Mielenterveystyötä tekevien psykososiaalinen työympäristö

Abstract

Hakutermit:

psykososiaaliset tekijät, työympäristö, mielenterveystyö

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata mielenterveystyötä tekevien arvioita psykososiaalisesta työympäristöstään ja kuvata, mitkä yksilölliset tekijät olivat yhteydessä näihin arviointeihin. Tutkimuksen kohdejoukkona oli 217 mielenterveystyötä psykiatrisessa sairaalassa ja avohoidossa tekevää ammattihenkilöä. Aineisto kerättiin kyselylomakkeilla, joihin vastasi 154 henkilöä. Vastausprosentti oli siis 71. Aineisto analysoitiin tilastollisin menetelmin SPSS for Windows -ohjelman avulla.Tulosten mukaan mielenterveystyötä tekevät arvioivat psykososiaalisen työympäristönsä varsin positiivisena työn vaatimuksia lukuun ottamatta. Työn vaatimukset arvioitiin erittäin suuriksi ja työpaineet kohtalaisiksi. Vaikuttamis- ja osallistumismahdollisuudet olivat hyvät oman työpisteen puitteissa, mutta heikot koko organisaation tasolla. Työssä pääsi osallistumaan enemmän suunnitteluun kuin päätöksentekoon. Oman työn hallinta arvioitiin positiivisesti niiltä osin, kun kyse oli vastuusta ja työn suunnittelusta. Sitä vastoin selvästi vähemmän työntekijät pystyivät kontrolloimaan työtahtia ja työmäärää. Esimiesten johtamistyyliin oltiin pääsääntöisesti tyytyväisiä, mutta työn tekemisen kannalta tarvittavien tietojen saanti ei ollut kaikilta osin riittävää. Työmotivaatio arvioitiin hyväksi ja työhön suhtauduttiin positiivisesti. Yhteistyötä ja vuorovaikutusta työtovereiden kanssa, työssä kehittymisen mahdollisuuksia sekä työroolien selkeyttä arvioitiin erittäin positiivisesti. Toimintamahdollisuuksia pidettiin erittäin hyvinä niiltä osin, kun kyse oli työtovereiden antamasta avusta ja tuesta. Esimiehen antama tuki vaikeissa tilanteissa arvioitiin vähäisemmäksi. Yksilöllisistä taustatekijöistä työpiste, ammatti ja työkokemuksen pituus olivat muita taustatekijöitä useammin yhteydessä siihen, millaiseksi mielenterveystyötä tekevät arvioivat psykososiaalisen työympäristönsä. Avohoidossa työskentelevät arvioivat työnsä vaatimukset, työpaineet ja esimiestensä johtamistyylin kielteisempinä kuin laitoshoidossa työskentelevät. Laitoshoidossa työskentelevät puolestaan arvioivat työmotivaationsa ja työssä kehittymisen mahdollisuutensa avohoidon henkilöstöä heikommaksi. Avustava henkilökunta sekä vähiten työkokemusta omaavat arvioivat työssä kehittymisen mahdollisuutensa, vaikutus- ja osallistumismahdollisuutensa sekä työmotivaationsa muita ryhmiä negatiivisemmin. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että mielenterveystyötä tekevien psykososiaalisen työympäristön ulottuvuudet ovat pääsääntöisesti sen kaltaisia, että ne tukevat työssä jaksamista. Työn suuriin vaatimuksiin, vaikutus- ja osallistumismahdollisuuksien vähäisyyteen organisaation tasolla sekä tiedon puutteeseen olisi yhteisöissä kuitenkin kiinnitettävä huomiota. Samoin olisi aiheellista selvittää, mistä arviointien väliset erot eri ryhmien välillä johtuvat.