25 vuotta. Tutkittavista oli alle 25-vuotiaita 56 %. Parisuhteessa eli 84 %. Puolisolla oli päihdeongelma 73 %:lla. Mukautetun peruskoulun oli käynyt 5 %. Työelämässä mukana oli kaksi tutkittavista. Raskaus oli harkitsematon 79 %:lle. Päihteiden käyttöä oli raskauden alussa 72 %:lla.
Kaikki tutkittavat kokivat saaneensa läheisiltä vähiten konkreettista tukea sekä eniten emotionaalista tukea. Puolisolta saatiin muihin tukiverkoston jäseniin verrattuna eniten kaikkia tuen muotoja: konkreettista -, päätöksenteko - ja emotionaalista tukea. Neuvolasta tutkittavat saivat eniten emotionaalista tukea ja vähiten konkreettista tukea. Sosiaalitoimelta saaduissa sosiaalisen tuen muodoissa ei ollut eroja. Avopuolen terveys- ja sosiaalihuollon henkilökunnalta tutkittavat saivat eniten päätöksentekoon tukea ja vähiten konkreettista tukea. Laitoshoidossa tutkittavat saivat eniten konkreettista ja vähiten päätöksentekoon tukea. Masennusta oli 31 %:lla tutkittavista.
Päihdeongelmaiset raskaana olevat naiset tarvitsevat tukea omiin tunteisiinsa ja toipumiseen päihderiippuvuudesta. Tutkittavan läheisiä tulisi ottaa tiiviimmin mukaan hoitoon. Viranomaistuki on tärkeää toipumisen tukemisessa. Sosiaalisella tuella on merkitystä asiakkaan selviytymisessä, joka edellyttää tiedonsaantia tuen toimivuudesta, jonka vuoksi tarvitaan lisää tutkimuksia.